Tulipa piipahdettua Sarkamessuilla.
Oli tuttuja ja oli tuttuja tuoksuja (sanoo maatalon tytär), ja paljon asiaa.
Messuseuralaisen mielestä kaikkein hauskinta oli kuitenkin lehmät.
MTK:n osastolla oli testi jossa sai tutkia mitkä tuotteet on kotimaisia ja mitkä ei. Meille tuttua asiaa, koska joka kauppareissulla etsin tuotteesta
- joutsenlippumerkin
- sirkkalehtilippumerkin tai
- avainlippumerkin
Yllättävän moni edelleen luulee tuotteen maineen (tai menneisyyden) perusteella syövänsä kotimaista vaikka ei sitä ole tai ei ole sitä ollut vuosiin.
Tutkikaa mitä ostatte!
Näin voitte tukea kotimaista tuotantoa muutenkin kuin vain sanoin ja mielikuvin. Eli ihan käytännön teoin, eikä vaadi kuluttajalta paljoa. Kunhan vain katsoo mitä sinne ostoskoriin taikka -kärryyn laittaa.
Mielenkiintoisimmat keskustelut kävin Sedu Aikuiskoulutuksen osastolla, bioenergiasta ja lähiruuasta. Esimerkiksi näillä lakeuksilla on tuottajat paljon lähempänä kuluttajaa kuin Etelä-Suomessa, mutta tuotteet kauempana. Ei ole tuoretoreja, ei paljon luomupiirejä, tähän haluaisin parannuksen. Facebookin puolella olen ylläpitäjänä Lähiruokaa Lapualta -ryhmässä (kaikki Lapualaiset ja lähikunnistakin tervetulleita sinne!), jonne olen yrittänyt koota tuottajia joilta kuluttajat saavat käydä suoraan ostamassa lihaa, munia, hunajaa, kasviksia jne. Yksi pieni tapa yhdistää tuottajat ja kuluttajat.
Keskusteltiin paljon myös maatilakohtaisista biokaasulaitoksista, ja kuinka upeaa olisi jos maatilat voisivat olla energiassa omavaraisia - biokaasulaitoksen lisäksi olisi aurinkokeräimiä ja vaikkapa vesikiertoinen takka.
Minä ja muut lehmät, sekä iloinen messuseura kantorepussa (suosittelen jokaiselle lapsiperheelle ja lisäksi myös kantoliinaa - meillä on ollut trikoinen vauva-ajaksi)
lauantai 31. tammikuuta 2015
lauantai 24. tammikuuta 2015
Koska kierrättäminen on hauskaa
Ja mun kaapin tyhjäys on periaatteessa sitä, että siirrän käyttövaateosastolta materiaaliosastolle (meni pikku pussillinen kierrätykseenkin), niin pitihän sitä päästä uutta materiaalia työstämään.
Muistatteko kun oli muotia 90-luvun lopulla ne liian lyhyet paidat? Niin että napa näkyi paidassa kuin paidassa..
Jostain syystä olen sellaisia toppeja marinoinut kaapissa, ihan kuin niistä oppisin joskus pitämään - en tykännyt silloin, en tule tykkäämään ikinä.
Kolmesta lyhyestä topista saa kuitenkin mainion kesämekon.
Halterneck toppia hieman kavennettu ja niskan takaa lyhennetty.
Sitten oranssi narutoppi oli seuraavaksi levein ja punainen hihaton t-paita levein, siihen jätin helman sikseen.
Olen vanhoista paidoista testaillut myös alushousuja itselle, vanhoista (kaksi eri) otettu kaavat ja testiin.
Saattaa olla vähän turhan paksua tämä trikoo, pitäisi olla semmoiset himpulapöksyt ja pitsireunus..
tiistai 20. tammikuuta 2015
Ympäri käydään ja uudelleen tehdään
Tyttärelle on tuloillaan uusi mekko omien mittojen mukaan.
Eli kaavat on työnalla.
Ja kaavan yläosaa piti testata että onko hyvä.
Hyvä kun testattiin, aavistuksen verran kavennettiin (tässä paidassa otin vähän vain sivuilta, kaavassa otan keskeltä) ja samalla kaulus tulee vähän pienemmäksi.
Tämä paita on tehty kahdesta vanhasta teepaidasta, hihojen kanttaus myös.
Laittaa kuulemma kouluun.
Että ei niin huono lainkaan
maanantai 19. tammikuuta 2015
Vaalitaan
Uudelleen kun on niin sopiva malli.
Väri eri, joustofrotee edelleen.
Kuvista näkee että olen megapäärynä, mutta toisin kuin naistenlehdet käskee, en yritä ikinä kätkeä sitä. Korostan suorastaan.
Hieman leveämpää resorikanttia käytin kaulukseen ja helman sisällä kierrätetty kuminauha joka oli leveä, leikkasin soiroiksi ja ompelin pitkäksi pötköksi (ei löytynyt muuta).
Suattaapi olla aavistuksen pidempi kuin se aiemmin tehty ruskea, mutta samoilla kaavoilla. Hihoihin ei jäänyt riittävästi kangasta, joten piti vähän tehdä napakammat - edelliset kun olivat hieman pussittavahkot.
Ja tämä onkin sitten virallinen kansanedustajaehdokas asu, eikös tällä pääse Vaasan vaalipiiristä Vihreiden ehdokas eduskuntaan niin että sutkahtaa?
Jei!
Ensi kerralla puhdasta ja pelkkää kierrätystä.
lauantai 10. tammikuuta 2015
Hyvää(? t)yötä
Ostin ennen joulua muutaman metrin punaista flanellia (kun halvalla sai, Sis.Sulo Vilén), ajatuksena oli tehdä tonttulakkeja tai muita jouluisia juttuja lahjaksi.
Jotenkin se aika sitten humahti jonnekin, mutta heti vuodenvaihteen jälkeen totesin pyjamanhousutilanteeni kestämättömäksi (mun yöhousut kuluu jostain syystä polvista, vaikka nukun yleensä kyljelläni, ehkä potkin unissani?), joten siitä se ajatus sitten lähti.
Otin esiin omien mittojen mukaan tehdyn legginssikaavan, kiinnitin kankaalle, merkitsin leveämmät pultut ja leikkasin runsaampien saumanvarojen kanssa (paitsi nilkasta hieman lyhensin).
Surautin pultut, neulasin kiinni toisiinsa ja testasin.
Ja sitten päästään siihen ohohupsiskohtaan (näitä tulee allekirjoittaneella säännöllisesti, eikö vain?), koska legginssit tehdään joustavasta kankaasta ja flanelli sitä ei ole, oli takapuolenkohta vähän turhan piukee nukkumiseen.
Joten lisää flanellia kehiin ja takapuoleen kiila, tihrustakaa tuosta yläkuvasta, vähän kuten siis toisissa sukkahousuissa on.
Ja sitten sopi.
Vyötärölle kuminauha huolittelut tarvittaviin kohtiin, ja näin on uudet pyjamanhousut valmiit unia varten.
Ei oo niin nuukaa kun näillä ei tarvitse mennä ihmisten ilmoille, mikäänhän ei kuitenkaan siis näin estä julkisesti esittelemästä. Kyllä näillä nukkua kelpaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)