Hei hei mitä kuuluu?

Laiska blogisti täällä terve!

Käsitöitä tehdään yhä harvakseltaan.

Vauvojakin syntyy (ei meille) aina silloin tällöin.

Drops Paris recycled denim ja tavallinen Paris muuntautuivat vauvanpeitoksi.

Isoäidinneliötä ja hieman reunapitsiä.

Lankaa taisi mennä yhteensä 300 g, tämä ei ollut kovin suuri peitto.

Tiedän olevan, hyvää ja kaunista

Ja suloisen vaaleanpunaista.

Se on rakkaus.

Rakkaus joka kestää nuoruudesta aikuisuuteen.
Rakkaus joka pitkän harkinta-ajan (a.k.a. kihlaus) jälkeen päätyy lain silmissäkin lujittamaan suhdettaan (a.k.a. avioliittoon).

Rakkaus jota voi juhlia hieman ja juhlien jälkeen siivota juhlimisen jäljet.

Rakkaat jotka salaa livahtivat avioliiton satamaan - tosin tuossa jo hieman aiemmin, bloggari on aina tyylikkäästi ajastaan myöhässä.

Ja minä rakastan Novitan vanhaa bambua, sitä onneksi hieman vielä varastoissa riittää tälläisiin pikaisiin virkattuihin muistamisiin.
Ihan pylväitä käytännössä vaan.

Onnea on yhteinen krapula.

Vauhtia ja verhoja

Vaikka joulunalus oli kiireinen, ehdin yhden joululahjankin omin kätösin värkkäämään.

Vaunuverho Novitan Tennesseestä ruutuvirkkaamalla, reunassa kierros kiinteitä silmukoita.
Virkkuukoukku 3.

Jyskistä hain suihkuverhojutskat jolla verhon saa kiinni vaunun kuomuun.

On noin 40 cm leveä, korkeus jonkinverran suurempi.

Toivottavasti ajaa asiansa ja suojaa auringolta, jahka se aurinko nyt saadaan taas esille.