Arvonta!

Blogissa 70 tunnustautunutta lukijaa (oikeassa palkissa "tunnusta väriä" -osasto) ja Twitterissä tällä hetkellä 106 seuraajaa - se tosin vaihtelee, mutta arvonta pistetään pystyyn nyt!

Säännöt ja arvat ja muu asiaan kuuluva:

Arpoja saa:

- Kommentoimalla tähän postaukseen saa yhden arvan

- Toisen saa olemalla tunnustautunut blogin lukija, mainitse asia kommentissasi

- Kolmannen saa olemalla Twitterissäni seuraajani, kerro kommentissa käyttäjätunnuksesi

Osallistumisaika:

- Alkaa ännyyteenyte

- Päättyy, vaikkapa 12.4.2015 klo 23:59, siihen mennessä tulleet kommentit otetaan huomioon. Eli aikaa kaksi viikkoa

Palkinnot:

- Kaksi palkintoa, en tiedä kumpi  on ykkös ja kumpi kakkospalkinto, kommentissa voi mainita jos mielummin ottaisi jomman kumman, eli ensimmäisen nostetun arvan mukaan menee jos on suosikkivoittoa

Red Heart Eco-Cotton Blend kierrätyspuuvillalanka suurista lankavarastoistani ja tuo toinen, siitä tulee vapaavirkattu tiskirätti (muinaista Novitan bambua, sitä vanhaa, sitä parasta tiskirättiainesta), tässä on nyt sitten pari viikkoa aikaa tekemiseen).

Vallilan Persikka -leipäkori ja Fazerin mustikkajugurtticrispimaitosuklaa (sanahirviö).

Ja lisätään tähän vielä mahdollisuus lohdutuspalkintoon jos tässä jossain vaiheessa ehtisi askartelemaan. Että ehkä vielä arvotaan korvikset. Jos jaksan/ehdin/viitsin askarrella, en lupaa, vihjailen vain.
Such a tease.

Noinikkään.

Sitten vain kommentoimaan!

Kun tekee mieli kuppikakkuja, on saatava kuppikakkuja

Surffailin pitkin Pinterestiä ja vastaan putkahteli toinen toistaan herkullisempia kuppikakkureseptejä.

Monkey see, monkey do.

Joten tehtävä oli.

Lähimmäs haluttua reseptiä ylsi Alkemistin sitruunakuppikakut.

Ja tuttuun tapaan piti hieman muuttaa.

Pohja:

230 g huoneenlämpöistä voita
120 ml sitruunamehua
120 ml vettä
300 g sokeria
2 huoneenlämpöistä kananmunaa
120 ml jugurttia
2 tl vanilja esanssia
300 g vehnäjauhoja
1,5 tl ruokasooda

1) Kattilaan voi, sitruunamehu ja vesi. Lämmitä keskilämmöllä kunnes voi on sulanut. Sammuta levy.
2) Lisää sokeri, sekoita kunnes sulanut
3) Lisää jugurtti, vatkatut kananmunat, vaniljaesanssi ja sekoita.
4) Kun jäähtynyt, lisää yhteen sekoitetut kuivat aineet.
5) Laita vuokiin, paista noin 175 astetta ja 20 minuuttia

Kuorrutus:

450 g huoneenlämpöistä voita
650 g tomusokeria (jouduin laittamaan osan tavallista kun tomusokeria ei ollut riittävästi)
2 tl sitruunaesanssia
80 ml sitruunamehua
(pieni loraus maitoa)

1) Vatkaa voita vähintään kaksi minuuttia.
2) Lisää noin puolet sokerista, sitruunaesanssi ja sitruunamehu, sekoita varovasti.
3) Kun kunnolla sekaisin, lisää loppu sokeri, sekoita viitisen minuuttia.
4) Jos kuivakkaa, lisää loraus maitoa.
5) Pursota jäähtyneiden kuppikakkujen päälle




Tuhteja kuppikakkuja tuli, varsinkin kun laitoin amerikanmallisiin kuppikakkuvuokiin, a.k.a. SUURIIN.

Mutta niiiiiin hyviä.

Ehkä pitää tyytyä puolikkaaseen kerrallaan.

Ei siitä neljän minuutin hiljaisuutta tullutkaan..

No mitäs siitä sitten tuli?

Ylen Vaaligalleria.

Kuva lämpiöstä kun vielä kovasti jännitti, linkin takana Ylen neljän minuutin vaalihaastattelu.

Mitäs tykkäsitte?

Vaalikampanjaani saa halutessaan tukea pienellä rahasummalla.
Vihreiden vaalibudjetti on eduskuntapuolueista kaikkein pienin, eikä minulla ole takanani suuria yrityksiä sponsoroimassa, siksi tarvitsen teitä. Pienilläkin lahjoituksilla on merkitystä ja linkin kautta voit lahjoittaa 10 eurosta ylöspäin.

Asetetaan arvonta tavoitteeksi!

Tällä hetkellä blogissa on 69 kirjautunutta seuraajaa (oikeassa reunassa "Tunnusta väriä" -kohta), ja allekirjoittaneen Twitterissä on 97 seuraajaa.

Pistetäänpä seuraajatavoitearvonta:

EDIT: Blogissa napsahti 70 täyteen juuri!
Nyt vielä Twitterissäkin tavoitteeseen niin laitetaan arvonta pystyyn!
Kun blogissa on yhteensä 70 seuraajaa ja Twitterissä 105, niin sitten laitan arvonnan pystyyn!
Tämä kun pälkähti päähäni sekuntipari sitten, niin en ihan vielä tiedä mitä arvottais. Ideoita saa heittää! Suklaata nyt ainakin lohdutuspalkinnoksi.

Joten nyt kavereille vinkkejä blogista ja blogin lukijatkin Twitteriin seuraamaan aatoksia!

Ja sesseselfie muuten vaan:

Koiraa ei arvota.

Naistenpäivän aattona

Tänään pohdin tälläisiä.

Pirkkaniksi ekopaastoon

Tässäpä pieni vinkki pihiltä näin ekopaaston aikaan.

Kun leivotaan pullaa (tai muuta kananmunalla voideltavaa), niin meillä tehdään näin:

1) riko muna lasipurkkiin

2) sh-sh-sh-shake

3) voitele leivonnaiset (tässä epämääräisen näköiset pullapitkot taustalla)

4) kansi päälle ja loppu kananmuna jääkaappiin odottamaan että pääsee munakkaaseen

Ei mene kananmuna hukkaan - ei oo vielä kertaakaan mennyt kokonainen muna leivonnaisten voiteluun, ehkä leivon liian pieniä määriä? Tai sitten säästetään tiskiä, kun hoidetaan sekoitus ja säilytys samalla purkilla. Niin ja jääkaappiin ei unohdu epämääräinen säilytysastia kun sen läpi näkee heti mitä sisältää. 

Säästöä se on pienikin säästö.

Ekopaastoruokaa

Nyt on Ekopaaston aika ja se onkin hyvä aika pohtia ruokahävikkiä.

Yksinkertaisin - ja kaikille sopiva - tapa vähentää hävikkiä, on ostaa vain ja ainoastaan niin paljon kun tarvitsee ja keittää ruokaa vain sen verran kuin sitä syödään.

Mutta valitettavasti aina ei mahdollista, perheellisenä on ainakin joskus hieman hankala ennakoida muiden ruokahalua. Kuten kävi toissapäivänä, kun pojat päättivät olla syömättä puuroa entiseen tapaan (normaalisti menee lautasellinen ja päälle), flunssa on hieman verottanut  ruokahalua. Joten lähes kattilallinen riisipuuroa pääsi eilen sitten karjalanpiirakoiden täytteeksi.

Toinen perinteinen tähderuoka on pyttipannu, johon voi laittaa mitä vain, keitetyt perunat, kasvikset, liha, makkarat, mitä nyt sattuu edelliseltä päivältä jäämään. Puuroja on meillä laitettu myös sämpylätaikinaan tai pannukakkutaikinaan. Juustokannikat voi raastaa munakkaaseen tai jonkun laatikkoruuan päälle. Tämän päivän muusi on huomenna perunasoselaatikko, tai piirakkapohja.

Vaikka itse sanonkin, niin tällä kerralla tuli ihan onnistuneen näköisiä karjalanpiirakoita.
On sitä meinaan tehty joskus vähän mielenkiintoisemman näköisiäkin..

Ja karjalanpiirakat on melkein jo loppu.

Antakaahan tähderuokaideoita!

Koska punk ei ole kuollut

Punk on vastavirtaa.
Punk on anarkiaa.
Punk on nopeatempoista.
Punk on rosoista.
Punk on teknisesti viimestelemätöntä.
Punk on aitoa.

Pertti Kurikan Nimipäivät, lyhyemmin PKN voitti eilen Suomen Uuden Musiikin Kilpailun, suuret onnittelut heille!

Ja perinteiseen suomalaiseen tapaan monet huutelevat että väärä voitti, näin se on aina. Toiseksi tai kolmanneksi tulleen kannattajat ovat luonnollisesti sitä mieltä että parempi viisukappale jäi valitsematta. Jos ei muilla kappaleilla olisi kannattajiaan, jotka ovat sitä mieltä että heidän suosikkinsa on paras, olisi äänestystulos aina 100% voittajalle.

On myös ihmisiä, jotka ovat sitä mieltä, että PKN ei olisi voittanut jos bändin jäsenet olisivat ihan tavallisia keski-ikäisiä miehiä.

Mutta minäpä sanon, että kyllä, kyllä olisivat.

Jos neljä tavallista keski-ikäistä miestä olisivat soittaneet punkkia ihan samalla asenteella niin ihan varmasti. Henkilökohtaisesti minua kutkuttaa, että vihdoin viisukarkeloihin on menossa kappale joka on aidosti Punk! Koskaan ei ole tainnut varsinaisessa kilpailussa (JosOikeinMuistan) olla mukana yhden ainoaa Punk bändiä, vaikka kansallisissa kilpailuissa ehdolla toki ollutkin.

Kari Aallon sanoin: Kun voittaa, niin voittaa!