sunnuntai 31. elokuuta 2008

Tässäpä olkaa hyvät

No niin, ihan sopivaa reseptiä ei löytynyt, mutta sovelsin ja hyvää tuli:


Pohja:
200g voita
2 dl sokeria
1 muna
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhe
1 tl vaniljasokeri
1 tl kaardemumma

Täyte:
Omenoita lohkoina
2 dl kermaviiliä
0,5 dl sokeria
1 muna
2 tl kanelia

Päälle muruseos
100g voita
2 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria

1) vaahdota sokeri ja voi (mää vaan sekoitin, laiska mikä laiska)
2) sekoita muna nopeasti joukkoon
3) lisää yhteen sekoitetut kuivat aineet
4) levitä pannulle

5) sekoita täytteen aineet (ei omenoita) keskenään
6) levitä pohjan päälle
7) laita omenat

8) nypi muruseoksen ainekset yhteen
9) piirakan päälle

10) paista 225 astetta/20-25 min

***

Sitten lisää hihattimesta (jota lupailin jo ajat sitten:




Tuo siis tehty Drops Designin ohjeella.
Langat: Drops Alpaca ja Drops Vivaldi
Puikot: 7 bambuiset neulepuikot

Silmukoita loin alunperin XL/XXL koon mukaan - iso kun olen, sitten huomasin että siitä tulee liian iso, niin tein mallikertoja M/L koon mukaan. Silti vaikuttaa vähän liian suurelta.. Onkohan meikäläisellä liian löysä käsiala? Kuutosen puikot ehkä olisivat olleet sitten passelit.

Last stop before doom

Vieläpä ehtii jos haluaa säästölinjalle ryhtyä.
Eli Syyskuun jos on kuivilla niin aikaa ilmoittautua klo 23:59 saakka.

Nyt mää lähden etsimään sopivaa omenapiirasreseptiä ja ryhdyn leipomaan.
Jos löytyy resepti.
Jos ei löydy, syön omenoita, pitävät kuulemma lääkärin loitolla.. Ainakin jos on hyvä sihti ja kova heittokäsi.

perjantai 29. elokuuta 2008

Perunasadetta

Jorin blogin löysin ja sitä olen selaillut. Tuttuja muistoja osalta, lapsuuteni kun maalla vietin. Eräässä postauksessa hän pohti, miksei perunannostosta ottanut kukaan kuvia (hautajaiskuvia kun oli niin runsaasti).

Siitäpä lähti ajatus laukkaan menneisiin vuosiin. Eipä meilläkään kukaan kuvia perunannostosta ottanut, joudutte luottamaan vain muistikuviini. Syksyllä tuli yleensä äitini sisko perheineen nostamaan yhdessä perunoita, illat olivat jo vähän viileät, takki piti illalla olla yllä. Zetorilla isä ajoi aina tarhan kerrallaan sellaisella nostokoneella joka pyöräytti perunat lentoon (meillä oli paljon vanhoja maataloustyökaluja, mitä sitä toimivia turhaan vaihtamaan),

niitä yritimme kopata sangolla pellon toisessa reunassa kiinni. Perunalaatikot olivat sellaisia pieniä puisia, osa todella vanhoja. Hauskaa oli, vaikka joskus tuntui kestävän niin kovin kauan huolimatta siitä että suurella porukalla tehtiin.

Noston jälkeen oli joka iikka musta, en kyllä muista kävimmekö saunassa, mutta luulisi. Teetä ainakin joimme koko porukka ja söimme leipiä.

Kuva tuolta.

Blääh ja blööh

Flunssa jatkuu, ihan vähän, vieläkään ei kunnolla päällä eikä vieläkään kunnolla parane.
Joten ajatukset eivät juokse, ei töissä, ei kotona.
Mikään ei huvita..

Noh, edes päivitys maanantaina ostoskieltoon ryhtyvien ryhmästä, aikaa ilmoittautua siis sunnuntaihin klo 23:59. Kuivilla pysyneiden kesken arvotaan jotain, jahka keksin mitä se jotain on..
Kuitenkin..
Kuivilla syyskuussa pyristelevät meikäläisen mukana:
Merru
Miiruska
Äiti-Puffa
Meemu
Saaga
Pami
Kultahippu
Katja

torstai 28. elokuuta 2008

Lisää marinoimista

Jatketaanpa tätä..

Kertomani eripäinkerimisen lisäksi olen havainnut, että kerät ovat ihan eri tummuusastetta. Toinen on silminnähden hailumpi kuin toinen. No, ei sekään vielä mitään..
Sitten..
Tuli vastaan solmu..
Ja se lanka jatkui Ihan Eri Kohdasta Mihin Poikkesi. Voi hammasten kiristys ja päänympärysvanne! Kyllä syö naista tälläiset lankakerät.

Ovatko Stepit aina näin epäsuhtaisia (a.k.a ominaisuus), vai onko kyseessä poikkeus (ilmoitanko myyjälle)?

Kokemuksia otetaan vastaan.

Periaatteen ihmisiä

On hyvä että on periaatteita joista ei tingitä. Ne tuntuvat järkeviltä ja hyviltä jos toisella on samat periaatteet kuin sinulla. Joskus periaatteet voivat olla hauskoja ja niille voi nauraa - yleensä tälläiset asiat ovat sellaisia että sinulla ei ole mielipidettä suuntaan tai toiseen.
Autossa ei saa olla mitään punaista paitsi perävalot.
Mutta sitten jos toisen periaatteet ovat vastoin sinun periaatteitasi, on tämä toinen jääräpäinen toisen jyrääjä, itsekäs jästipää ja muuntautumiskyvytön vanha vuohi.

Wikipediassa on lyhyesti, että Periaate tarkoittaa ohjenuoraa. Eli siis asia joka ohjaa käyttäytymistäsi.

Hmm..

Jaetaanpas sana osiin:
Peri - perustavanlaatuinen, perimmäinen, taaimmainen
Aate - ajatus, idea
Periaate on siis vain taka-ajatus ja jos se on taka-ajatus, se asettaakin ihmisen tekemiset ihan toiseen valoon. Periaatteesta voi siis pitää sitä omaa lehmää ojassa. Ja mitä ihmettä se muuten siellä ojassa tekee? Onko se lehmä tarkoitus ottaa sieltä ojasta pois, vai onko ojanpientareella parhaat apilat vai mikä? Kuka näitä sananlaskuja on oikein keksinyt?

Flunssaiset ajatukset teille tarjoilee periaatteellinen lehmä työpöytänsä ääreltä.

keskiviikko 27. elokuuta 2008

Aa Bee Cee Dee kissa kävelee

Hiljaisen työpäivän (harvinaisuus) kunniaksi sitä ehtii pohtimaan vaikka elämänsä aakkosia, bongasin tämän MouMoulta:

Asuntomessut, ideoita antanut tutustumiskohde
Bryssel, viime kesän lomapaikka
C-vitamiini, pitäisi näin flunssaisena muistaa nauttia
Def Leppard, aina ja ikuisesti
Elokuu, loppuu kohta
Fariinisokeri, aina löytyy kaapista kuivahtanut paketti
Google, päivittäinen tarvekalu
Hautausmaa, tuttu paikka nykyisin
Iskunkiertokuja, täältä löytyy yhtä ja toista
Jossittelu, paha tapa
Kawasaki, isäntä uhkailee että myy
Lautanauha, asia jota tulen testaamaan tässä joskus
Muumit, ainoa asia mitä televisiosta nykyisin (DVD:ltä) katsotaan
Neulekone, löytyy, jostain, vieläkin jemmassa
Omenapuu, satorikas puutarhan asukki
Painoharjoittelu, jotain mitä jokaisen naisen tulisi tehdä
Queen, ikoni jo teiniajoista, mutta Freddie oli korvaamaton
Rakkaus, elämää pyörittävä voima
Sauna, puhdistautumisen ja ajatusten lentämisen pyhättö
Tuska, viiltävä, repivä, aina täällä
Ulla, verkkoneulelehti ahkerassa käytössä
Villalanka, täyttää meidän vaatekaapit
Wagner, kuka sitä voisi paremmin maailmaa kommentoida kuin sika?
X3m, erinomaista musiikkia
Yahoon Tuntematon-enkeli keskusteluryhmä, mielenterveyden pelastaja
Zetor, ensimmäinen traktori jonka olen oppinut nimeltä
Åbo, Turku ruotsiksi, olen sielläkin piipahtanut
Äitiys, olemukseni
Öljytikku, pitäisi tarkistaa

Haastan kaikki joilta löytyy ylimääräistä aikaa ja kiinnostusta

On olemassa hyviä juttuja

Voi kun mä löysin jotain aivan ihanaa!

Ja jos ei itse jaksa askarrella, niin ainahan on:

Täällä.

Kummia huuruja

Olen tässä potenut hieman flunssaa, tiedättekös, juuri sellaista että nenä vähän vuotaa, kurkku on vähän kipeä ja päätäkin särkee, mutta ei ole kuumetta > ei kehtaa olla pois töistä. Ja ei, tässä työssä en voi tartuttaa flunssaani muutakuin tämän tietokoneen tässä edessäni (en toki tätä töissä kirjoita, eijei, luulet näkeväsi väärin jälleen kerran), joten ei ole moraalistakaan velvoitetta jäädä kotiin flunssan iskiessä. No niin tai näin, ajatus ei juurikaan kulje, ja se mitä se kulkee, liikkuu hassuja polkuja.

Ennen, opiskeluaikoina jos olin kipeä, piti aina soittaa omalle äidille (kotoa muutin jo 16 vuotiaana). Sitä muuttui lapseksi jälleen kun kolotti ja oli kuumetta ja huono vointi. Ja äiti aina muistutti että joisin tarpeeksi ja lepäisin. Nyt kun on äiti itse, ei ole aikaa sairastaa > se olen minä jonka pitää muistuttaa esikoiselle että joisi vähän vielä ja lepäisi (sairastetaan yhtä aikaa). Mutta odottakaapas jos isäntä vielä tähän flunssa-aaltoon ottaisi osaa, niin sitten meikäläisellä olisi kaksi huollettavaa.

Pysähtyisiköhän meidän arki jos oikein olisin kuumeessa ja kipeänä petin pohjalla?

Nyt pysähtyi ajatus..
Mitähän muuta mulla oli..

Niin joo, Ostoskieltoon on lupautunut allekirjoittaneen lisäksi:
Merru
Miiruska
Äiti-Puffa
Meemu
Saaga
Pami

Nyt iski kyllä paineita arpavoiton suhteen, tekisikö jotain itse vai? Toisaalta jo oleva tai itse tehty olisi sopiva kaupasta ostettuun verrattuna - kyseessä kun on ostoskieltokuukausi. Niin ja sen arpavoiton pitäisi olla kuitenkin jotain meikäläistä kuvastavaa ja saajalleen sopivaa, joten pitäisikö pohtia yleistä etukäteen vai tarkempaa jälkikäteen kunhan arvonta on suoritettu. Hmm..

Niin joo muuten, postimaksut nousevat syyskuun alusta. Kaikki kirjeitä kirjoittavat hop hop ikimerkkejä ostamaan vielä tällä viikolla vanhalla hinnalla.

Muumimerkit on pop.

maanantai 25. elokuuta 2008

Pikaisesti

Superwash merinovilla tuntuu kovin karhealta ja naruiselta sen jälkeen kun on kutonut Stepillä sukkia.

Ei mulla nyt muuta..

Päivitin Kuivillakiikkujien listan, linkki löytyy tuosta vasemmalta.

lauantai 23. elokuuta 2008

Sadonkorjuuaika

Huomennapa mehustetaan karviaisia!
Oli niissä kyllä keräämistäkin, nopeaa mutta tuskallista..

Meidän omenapuu kantaa runsaasti hedelmää, ja kohta alkaa olemaan kypsiä kaikki (ainakin maistuvia!).


Edelleen meikäläiseltä puuttuu se idea että mitä niille kaikille teen? En tiedä löytyykö jaksamista ja viitsimistä omenasoseen tekemiseen, marjahillo on niin paljon yksinkertaisempaa kun ei tarvitse kuoria ja paloitella.. Leipomuksiin taas ei niin paljon omenoita mene. Tuoremehua tekisi mieli puristaa, mutta täältäpäin en ole löytänyt. Järjestävätkö muut kuin 4H-yhdistys ja Maa- ja kotitalousnaiset?

perjantai 22. elokuuta 2008

Kriitikko täällä terve

Vertailussa tällä kerralla esikoisen tämänhetkinen suosikkielokuva ja kirja jonka pohjalta kyseinen elokuva tehty:


Kun kirja on erinomaista luettavaa myös aikuiselle, on elokuva selkeämmin lasten mieleen, ainakin meillä. Elokuvaan ei tietenkään saa mahdutettua kaikkea mitä kirjassa on, esimerkiksi alussa olevat ennusmerkit pyrstötähdestä puuttuvat elokuvasta kokonaan, kuten helmet hiekalla ja valkoiset merilinnut. Elokuvassa on taas jotain mitä ei kirjassa ole: Jostain on jostain syystä Pikku Myy on jo mukana, vaikka hän esiintyy vasta seuraavassa kirjassa Vaarallinen Juhannus. Elina Salo on tosin niin piristävä Pikku Myynä, joten sallittakoon moinen.

Kirjassa Niiskuneiti on paljon järkevämmän oloinen kuin elokuvassa, jossa hän on niin kovin kanamainen. Esimerkiksi kirjan mukaan meren pohjalla aarrelaivassa hän keksi miten sokaista mustekala, elokuvassa kyseinen pelastus oli laitettu ihan vahingossa tapahtuneeksi ja Myyn järkeilemäksi. Nipsu lähtee elokuvassa kissaa kiinniottamaan ja jää sille tielleen, kirjassa hän on ihan turvassa luolassa ja Muumipeikko lähtee noutamaan Silkkiapinaa joka elokuvasta puuttuu kokonaan.

Näissä kahdessa oli mainitsemieni asioiden lisäksi aika paljon muitakin pieniä ja suuria eroavaisuuksia, ehkä osasyynä oli, että Tove itse ei ottanut osaa käsikirjoitukseen (mainitaan aina vain alkuperäisen tarinan kirjoittajana, jos mainitaan) eikä edes ideointiin. Mutta joka tapauksessa erinomaista viihdettä lapsoselle kun äiti haluaa surffata netissä (niin ja on se Piisamirotan esittäjän ääni aika just passeli kyseiseen rooliin).

Aijaiauts

Viivästynyt lihaskipu, mikä ihana todiste siitä että on jotain tullut tehtyäkin. Tämän siitä saa, kun ei koko kesänä käy salilla rautaa rääkkäämässä. No ei auta.. Illalla vähän lämmittelyliikuntaa ja venyttelyt päälle niin eiköhän se siitä.

Tuosta linkistä tuli mieleen, että Kutrin sivuilla löytyy runsaasti tietoa tarvitsijoille, mm juuri kuntosaliharjoittelusta. Sivuja ei enää päivitetä, mutta eipä perusasiat juuri miksikään muutu.

***

Painoista puikkoihin: Äiti-Puffa lupasi tehdä meille napin!

Mukana siis meikäläisen lisäksi:
Merru
Miiruska
Äiti-Puffa
Meemu
Saaga

Ohjeet siis tässä taannoisessa postauksessa.

torstai 21. elokuuta 2008

End of an era

Kuntosalittomuuden nääs.
Kesätauko päättyi.
Slut, finito.
Oikein varasin itselleni iltapäiväksi/illaksi OMAA aikaa, isännälle taottiin päähän jo viime viikolla että ei keksi mitään iltamenoja - mihin esikoinen ei voisi tulla mukaan. Ja eikun menoksi.

Tulipa huhkittua, vähän oli hakemista kun oltiin (työkaveri läks ja) salilla missä ei ennen olla käyty.

Niin ja mä tarttisin tämmöttiset. Paitti että vähän halvemmalla..

***

Syyskuu lähestyy kovaa vauhtia ja mukaan mahtuu vielä. Eli vietämme Syyskuun odottaen lokakuun ensimmäistä kun säntäämme lankakauppoihin. *hiihii*
Kuivakausi on tulossa.
Syyskuu kuivilla.

Ristiraitariitoja

Me ei tulla toimeen.
Ei.
Minä ja Austerman.


Eilen kun sain esikoisen sukat valmiiksi, aloitin sitten seuraavaa paria. Katsoin, että aloitin samasta kohdasta > että raidat kohtaisivat. Kudoin siinä innolla kahta sukkaa samaan aikaan (tähän tyyliin jäin kerrasta kiinni, ei tule toisensukanlaiskuutta) ja kun pääsin muutaman kierroksen eteenpäin, huomasin että toiseen alkaa tulemaan ruskehtavaa.. Noh, ajattelin että pätkäisin sittenkin liian aikaisin, ei haittaa, jatkoin kutomista. Ei olisi kannattanut, toiseen alkoi tulemaan punaista sävyä. Mitäh? Totta kai kävi näin.. Olivat kerineet langat eri päin.

Perhana.

Pohdin jo, jatkanko kaikesta huolimatta, mutta sisäinen prefek.. perfetk.. perfektinis.. perfektionistini ei sallinut minun jatkavan (tämä piirre ei jostain syystä yllä siivoukseen). Purkuun meni. Vedin sitten lankaa kerän sisältä, ja totesin että sieltähän pitää toinen aloittaa.. Ja taas poikkaista vähän lankaa. Pöh.

Kuva löytyi tuolta.

keskiviikko 20. elokuuta 2008

Päivän päätöksiä

Nää on nyt valmiit, eikös meillä osatakin poseerata hienosti!


Tästä näkee vähän enemmän miten tehty.


Eli
lanka - Nalle Colori
puikot - 2,5/80 pyöröt, molemmat kudottu samanaikaisesti
silmukoita - 48 (jalkojen mukaan mitattu aika naftit)
malli - oma, aloitettu varresta, kolmeoikein yksinurin
kantapää - vahvistettu tiimalasi

Oli mulla tänään postilaatikos eräs päivänpiristäjäkin:


= Kuukautiset eivät ole koskaan olleet kauniimpia kuin kestoaikana
;)
Nuo siis Ronjalta.

Etsivä löytää

3/100 cm pyöröpuikot, tuntui olevan niin kovin harvinainen yhdistelmä. Ei yhden ainoassa paikallisessa käsityöliikkeessä, ei nettikaupoissa joihin olen tottunut.. Mutta sitten löytyi kultasuoni:
Kiitos Vuorelma!

Sielläpäs olisi vaikka kuinka pitkiä ja kaiken kokoisia, eikä tarvinnut edes maksaa postikuluja kun maksoi laskun heti. Eli mainostan mielelläni.

Ja NYT voisin olla jo ostamatta mitään muuta..
Tai voisin ainakin harjoitella sitä ostamattomuutta. Nih.

Hyvä on, syyskuu kuivilla

Eli tässäpä vieroituksen viralliset säännöt:
Syyskuussa ei saa ostaa eikä ostattaa kellään muulla
- lankaa, ei pätkää, ei rullaa, ei vyyhtiä, ei kerää
- puikkoja, ei pyöröjä, ei sukkapuikkoja, ei neulepuikkoja, ei apupuikkoja

Ilmoittautumisia otetaan vastaan ensi viikon sunnuntaihin asti, eli viimeinen päivä päästä mukaan on 31.08.2008 klo 23:59. Ilmoittautua saa kommenttiosioihin, mielellään aina ajankohtaisiin (vaikka postaus puhuisikin ihan muista asioita) ettei unohdu tai huku.

Jos onnistut olemaan tuhlaamatta rahaa lankoihin tai puikkoihin syyskuussa, niin minäpäs arvon jotain onnistuneiden kesken (ja lahjon itseänikin jollain).

Huom: Saat tehdä työtä langan eteen, saat vaihtaa vaikkapa kenkäparin puikkoihin, eli vaihtokauppoja saa tehdä, mutta ostaminen rahalla on kielletty.

Ilmoittautuneita tähän mennessä:
Merru Merrun puikoilta
Miiruska (pienen suostuttelun jälkeen :) )
Äiti-Puffa on mukana myös!
Meemukin ilmoittautui
Saaga mukana
Pami myös
Kultahippu ilmoittautui
Katjakin mukana

Ja lisäksi Ira Punasesta talosta lupautui taustajoukkoihin kannustajaksi.

*edit-täti iski Miiruskan innostuttua*
*edit-täti on täällä alvariinsa*
*edit-täti kävi kolmannen kerran Äiti-Puffan pohdiskelun päätyttyä*

tiistai 19. elokuuta 2008

No niinpä tietysti

Nolo tunnustus..

Ei aivan kuten suunnittelin, ostin nimittäin 2,5/100cm ja 3/80cm.. Kun ei ollut metrisiä kolmosia.. Eli nyt mulla on edelleen tarve pitkille kolmosen pyöröille ja kaapissa on entistä enemmän puikkoja ja kukkarossa entistä vähemmän rahaa (miehillä lompakko, naisilla kukkaro, vaikka mullakin on ihan miesten versio rahansäilytysvehkeestä).

*huoh*

Nyt pitänee varmaan luvata:

Pyhästi vannon ja vakuutan, että syyskuussa en osta pätkääkään lankaa enkä yhden ainoaa puikkoa!


Kelpaiskos tuo?

Mitäs saan palkinnoksi jos pysyy? Hmm.. Suklaata? Lisää lankaa? Pitää kehitellä itselleen jotain sopivaa. Haastanpa kaikki mukaan jotka huomaavat itsessään lanka-ostos-riippuvaisen vikaa.

Pitäisköhän tästä tehdä virallisempaa ja oikein joku arpavoitto kaikkien ostamattomien kanssa? Hmm..

Kommentoikaa.. Mää menen lounaalle.

Vanha käpy

Vihdoin.
Käpyn keskusteluryhmä kokoontuu kesätauon jälkeen.
Mielenkiintoista on, että kun kokoontumisia on kuukauden välein, se on juuri passeli väli. Ei liian usein, jaksaa mennä, mutta juuri sopivasti että pärjäilee. Ja nyt kesätauolla, ei sen pidempi tauko kuin kaksi kuukautta, niin olen viimeiset pari viikkoa odottanut että tulisipa jo.

Nähtävästi mielenterveyteni vielä vaatii tiheämpää live-vertaistukea.

Vertaistuki rules.

maanantai 18. elokuuta 2008

Lisää huonolaatuisia sisäkuvia

Voiii jee!
Tässä nyt ne halvalla saadut:


Niin ja etualalla se harjoitus sukkapari..
Tarttis varmaan hankkia 3/100 cm pyöröt.
Ups.
Minä olen ostosteluriippuvainen!

Mitalisadetta

Tää nyt tulee vähän myöhässä, kun soutivat jo eilen, mutta Onnea yhtä kaikki!


Kuva tuolta.

Upeeta, mahtavaa, upeeta mahtavaa!

***

Sitten sukkasatoon ja harjoituskierrokseen liittyvää: Miten ihmeessä minä saan etusormeni hajalle heti kun siirryn suuremmista (7) puikoista pieniin (2,5)? Tuossa vasemman käden etusormessa on haava, halkeama, juuri siinä mihin puikko säännöllisin väliajoin ottaa. AUTS! Yritin laittaa laastarin, siinä menee tuntuma, yritin kutoa sormi pystyssä, on jotenkin huteraa.. Ideoita?

sunnuntai 17. elokuuta 2008

Tackar och påckar

Hanna ystävällisesti myönsi minulle luottokortin:


Kiitän erittäin syvästi ja kumarran, on aina mukavaa tietää että joku lukee ajatuksiani ja vieläpä pitää niitä mainitsemisen arvoisena.

Ja kuten aiemminkin, en näitä eteenpäin laita.

lauantai 16. elokuuta 2008

Surun terapiaa

Kutominen (suomeksi että neulominen, mutta sallittakoon murreilmaisu) on terapiaa.. Ja näin puolivuotispäivänä sitä on tarvinnut terapiaa enemmän kuin mitään..

Ensimmäiseksi tuli ostettua kaksitoista kerällistä Novitan Coloria, kun oli tarjouksessa (ilmeisesti vaihtavat väritystä siellä Novitalla). Päivällä tikuttelin vielä menemään esikoisen neuletakkia - jota on tehty kuin Iisakin kirkkoa, keväällä aloitettu enkä ole vielä kymmentä senttimetriä pidemmällä..

Ja nyt illalla piti sitten ottaa varaslähtö kun kerran otan osaa Sukkasatoon, tai olisikohan kyseessä mahdollisesti harjoituskierros. Löysin nimittäin Taijalta ohjeen miten kudotaan kahta sukkaa yhtäaikaisesti yhdellä pyöröllä.


Mun on varmaan pakko hankkia muuten uusi kamera..
Tää vanha ei kelpaa kuin kesällä ulkona auringonpaisteella kuvien ottoon. Vanhus mikä vanhus.

perjantai 15. elokuuta 2008

Lisää vaan

Hyvä se on tämäkin:


Ja olihan Hanna-Maria tyytyväinen suoritukseensa, vaikka jäikin harmittavasti neljänneksi. Uutisen ruutuprintistä kiitos kuuluu Ylen sivuille.

Katsotaan kuinka käy Sanna Stenille ja Minna Niemiselle, finaaliin jo pääsivät, kuten myös Olli Karjalainen. Oijoi kun on jännittävä olla suomalainen.

torstai 14. elokuuta 2008

Loppusuoralla

Pahoittelen surkeista surkeinta kuvaa, aurinko ei tähän aikaan paista ja salamaahan minä en käytä. Mutta siinä se on, neulontaosuus valmiina. Tätä siis tikuttelin matkalla Vaasaan taannoin.


Sitä virhettä jos etsiskelet, niin se löytyy kuvassa vasemmalta alhaalta.

Vielä pitäisi koota, en aio mitenkään pingottaa mihinkään.. Ohje ei vaadi, ja tuntuu olevan kokoa vähän jo muutenkin reilusti.

Kunhan saan valmiiksi kokonaan, niin pistän vähän tarkemmin faktojakin sitten tarjolle.
Ei mulla muuta.

Korkealaatuista kirjoittamista

Bongasin oheisen meemin Satun Viipaleista:
1. ota lähellesi kirja tai lehti
2. sulje silmäsi
3. haparoi sanoja kohti
4. tökkää sormi tai kynä satunnaisen sivun satunnaisen sanan kohdalle
5. minne bongaamasi sana ajatuksesi vie?
6. kerro se blogissasi
7. haasta leikkiin mukaan niin monta kuin tahdot.

Ja Satu kun haastoi kaikki jotka sen lukivat niin täytyyhän nyt sitten testata tälläinenkin (ensimmäinen lajiaan!) (meemi siis).

Noh, tuumasta toimeen.. Mulla ei vaan täällä juurikaan kirjoja saati lehtiä ole (en minä tätä toki töissä kirjoita), mutta käsilaukusta löytyi syöpäseulonnasta saatu esite "Kohdunkaulan syöpä voidaan ehkäistä". Siellä kynä osoitti sanaan korkealaatuinen - lauseessa "Seulonnassa otettu irtosolunäyte on korkealaatuinen ja siitä etsitään nimenomaan esiaste- ja syöpämuutoksia".

Korkealaatuinen on jotain mihin tähdätään, ei kukaan ryhdy tietoisesti tekemään huonoa laatua. Mitä se korkealaatuinen sitten oikeasti on? Näin marjakautena voisi tarkastella vaikkapa marjasatoa, korkealaatuinen Maijallinen marjoja on puhtaita, kotimaisia ja maistuvia. Parhaimmillaan omasta puutarhasta.

Mitä on korkealaatuinen äitiys? Korkealaatuinen ei tarkoita mielestäni kalliita leluja tai suuria elämyksiä, korkealaatuinen tarkoittaa hyvin maanläheistä läsnäoloa. Parasta mahdollista, eli yksinkertaista ja luonnollista, aidosti kiinnostunutta, koko sydämellä rakastavaa.

Marjoissa ja äitiydessä saa kuitenkin olla poikkeamia muuttamatta silti korkealaatuisuttaan. Korkealaatuista ei ole millintarkasti samankokoiset marjat, tarkalleen sama kypsyysaste eikä myöskään aina iloista ja aina oikeassa olevaa äitiä, ikipirteää aktiviteetti robottia.

Ja jatketaan hyväksi todetulla linjalla, haastan kaikki jotka lukevat.

keskiviikko 13. elokuuta 2008

Avutonta

Kyllä tämä tästä.
Eilisestä jo helpottanut.

Osittain auttaa ystävät ja osittain oloa helpottaa ihan epäolennaiset asiat, kuten esimerkiksi se, että sain käydä ruokakaupassa ihan rauhassa yksikseni! Eikä siellä kaupassa tullut vastaan yhtään perhettä jossa olisi pieni vauva tai odottava äiti. Ja osa kiitos kuuluu myös faktalle, että olkainlämmitin (mikäliehihatin) on lähestulkoon valmis! Muutama hassu kerros, päättely ja yhdistäminen niin voin siirtyä seuraavaan keskeneräiseen (jokohan nyt saisi esikoisen neuletakin jonkinlaiseen vauhtiin..), tai vaikkapa jos niitä sukkia..

Miten sitä onkaan nykyisin näin vietävissä, pienet asiat suistaa suohon ja yhtä pienet asiat vetävät sieltä pois. Siis minä, joka olen ollut niin tasainen että murrosiässäkään en edes onnistunut ovia paiskomaan saranoiltaan ja vanhempienikin kanssa olin puheväleissä. Siis minä olen näin arvaamaton, häilyväinen, tunteitteni vietävissä. Olo on kuin nuorallatanssijalla ilman tasapainoa. Pelottaa vähän, jos tästä keikahtaa kovinkin syvälle jossain vaiheessa, kuka sitten nostaa?

Onneksi isäntä sentään seurailee meikäläisen mielen tasapainoa, oli jo laitokselta Pojan syntymän aikoihin saanut jonkun terapeutin numeron johon olisi voinut tarvittaessa soittaa.. Minä en Pojan kuollessa halunnut mitään apua, en halunnut keskustella kenenkään kanssa, kriisiensiapuihminenkin (en nyt muista virallista titteliä) kävi mutta hänelle en juurikaan puhunut, tuijottelin vain seiniä ja itkin. Ei shokissa pysty analysoimaan, että tarvitseeko apua ja minkäköhän laista ja kuinka ja miten ja mistä sitä saisi.

tiistai 12. elokuuta 2008

Ah ja voih

Tästä tulee nyt hyvin hyvin masentunut postaus.. Tai ei sen lukeminen ainakaan virkistä saati piristä ketään.

Mulla on nyt viime päivät menny sellaisessa, "Kettuako te mulle pottuilette" asenteella. Alkaen viime lauantai-iltapäivästä.. Asuntomessuilla oli kivaa, mukavaa ja oikein hauskaa. Mutta sitten iltapäivällä näimme sellaisen lentämään opettelevan tytöntylleröisen, esikoisemme pikkuserkun, joka syntyi muutamia viikkoja Pojan jälkeen. Pidin kuitenkin iloisen ilmeen kasvoillani niin kauan kuin olimme näkösällä, mutta autossa kupla puhkesi. Itkin itkemästä päästyäkin.

Miten tässä näin kävi? Sehän oli pienen pieni tyttö eikä poikalapsi lainkaan? Jotenkin kuvittelin, että tyttövauvoja on helpompi nähdä kuin poikavauvoja. Mutta ei. Eipä ole..

Tuon jälkeen sitten olen ollut alavireinen.. Aallonpohjassa.. Tuntuu, että kaikki asiat tehdään vain minun kiusakseni (jälleen tämä hyvin itsekäs asenne, tokkopa taas ne punaiset valotkaan vain minun vuokseni palavat). Kiukuttelen isännälle syyttä suotta (anteeksi rakas), ja mikään ei oikeasti huvita. Ja silti en nyt ole mitenkään erityisen surullinen Pojan vuoksi. Valvon iltaisin kun ahdistaa, mutta Pojan kuolema ei ole se mikä mielessä pyörii. Mielessä ei pyöri mikään. Tyhjää. Onttoa. Turhaa..

Itseäni piristääkseni sitten olen tässä shoppaillut netissä.. Kestositeitä (uusia kuoseja pitää saada!) ja lankaa, kun halvalla sai. Jos vaikka innostuisi värkkäilemään sukkia - tokihan sitä pitää uusia käsitöitä suunnitella ja välineet hankkia vaikka keskeneräisiä töitä on yllinkyllin ja suunnitelmia tuplamäärä. Suunnittelin jopa, että jos vaikka ryhtyisin keräämään Sukkasatoa..

maanantai 11. elokuuta 2008

Korotetaan kultaan

HURRAA!!!

Hyvä Satu! Trapista kultaa!

Hieno päivä, urheilullisesti.



Kuva Ylen arkistoista.

Pronssista pakinaa

Kyllä tätä täytyy hehkuttaa!

Hienoa!
Hyvä Henri ja valtavan lämpimät Onnittelut!

Mutta kyllähän tämä oli odotettavissakin, sentään vuoden 2006 sotilasurheilijakin.



Kuva löytyi tuolta.

sunnuntai 10. elokuuta 2008

Asuntomessusatoa 3

Tämä on viimeinen, vannon sen.
Eli mitä kaikkea muuta kivaa Asuntomessuilta löytyi!

Tämä kertakaikkisen ihana veitsiteline! Ja ei, en usko että veitsiteline viittaisi mitenkään uravalintaani tai olisi vertaus taipumuksiini. Se on vain hulvattoman hauska ja tavallisuudesta poikkeava.


Lammas.
Mikä ihana sisustuselementti.
Eikun.. Näitä löytyi sieltä omalta saareltaan.


Ja sitten idea jonka aion surutta kopioida. Tässä on taideteos, joka on mustavalkovalokuva tulostettuna kankaalle, ja kuva esittää kyseistä taloa puolivalmiina! Huippua! Ja aivan mahtava idea. Mä tykkään!


Se siitä ja ei enää.
Okei?

Asuntomessusatoa 2

Kuten eilen uhkailin, tänään ehtii hyvin lisäilemään kuvia eiliseltä Asuntomessuvierailulta. Käsitöitäkin sieltä löytyi, kun osasi etsiä.

Itse tarvitsisin hieman suurempia koreja lankojen säilyttämiseen, niin ja kaappeja. Nyt on langat epätyylikkäästi pusseissa tungettuna sinne minne sopii.


Käsityöt käyvät sisustuselementeistäkin, vai mitä pidätte seuraavista söpöyksistä:


Käsityö on taidetta.. Harmillisesti lasipinta kiilsi niin, että allekirjoittanut kamerankanssaheiluja ja täysin viaton ohikulkijakin kuvassa.


Oli siellä jossain ihan käytössäkin.
En tosin tiedä onko oheinen pitsi käsi- vai konetyötä.


Lisää seuraa.

lauantai 9. elokuuta 2008

Asuntomessusatoa 1

Vietimme isännän kanssa miellyttävän päivän Vaasan Asuntomessuilla. Enkeleitäkin sieltä löytyi:


Ja toinen:


Lisää kuvia ja ajatuksia huomenna mehunkeiton lomassa.

Oli mulla käsityökin mukana ja matkoilla edistyi mukavasti.


Mutta arvatkaapas onko kiva huomata virhe kuuden kierroksen päässä, päättää olla purkamatta koko työtä ja korjata vain siitä kohtaa, tehdä uudelleen ja huomata tehneensä vähän lisää virheitä matkan varrella korjatessaan. Ja Kakat! Mustaa, mohairia joukossa, autossa, en korjannut uudelleen. Eikös kaikessa kauniissa ole aina vähintään yksi virhe mukana?

torstai 7. elokuuta 2008

Virittelyä

Tuunaaminen.
Eikös se ole tapana nykyään? Otetaan joku vakio tavara ja tuunataan se omannäköiseksi. Muokataan ja muutetaan noin suomeksi sanoen.

Entä jos kyseessä on jotain mitä on itse tehnyt, voiko sitä tuunata? Tai kutsutaanko sen tekemistä tuunaamiseksi?

Muistatteko nimittäin tämän kestokassin? En ollut/en ole täysin tyytyväinen tuohon, se tuntuu tarvitsevan jotain.. Niin mietin, että jos kiinnittäisin siihen käytetyn pienen pyöreän virkatun liinan? Joskus SuuriKäsityöLehti vinkkaili miten tuunailla virkatuilla liinoilla, värjätä ja kiinnittää vaikka tee-paidan etumukseen oli muistaakseni yksi ohje. Niin miksipä ei kestokassiinkin?

Meikäläisen vaatekaappikin kaipaisi hieman tuunausta, käytän vain murto-osaa sieltä löytyvistä vaatteista (enkä kuitenkaan malta niitä poiskaan myydä, hamsteri mikä hamsteri). Pitäisiköhän tiedustella Ompeluintoiselta Romulukselta neuvoja?

keskiviikko 6. elokuuta 2008

Entä jos vaikka

Huomasin juuri aamulla, että siitä on yli viikko kun olen Pojan haudalla käynyt. Miten minä voin olla menemättä?! Noh, yleensä vierailen hautausmaalla viikonloppuisin ja viime viikonloppuna emme olleet paikkakunnalla.. Niinpä tietysti, selityksiä selityksiä. No tänään kyllä menen.

Hautausmaalla käynti ei ota kipeää.. Ehkä, koska se on jotain Pojan omaa, jotain mitä ei olisi ollut toisenkaltaisessa todellisuudessa. Hautakivi on osoitus siitä mitä on, eikä siitä mitä olisi voinut olla. Jossittelu ja toisenlaisen elämän miettiminen on paljon sydäntäsärkevämpää kuin tämän nykyisen pohdiskelu.

Esimerkiksi kun näen esikoisen jonkun toisen vauvan ympärillä pörräämässä (no siltä se vaikuttaa kun niin kovasti on kiinnostunut ja hoitaisi ja silittäisi), niin minulla on surkeista surkein olo. Noin hän hoitaisi pikkuveljeäkin, antaisi leluja ja olisi kiinnostunut. Eikä tähän ajatusleikkiin yhtään tuo helpotusta se, että todennäköisesti esikoinen ei olisi niin innostunut vauvasta joka on koko ajan äitin huomiota viemässä.

Haavoja repivää pohdiskelua on myös tarkastella samaan aikaan syntyneiden vauvojen kehitystä. Noin se poikakin jo seuraisi muita, noin poikakin jo varmaan kääntyisi ja nyt varmaan jo ryhtyisi peruuttelemaan ja harjoittelemaan konttausasentoa. Niin ja esikoisen kuvien katselu tuo samat ajatukset, tuolta Poikakin jo varmaan näyttäisi.

Mielikuvitus pitäisi kieltää lailla.

tiistai 5. elokuuta 2008

Hyshys osa 2

Tuttavani ovat raskaana.
Melkein järjestään jokainen.
Tai siltä ainakin tuntuu, nyt löytyy lähipiiristä ainakin neljä jolla on tänä vuonna vielä laskettuaika. Ja jos on niin vähän sukulaisia ja ystäviä kuin minulla, niin se on prosentuaalisesti paljon.

Ei se mitään, kyllä minä kestän, on pakko kestää (ja toivoa että jokainen heistä saisi kauniin suloisen tytön). Mutta he eivät tunnu uskovan sitä, puolet heistä nimittäin ei ole uskaltanut kertoa minulle että odottavat lasta. Olen kuullut joltain muulta ohimennen.

Jep. Tämä on taas tätä "jos siitä ei puhuta niin se menee pois" ajattelua. Minä varmaan menen rikki jos minulle kertoo tälläisiä asioita?

Hyvät ihmiset:
Se, ettette kerro, satuttaa enemmän kuin se jos jakaisitte tämän uutisen kanssani.. Olettehan kertoneet sen jo Kaikille Muille. Vai pelkäättekö, että kohtukuolema tarttuu? Rakkaat ystävät, kohdunsisäinen kätkytkuolema EI OLE tarttuva tauti, sitä ei voi saada kosketuksesta, puhelinsoitosta, keskustelusta.

Ja lisäksi, minä olen pahimman asian elämässäni jo käynyt läpi (tai edelleen käyn läpi, mutta pahin jo tapahtui), minä synnytin kuolleen lapseni ja hautasin hänet, se että sinä olet raskaana ei voi olla tuota faktaa pahempi tieto.

Ihmiset ovat typeriä.

maanantai 4. elokuuta 2008

Ojennus, ojennus, taivutus, taivutus

Nyt kun on jäänyt niin surkean vähiin meikäläisen saliharjoittelu (mulla on useampi kuin yksi tekosyy!), niin päätin sitten eilen, että nyt. Pakko tehdä jotain muutakin kun vain pyöräilen ja kävelen, ja sen jotain teen kotona. Ja se jotain on ihan olohuonetreeni iltaisin! Päätin keskittyä niihin niinsanottuihin korsettilihaksiin, jos vaikka sais tuota raskauksien mukanaan tuomaa kengurupussia vähän tiivistettyä.

Mutta (aina on mutta, eikö totta?), ähise siinä nyt sitten keskellä olohuonetta kun toinen virnuilee vieressä. Pölijää. Salilla kukaan katso kun naama punasena punnertaa, mutta se ah niin ihana oma rakas katselee ja virnuilee ja pahimmassa tapauksessa kommentoi.

Yksi yksinelämisen hyvistä puolista on, että saa hyppiä kotonaan missä asussa tahtoo, niin omituisia liikkeitä ja venytyksiä kuin keksii, eikä kukaan naureskele. Älkää käsittäkö väärin, en aio isäntää tämän vuoksi vaihtaa isännättömyyteen, mutta vois se antaa vaikkapa treenirauhan!

Oikeasti haaveilen omasta salista, eli sais kotiin tangon ja levypainot, käsipainot, nyrkkeilysäkin ja tilaa missä treenata. Ei meidän kaksiossa sellaista luksusta vaan.. Niin ja nyt kun haaveillaan asioista mitä ei voi saada, niin uima-allas saunaosaston viereen, kiitos.

perjantai 1. elokuuta 2008

Niin on ajatuksia kun on poluustimia

Pyöräillessä ehtii ajattelemaan kaikenlaista.. Eilen kotiin sotkiessani pohdin esimerkiksi kirpputoreja ja kierrätystä ja kenkiä. Ja sitä, että vaikka kuinka tykkään kierrättää ja kiertää kirpputoreja, niin kenkiä en vanhana itselleni osta. Tai en ainakaan vielä ole ostanut.

Siinä mietin sitten, mitä muuta en ehkä ostaisi käytettynä:
- alusvaatteet
- kestositeet (joka on mielenkiintoista, kun esikoiselle kyllä ostin vanhoja kestovaippoja ja niissä en nähnyt mitään kummallista) (no ostin Pojallekin, mutta nehän eivät ikinä käyttöön menneet)
- hammasharja > näitä tosin ei kukaan varmasti myykään käytettynä, mutta saahan sitä pyöräillessä ajatella kummallisia
- kännykkää
- cd-levyjä, dvd-elokuvia (pystyn kyllä myymään mutta haluan itse ostaa uutena, ja siten tukea artistia)

Mielenkiintoisia asioita pulpahteli mieleen.. On kuitenkin niin paljon asioita mitä ostaisin kierrätettynä ja ostankin.

Mitä sinä et halua ostaa käytettynä?