In what castle was our princess again?

Mitäs ihmettä täällä on taas tehty?

Vauvalahja, eli vaunupeitto ja vieläpä teemalla.

Lankana Dropsin Paris (puuvillainen koska alkusyksyn lapsi).

Peitto siis ihan neulottu, reunat virkattu.

Ja peiton sankari?

Mario!

Ja tässäpä koko peitto.

Koska tämä on tehty yhtenä osana ja parhaimmillaan kirjoneuleessa kulki seitsemän lankaa takana (kolme per kuva ja pohjaväri), niin osin peitto joustamaton ja toisaalta taas joustoa enemmän. Kolikot ei esimerkiksi asettuneet viivasuoraan.

Ja koska takapuolet on aina hauskempia kuin etupuolet.

Tästä hyvin näkee kuinka lankajuoksut menee. Eli jos on ollut kaksi eri kuviota eri puolilla peittoa, niin vaikka on sama väri niin molempiin kuvioihin omat keränsä. Muuten olis mennyt ikä ja terveys.

Ja ihan teidään iloksi, tässä Super Mario bros. vaunupeiton kaavat jotka värkkäilin vanhoista pelikuvista. Ihan ei yksi yhteen luonnollisestikaan ole ja esimerkiksi tiilipalikasta on kaksikin eri suunnitelmaa.

Näin suurpiirteinen oli kokonaissuunnitelma.

 

Cast your doubts aside and fly

Pienokainen jolle nämä tein syntyi jo kohta puoli vuotta sitten.

Ja toki nämä postitinkin ajoissa.

Neuletakki Sandnes Garn Lanett -langasta

Ihan perus malli raglanlisäyksin, koristeet silmukoita jäljitellen

Vapaasti neulottu ja virkattu elefantti puuvillalangan jämistä mitä nyt sattui varastosta löytymään.

Lisäksi junasukat ja -tumput Lanettista sekä Norwegian Sweet Baby Cap Novitan edesmenneestä Bambu -langasta jota vielä löytyy varastoista. Oi mä niin haluaisin sen takaisin valikoimiin.

Näistä en sitten muistanutkaan ottaa mitään erilliskuvia, mutta onhan niitä nyt nähty täällä aiemminkin.

Vielä viime kesänä tuli tehtyä toinenkin vauvamyssy uudelle naapurille:

Sama malli (kun nyt oli vauhtiin päässyt) ja sama lanka osin eri värein.

Näiden jälkeen olikin sitten toooooodella hiljaista käsityön saralla, kunnes nyt syksyllä palasi innostus ja aikaakin taas löytyi. Niistä vähän myöhemmin lisää. 

Viimeistään ensi vuonna.

 

Hopiti hop!

Tälläinen jänöjussi lähti serkun nuorimmaiselle keväällä.

Ohjetta ei ollut, tein tassuista aloittaen ylös päin. Lankana Dropsin Baby Merinoa, kutoen ja virkaten tehty. Ja vähän kirjomalla.

Meinas vähän tulla kiire.

Samoin postituksen kanssa, siksipä nyt ei mitään hienoja poseerauksia tällä kerralla.

Takapuolet on kiinnostavia.

Housut on pupulla muuten riisuttavissa vaikka ne niinsanotusti ylle tehtiinkin - ei kuitenkaan kiinnitetty vartaloon.

 

Hyvää yötä piltit, nalle silmät sulkee

Aina välillä ehtii tarttumaan virkkuukoukkuun ja neulepuikkoihinkin.

Naapurin tuoreelle tulokkaalle vein alkuvuodesta ohjeetta virkatun ja kudotun nallen. Lankana muistaakseni Novitan paksumpi puuvillalanka.

Seuraksi nallelle lähti neuletakki Lanettista, koko tais olla 70 cm tienoilla.

Ohjeena pääasiassa Drops Designin Little Explorer, muutamin pienin muutoksin.

 Hihoihin tein helmineuletta ainaoikean sijaan, koska muutenvain.
Ja tykkään helmineuleesta.

Napit mun vintagenappiaarteista.

Nappien tutkiminen on hauskaa, tykkäsin siitä jo lapsena. Sen vuoksi ehkä sainkin oman isoäitini nappivaraston. Pitäisi taas joskus kierrellä kirpputoreilla etsimässä nappiaarteita.

Kuvaustaustaksi päätyi roskista aikanaan pelastettu vanha Martelan Kilta -tuoli, kankaasta päätellen todennäköisesti 70-luvulla valmistettu.

Oh bunny

Tämän pienen pupusen saaja syntyi jo toissa vuonna ja lahjakin toimitettiin perille tammikuussa 2019.

Lankana Dropsin Baby merino, puikot 3 ja virkkuukoukku samoin.

Malli omasta päästä, aloittaen jaloista ja siitä nousten ylös.

Keskivartalossa ei täytettä eikä korvissa.

Kyllä maalla on mukavaa -eläinsatupeitto

Lapsilla on uusi ja ihana serkku, joten hänelle tarvittiin maailmaantervetuliaislahja.

Vauvanpeitot on just passelin kokoisia käsitöitä ja toimivat periaatteella - yksi koko sopii kaikille - jota ei voi joka nutusta sanoa.

Lapsosen isoveli tykkää isoista maatalouskoneista, häntä ajattelin kun yllä olevan palan suunnittelin. Jos ei lasketa etupyörän hieman kulmikasta olemusta, niin sanoisin jopa että onnistunut.

Maalta löytyy lehmiä ja ankkojakin. Kanan meinasin kutoa, mutta ei löytynyt sopivaa, suunnitelmaa eikä kuvaa.

Lankoina Mandarin Petit ja Drops Safran. Puikot 3 ja virkkuukoukku samoin.

 Sitten ah niin odotettu takapuolikuva:

Eläinsatupeitto on ehdottomasti mun suosikkikäsityö.

Mitäs siitä sitten tuli?

Kun esikoinen oli reilun vuoden tai kaksi, piti kutomani hänelle villahousut Sandnes Smartista.

Ihan mukavasti pääsi alkuun, kokokin oli vähän reilu ettei tarvinnut heti valmistuakaan.
Ja sitten se unohtui kaapinperukoille.

Lapsi kasvoi, syntyi muita lapsia.
Käsityöntekele pysyi unohdettuna.
Muutettiin.
Ja vihdoin kaivettiin keskeneräiset villahousut esiin.

Koska olin katkaissut langat aina välillä, ei purkaminen oikein innostanut, joten tein vain resorin toiseenkin päähän ja päättelin langanpäät.
Ja nyt on esikoisella, ei villahousuja, mutta villakauluri.

Lämmittää ja vieläpä samaa ihmistä jolle tämä oli tarkoitettu.

Aloitettu tuolta vihreästä resorista, jossa myös reikäkerros villahousujen nyörille. Näin kun jälkikäteen katsoo, niin selkeästi astetta pienemmillä puikoilla on aloitettu mitä tultiin maaliin. Mutta eipä varmaan käyttöä haittaa.

Raidat satunnaislukugeneraattorilla.
Eli keksin omasta päästäni sitä mukaa mitä kudoin.

Mustaa joulua odotellessa, osa 3

Tämmöisiä tuli surauteltua tummanharmaasta merinovillasta.

Niitä enemmän joulupaketeissa, ei pilata yllätystä.

Tämmösiä tein reunapaloista sitten vauvalahjoiksi. 

Hyvin käytetty kangaspala, mitään ei juurikaan jäänyt jäljelle.

Tähän vielä sopiva joululaulu.

Koska pituuskasvu

Housut jää lyhyiksi nopeammin kuin äiti ehtii ompelemaan.

Varsinkin kun äiti on vähän heikosti ehtinyt ompelukonetta käyttämään.

Tässä kuitenkin yhdet trikoosta ommellut legginssihousut. Eli kapeat ja joustavat housut, ei sukkahousut joista on jalkaterä leikattu pois.

Ensin piti lapsen omien mittojen mukaan tehty legginssikaava toki suurentaa. Hieman lisäsin saumanvaroihin ylimääräistä, ettei nämä jää heti pieneksi.

Kangas on nätti. Tässä pohtii äiti että jos tekisi itsellekin samasta.

Tästä on tulossa jälleen päiväkirja?

Koulu alkaa kohta, ja tuo pian kuusi vuotta täyttävä suuntaa esikouluun.

Reppu hankittiin mielikuvituksettomasti kaupasta, mutta penaalin sai äiti ommella - poika valitsi itse kankaat ja vetoketjun värin.

Peruspussukka vuorilla.
Päälikankaana MariMekon sinipohjainen kompotti ja vuorina joku satunnainen ohut puuvilla mitä kangaskätköistä löytyi.

Esikoinen on innostunut korvakorujen tekemisestä, varsinkin kun vihdoin uskalsi lävistyttää omat korvanlehtensäkin.

Ja äiti voi nauttia tuloksista, alla olevat ketjukorvikset on upeet, kevyet vaikka näyttävät. 

Lainaan.

Yksi ikkunakin verhotettu, toinen odottaa seuraavaa ompeluinnostusta.
Näitä verhokankaita on hamstrattu tässä jo pidempään, hyvä kun vihdoin pääsee edes osa oikeaan käyttötarkoitukseensa.

Ja arvatkaas mitä muuta ollaan tehty.
Oltu mettässä.
Mustikassa.
Menkää tekin, ei varmasti lopu kesken.

On pakastettu, syöty mustikkamaitoa, tehty mustikkakiisseliä ja tietenkin, leivottu mustikkapiirakoita.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.