Perinteinen vuosipäivitys: Shetland hap

Taas lienee aika muistella, että joskus maailmanaikaan kirjoiteltiin blogeja. Joskus jopa säännöllisesti. 

Ja tämä blogi kun on ollut käsityöblogi (ja joskus ruokablogi, elämäntapablogi, päiväkirja surussa ja ilossa, kirpputorilöytöblogi, no lähinnä siis pääasiassa oikeastaan sellainen "kirjoita nyt mitä tulee mieleen" -blogi), niin tässäpä käsityö joka on odottanut kauan valmistumistaan.

Shetland hap -huivi

Ihastuin tähän malliin jo, ööh, varmaan 2010 jälkeen, vaikea sanoa. Blogista löytyy asian tiimoilta merkintä vuodelta 2016, Ravelryssä on kirjaus, että varsinainen kutominen on alkanut helmikuussa 2014 ja jo vuonna 2013 ostin tähän langat, sitä ennen siis tein tästä suunnitelmat (jotka on mulla tallessa mun suunnittelukirjassa joka on jossain hyvässä jemmassa. Sen kun tietäis missä - lisään tähän jos joskus jostain syystä löytyy).

Shetland hap on neliön muotoinen suuri huivi ja siinä on pitsireunus. Se on ollut käyttövaate, yleensä pidetty kolmioksi taiteltuna harteilla, sieltä etukautta taakse ristiin puettu, lämmin vaate johon kääriytyä. Väriä on käytetty reunassa, mutta myös yksivärisiä on tehty. Osa on tehty niin ohuesta langasta, että koko huivi mahtuu sormuksen läpi, mutta myös paksumpia lankoja on käytetty.

Lisää voitte lukea esimerkiksi Jamieson & Smithin blogista (heiltä saa aitoa shetlantilaista villaa!).

Käytin huiviin Schachenmayr Rheuma Thermal Wolle -lankaa, sittemmin Fine Wooliksi kutsuttu. Koska tämän tekeminen kesti niiiiiin kauan,  niin tämän langan valmistus ehdittiin siinä välissä lopettaa. Ja hieman jäi pitsi yhdestä nurkasta kesken. Joten beigen sijasta sieltä löytyy muualla huivissa ollutta tumman ruskeaa.

Huivissa keskellä on ainaoikealla kudottu keskusta. Kudottu kärjestä alkaen (yhdellä silmukalla), lisätty silmukoita reunoissa kunnes riittävän leveä, sen jälkeen kavennettu aina reunoista kunnes silmukoita ei enää jäljellä.

Sen reunasta on poimittu silmukat ja aaltopitsi kudottu ympäri kulkien, aina kulmissa lisäten silmukoita. Kun riittävän iso aaltopitsi, silmukat jätetty odottamaan pitsiä (siirsin pitkälle apulangalle odottamaan).

Reunapitsi on sitten taas kudottu eri suuntaisesti, aina toisessa reunassa mukaan ottaen aaltopitsin silmukan. Eikös olekin todella selkeästi selostettu? Vannon, että kun löydän sen suunnittelukirjan niin täydennän tätä selostusta.

Varsinaista ohjetta ei tähän ollut, hieman mallia otin ohjeesta Morag Shawl jonka tehnyt Sharon Miller. Löytyy kirjasta Heirloom Knitting's Shetland Hap Shawls: Then & Now. Pitsi on jostain Mary Oljen pitsikirjasta, aaltopitsi jostain muusta.

Pingotuslevy johon nämä isot saisi laitettua olisi kauhean kiva, tosin sen verran harvaan käytetty niin ehkä selviän ilmankin.

Lämmin tämä ainakin on, aavistuksen verran liian pieni perinteisellä tavalla puettuna. Eli harteille kyllä menee, mutta reunat ei yllä selän taakse. Oheinen kuva marraskuun lopulta, kun pakkanen piipahti -20 kylmemmällä puolella, hyvn tarkeni. Tosin nuoriso ihmetteli miksi kuljen matto kaulan ympäri käärittynä.

 

Knit when you can

Heikosti kun ehtii tekemään käsitöitä, niin silti löytyy aina muutama hetki sieltä täältä.

Tätä kaulahuivia onkin tehty näytelmäharkoissa, työmatkalla, aina tilaisuuden tullen.

Leveä ja pitkä, ja hieman erilaista joustinta.

 Lanka oli hyvin marinoitunutta Rowanin Tapestryä (villa+soija) ja puiset puikot kokoa 8.

Joskus yksinkertaiset neuleet käy terapiasta.

Mitäs siitä sitten tuli?

Kun esikoinen oli reilun vuoden tai kaksi, piti kutomani hänelle villahousut Sandnes Smartista.

Ihan mukavasti pääsi alkuun, kokokin oli vähän reilu ettei tarvinnut heti valmistuakaan.
Ja sitten se unohtui kaapinperukoille.

Lapsi kasvoi, syntyi muita lapsia.
Käsityöntekele pysyi unohdettuna.
Muutettiin.
Ja vihdoin kaivettiin keskeneräiset villahousut esiin.

Koska olin katkaissut langat aina välillä, ei purkaminen oikein innostanut, joten tein vain resorin toiseenkin päähän ja päättelin langanpäät.
Ja nyt on esikoisella, ei villahousuja, mutta villakauluri.

Lämmittää ja vieläpä samaa ihmistä jolle tämä oli tarkoitettu.

Aloitettu tuolta vihreästä resorista, jossa myös reikäkerros villahousujen nyörille. Näin kun jälkikäteen katsoo, niin selkeästi astetta pienemmillä puikoilla on aloitettu mitä tultiin maaliin. Mutta eipä varmaan käyttöä haittaa.

Raidat satunnaislukugeneraattorilla.
Eli keksin omasta päästäni sitä mukaa mitä kudoin.

Hercule Poirot and the mystery of Shetland Hap

Elokuvissa sun muissa televisio-ohjelmissa  tulee aina välillä vastaan kaikenlaisia mielenkiitoisia käsitöitä. Nyt silmiini osui shetlantilainen villahuivi.

Hercule Poirot parka oli vilustunut jaksossa Hunter's Lodgen arvoitus, ja harteillaan hänellä oli shetlantilainen perinnehuivi.

Kyseinen huivi kudotaan neliön malliseksi ja se tehdään kolmessa osassa, keskusta, viuhkakuvio (Feather and Fan), ja reunapitsi.

Ohuesta langasta kudottu, mutta iso ja lämmin.

Kuvat napattu Yle Areenasta, jossa tämä kyseinen jakso katsottavissa vielä vähän vajaa kaksi viikkoa.

Vaatekaapin täyttöä tyhjäämällä

Olipa kerran pitkähihainen harmaanvaaleanruskea trikoopaita joka oli kaappiin hautautunut, käyttämättömänä, unohdettuna.

Eräänä päivänä, kun luuli jo ettei koskaan pääsisi pois, vedettiin se hyllystä.

Suoraan saksien suuhun!

Yhdestä paidasta neljään kangaspalaan muutamassa minuutissa. Räteiksikö raukka joutuisi?

Ei!
Saumuri surautti palaset pötköksi.

Ja sitten päät yhteen.
Ja sitten sivusauma kiinni.
Ja sitten käännettiin oikeinpäin ja huomattiin ratkaiseva erhe päätelmissä.

Saksilla pötkö poikki, uudelleen päiden yhdistys sen jälkeen kun lisätty vähän toisen paidan vihreää etumusta saksimisesta johtuvaa lyhentymää paikkaamaan.

Ja niin sai 1 ja 1/2 paitaa uuden elämän pyörylähuivina.

Kuvat sarjastamme "on niin hankala ottaa kuvia omasta pärstästä".

Paitsi viimeinen.

Ja sen totesin, että varmaan aika päivittää myös hiuskuontalo.

Näyttää niillekin vähän saksia ja pohdin myöskin josko värjäisi (nää on oman väriset, mitä nyt auringon haalistamat latvat). Löytyykö muita luomuvärejä kuin henna? Kun en tahtoisi punaista laittaa..

Ikuisesti vapaata

Laitan tämän ajastukselle, joten jos onnistun, tämän pitäisi näkyä joskus maanantaina iltapäivällä. 

Toivottavasti niihin aikoihin kun lahja saajallaan.

Ystävältäni kun kyselin käsityötarpeita, hän halusi huivin, ei villaisen mutta semmoisen että voi olla konttorissakin tarvittaessa.

Vähän kyselin väritoiveita, musta ja punainen etusijalla, kultakin kelpasi.

Joten tottakai tein musta-kulta-turkoosin.

Niinhän sä halusit?

Vapaavirkattua, mustaa Woolcottia ja kultaista Cotton Viscosea vaihdellen, reunassa turkoosi ympäriinsä.

Huivilla pituutta sen verran, että käy korumaisesti suorana ilman että siihen kompastuu, mutta saa kuitenkin kieputettua kaksinkerroin kaulan ympärille ilman että siihen tukehtuu.

Ja se ikuisuusosa?

Tälleenäin.

Suoran palan virkkasin ja päät toisiinsa kiinteillä silmukoilla. Reunus virkattu yhtenä pötkönä.

Luovaa 1/5

Rustasin tammikuussa nimeni Facebookin luovuushaasteeseen, jossa lupasin tehdä omin käsin jotain viidelle ensimmäiselle kommentoijalle.
Nyt olisi ensimmäinen valmis.

Asetin itselleni ehdoksi, että
• en tee mitään ohjeista, vaan kaiken on tultava omasta päästä ja vieläpä sitä mukaa kuin tekee.
• ja että teen kaiken olemassa olevista materiaaleista (samalla edistyy "vähennä lankavarastoa" -ikuisuusprojekti)

Tämä on epäsymmetrinen mohairhuivi, lankoina Enfin ja Rose Mohair.

Mallineule yksinkertaisesti ainaoikeaa ja puikot mukavan suuret 8 mm bambuiset ja pitkät.

Lukuja

2 kpl

400 g

4 punaista

180 cm ilman hapsuja

12 cm

3 sinistä

167 cm

15 cm

10 virkkuukoukku


Noista saadaan yhteensä kaksi langantuhlaushuivia jotka tehty tsi-jättilangasta. Hyvin sai kulutettua Novitan Ainoa, Nalle Coloria, Woolia ja Enfinia.

Sininen virkattu pylväillä:



Punainen virkattu pitkittäin, ensin ketjusilmukkapötkö, sen molemmin puolin kiinteitä silmukoita, ja vielä molempiin suuntiin kaksi kerrosta ruutuja.
Ja tässä ne hapsut:



Melkein saman kokoiset:



Nämä menee joko a) palkinnoksi hiihtokilpailuihin tai b) lahjaksi järjestäjille jos ei palkinnoksi kelpaa :D


JK: Kuvista havaittavissa oleva kulmakurttu silmien välistä johtuu perheen flunssa-aallosta joka vaivaa lapsukaisia ja pitää äitiä öisin hereillä.
Nyt meen juomaan kahvia ja palaan vielä myöhemmin tänään asiaan.

Ääretöntä lämpöä

Nyt kun vastaanottajakin lienee postista pakettinsa noutanut, niin voinee esitellä tämän täälläkin ihan julkisesti.

Moebius-huivia mukaillen pienin muutoksin.
Voi pitää kaksinkertaisena kaulassa:



Tai yksinkertaisena harteilla:



Ehkä voisi pitää hieman alempana, en viitsinyt venytellä kun saaja on pienempi kuin minä.

Lankana ohjeesta poiketen yksinään Drops Alpaca Bouclé, pyörö 4 mm/100 cm. Luonti poikkesi myös ohjeesta, tein vähän yksinkertaisemmin: 8-aloitusta mukaellen väänsin riittävästi kaseja kahteen pyöröön (toiset päät pistin kiinni puikkomittaan), ei tarvinnut poimia luoduista silmukoista mitään vaan sai aloittaa helmineuleen heti. Muuten siis kuten ohje, noin suurinpiirtein.

Arvatkaas onko muuten haastava pingottaa? Tein kahdessa otteessa höyhentyynyn ympärille.

Tässäpä vielä yksi huonolaatuinen sisäkuva:



* * * * *

Ja vielä odotellaan H3idin vastausta pari postausta alempaan raporttikyselyyn!