Teit meistä kauniin - kuinka Apulannasta tuli Apulanta

Elokuva alkaa hajanaisilla muistikuvilla ja katsoja pääsee lama-ajan tunnelmaan uutisvilahduksilla. Samanlainen tyyli jatkuukin läpi koko leffan, eteenpäin mennään muistosta muistoon. Juoni on kuitenkin sujuva eikä tarina jää laahaamaan, kaikkea ei pureskella katsojalle valmiiksi. Tälläinen keski-ikäinen, 90-luvulla teini-ikänsä viettänyt pysyi hyvin juonessa mukana vaikka välillä jäi muistelemaan omaa nuoruuttaan.

Vaikka elokuva lienee ensisijaisesti Apulannan syntytarina, se silti on myös monta muuta tarinaa samanaikaisesti, siinä on mukana pari rakkaustarinaa sekä myös Tuukan kasvutarina. Tuntuukin, että ohjaaja on ollut ankarin omaa nuorta itseään kohtaan. Särmiä ei ole hiottu ja kaikki huono käytös on asetettu katsojille tuomittavaksi. Jossain määrin tuntuu, että Temonen pyytää koko kansalta anteeksi, tälläinen olin ja näin tein. Voitteko antaa anteeksi ja voitteko pitää minusta?

Ja kyllähän me voimme.

Päärooleista löytyy tuoreita kykyjä, Sipen roolin vetää hiljaisesti ja uskottavasti Teppo Manner, angstia täynnä olevan Tuukan roolissa nähdään Iiro Panula ja aikakoneella on tuotu takaisin nuori Toni Wirtanen. Eikun ensimmäistä rooliaan tekevä upea Tatu Sinisalo. Tatu on Toni, hän puhuu kuin Toni, liikkuu kuin Toni, hän näyttää siltä miltä Toni 90-luvun alussa näytti. Tämän parempaa roolitusta ei olisi voinut tehdä. Elokuvan edetessä voikin sitten pelata ”löydä Apulanta”-bingoa, Toni, Tuukka ja Sipe kun esiintyvät itsekin elokuvassa.

Juoni lienee suurimmalle osalle tuttu, elokuva kun perustuu tositapahtumiin. Vaikka elokuvaa saa seurata kuin dokumenttia, on se myös komedia ja naurattaa katsojia läpi elokuvan. Suosittelen kuitenkin varaamaan mukaan myös muutaman nenäliinan, itse kaipasin muutamaan otteeseen nyyhkiessäni.

Tämä on sairaan hieno elokuva.

Teit meistä kauniin ensi-illassa 7.9.2016.

Kuvat Lars Johnson

Tajunnanvirtaa ja sisäpiirinvitsejä

Eilen kastetun kummipojan äitin kanssa meillä on piiiiiitkä historia.

Tämä peitto lähti vähän eläinsatupeittoajatuksesta ja löytyyhän siitä toki pari eläintäkin.

Mutta tästä se ajatus oikeastaan lähti.

Banaani.

Saa nauraa.

Jos olisi ollut enemmän aikaa (meinas tulla vähän kiire), niin tähän olisi tullut myös joko Def Leppardin logo tahi Britanian lippu ja Marlboroaskin näköinen postilaatikko.

Muistoja ja hauskoja juttuja on niin paljon, että kaikki ei millään mahdu yhteen rakkaudella tehtyyn peittoon.

Ehkä joskus teen ihan suuren torkkupeiton johon sisällytän enemmän muistoja, sitä saa sitten kiikkustuolissa vanhana mammana tutkailla ja pohtia mitä ihmettä tuollakin tarkoitetaan.

Takapuolet on aina hauskoja ja alati kiinnostavia, tässä yksi.

Rakkaus vuosien takaa

Tiedättekö, joskus kun joku ihana palaa elämääsi aivan yllättäen.

Ja se on yhä samanlainen kuin ennenkin, vain enemmän. Koska itsekin ymmärrät jo enemmän.

Ja koska nyt aikuisena osaa arvostaa eri asioita kuin mitä arvosti lapsena.

Ja koska on kokenut välillä jotain huonompaakin, tottunut johonkin ei niin täydelliseen. 

Ompelukone.

Äitini lahjoitti vanhan ompelukoneensa minulle.
Siinä on kaksi kiristimen paikkaa, kaksoisneulalla ompelua varten!

Ja tuo kiristimen muotoilu, hivelee silmiä. On helppo kääntää.

Myös langanohjaimia on ennen neulaa kahdessa kohtaa kaksi.

Ja lanka ei pomppaa tuosta alemmasta langanohjaimesta pois!

Ja mulla on paininjalkoja nyt vetoketjulle, napinlävelle ja nahalle tavallisen lisäksi.

Tämä ihanuus on Eva Model 866, astra-matic super.

Tämä on niin hieno.
Säätimet on yksinkertaiset, isot, toimivat ja koko kone on rautaa.

Ja se on niin hiljainen.

Sielu lepää.

Ylhäältä on kadonnut ainoastaan toinen lankarullanpidintikku (mikä lieneekään oikealta nimeltään), joten siihen pitää keksiä joku korvaava ennenkuin pääsen testaamaan kaksoisneulaa.

Ja mikä parasta, sain kopiot käyttöohjeen tärkeimmistä sivuista eräältä ystävältä (sillä ystävä hän nyt on vaikka en aiemmin tuntenutkaan, niin suuri oli tämä palvelus!).

Olen tästä niin onnellinen, että saumurin kanssa käydyt langoittamisverenpainenostatussodat (kesken) ei juuri edes haittaa. Kun vain keksisi mitä haluaisi ommella.


Rakastan, edelleen.

EDIT-täti täällä hei!
Kommentit eivät näy heti - kulkevat tarkastuksen kautta että huomaan kaikki. Joten älkäähän hätäilkö, kaikki huomaan. Jossain vaiheessa.

EDIT-täti täällä taas!
Blogi kun on hyvin harvoin käytössä, tulee luettua kommenttejakin harvakseltaan, mutta aina jossain vaiheessa kuitenkin lähetän ohjeet! Ja muistakaa laittaa sähköposti, ilman sitä en pysty teille välittämään ohjeita.

EDIT-täti uudelleen muistuttelee:

Muistakaa aina laittaa sähköposti minne ohjeet haluatte! Käyn täällä harvoin, mutta aina kun käyn lähettelen ohjeita jos pyytäjiä on tullut. Mutta on mahdotonta lähettää mitään jos ei ole osoitetta minne lähettää.

Sekalaista

Muistatteko c-kasetit?

Ja kun niihin pystyi kätevästi nauhoittamaan radiosta suosikki kappaleitaan?

Ja kuinka ärsyttävää oli jos radiojuontaja meni puhumaan kappaleen päälle?

Aaaah..

Mä olen vanha.

No, tälläistä täällä on tehty, ei välttämättä esitetä kronologisessa järjestyksessä.

Pikaommeltu kestokassi.

Aina kauppaan ottaessa otan pussillisen kestokasseja mukaan, ajattelin että jos se olisi vähän nätimpi mihin ne muut länttää.

Ensimmäistä kertaa testasin huolittelua pelkillä harkkosaksilla, näppärät. Katsotaan kauanko pysyy purkamattomana.

Tiedättehän, että toisen roska on toisen aarre?

No, pari päivää sitten näin kävi kirjaimellisesti, viedessäni metallinkeräykseen tölkkejä, bongasin sieltä tuon suurimman vuuan.

Se oli törkyisen värinen, mutta täysin ehjä.
Joten vähän rakkautta ja vaivannäköä (universalstone on MAHTAVA), niin on kuin uusi.

Nuo kaksi pienempää on joskus löytyneet kirpputoreilta hyvin hyvin halvalla.

Näihin on hyvä tehdä torttupohjia.

Ja ehkä kahdeksan vuotta myöhässä, tsi-tehohoito raskausarville.
Katsotaan mitä tapahtuu viidellä ylikäyrällisellä raskaudella venytetylle raidakkaalle vatsanahkalle kuukaudessa tai parissa, vai tapahtuuko erikoisempaa.

Resepti jos haluatte kokeilla:

1 dl kookosöljy

0,5 dl vehnänalkioöljy

0,5 dl manteliöljy

pikku loraus oliiviöljyä ja samanlainen loraus avokadoöljyä

noin 10 tippaa eteeristä laventeliöljyä

noin 5 tippaa eteeristä ruusupuuöljyä

Näillä helteillä säilytys jääkaapissa.

Sitten vielä Buzzador lähetti testattavaksi Finish Quantum konetiskiainetabletteja.

Meillä on tavallisestikin käytössä samantapaisia kaikkiyhdessä-tabletteja, sopivat meikäläiselle mainiosti - unohdin aina ostaa huuhteluainekirkastetta ja lisätä sitä suolaa.

Kokeilin jo ensimmäisen koneellisen noita värittömiä Power & Pure tabletteja - en oikeasti ymmärrä miksi pesuaineeseen täytyy lisätä täysin turhaa väriainetta - ja hyvin tuntui toimivan. Hieman jäi yhden puurokulhon pohjalle kuivahtanutta puuroa, mutta kyse saattoi ehkä olla enemmän astioiden asettelusta kuin pesuaineen toimimattomuudesta.

Suuri plussa on hajuttomuus,  vältän hajusteita kaikessa mahdollisessa, koska sitä lykätään joka paikkaan. Meillä on pyykinpesujauhekin hajutonta, eikä huuhteluainetta käytetä. Miksi ihmeessä puhtaiden astioiden pitäisi haista jollekin?

Testaus jatkuu.

Hyvin ehtii vielä

Tämän päivän aikana kun käy kommentoimassa tuohon arvontapostaukseen niin ehtii mukaan arvontaan!

Kamera on edelleen reissussa - palautunee sunnuntaina harharetkiltään - ja eikä mulla olis mitään uutta kuvattavaakaan, niin harhautuksen vuoksi kuva viime vuoden juhannukselta.



Kyllä se kesä sieltä tulee.

Maailman lyhin lakko

Pitäiskö meidän leikkiä että ryhdyinkin vain langanostotukilakkoon?



Koska ei tässä vielä kaikki, netistä tuli napsuteltua vanhaa kangasta ja se vielä matkalla..

Että ohohupsis.

* * * *

Neljä vuotta sitten jouduin tänä samaisena päivänä laskemaan lapseni hautaan. Niin tuskainen päivä, niin vaikea tehtävä.

Miehen kanssa pohdimme hautajaisjärjestelyjä tehdessä, että pitäisimmekö hautajaiset karkauspäivänä. Onneksi emme, niin surullisia kuin muistopäivät ovatkin, silti äärettömän tärkeitä ja eheyttäviä.

Tyhjä sisin, ohuet kuoret

Tämän vuotinen helmikuu on ollut hermostunut ja matalapaineinen.
Kaikilla meillä.

Piinaviikko alkaa 11.2, tuon päivän vietimme esikoisen kanssa neljä vuotta sitten 112-päivätapahtumassa ystävän kanssa.
Lähetin kuvan tekstiviestillä esikoisesta työmatkalla olevalle miehelleni.

13.2 leivoimme suklaakakun.

Seuraava muistiin piirtynyt päivä on tämä, 14.2, jolloin oli viimeiseksi jäänyt neuvolakäynti.
Viimeiset sydänäänet.
Viimeinen kerta kun olen ollut neuvolassa kevyin sydämin.
Viimeisen kerran kun en pelännyt sitä että lapseni kuolee.
Viimeinen onnellinen ystävänpäivä.

Huominen on synnytyksen käynnistymisen päivä, täynnä innokasta odotusta.
Muistan kun hain esikoisen hoidosta.
Muistan kun istuin supistuksien kanssa keinutuolissa.
Muistan kun lähdimme sairaalaan.
Muistan.

Ja sitten tulee tuomiopäivä.
Päivä jolloin meidän elämämme siten kun sen olimme tottuneet elämään päättyi.
Päivä jona poikamme syntyi kuolleena.

Joulukalenteri 23.12.2011

Mielikuvitus loppui kalenteria täyttäessä, niin tässäpä ammattilaisen ottama kuva vuodelta 2007.



Esikoisen kanssa kävimme vauvauinnissa aikanaan, ja siitä meille jäi koko perheen harrastus - kerran viikossa suorimme kaikki uimaan. Esikoinen osaa jo uida (oppi itsekseen 4 vuotiaana ja viime kesänä kävi uimakoulussa oppimassa virallisia uimatyylejä) ja nuoremmatkin tykkäävät vedestä ja uimisesta (keskimmäinen poika ei tosin ole niin innokas sukeltelija kuin esikoinen).

Joulukalenteri 07.12.2011

Oon aiemminkin esitellyt vanhoja käsitöitä, onnistuneita ja ei niin onnistuneita.
Tässä yksi sikaruma onnistuminen:



Lankana oli jotain villasekoitetta, kaksi kerää - sininen ja vihreä, isot puikot. Kaksi suuren suurta neliötä ja koottu pontsoksi tai miksi lie. Tää on ihana. Käyttää kotona. Kun vähän viluttaa. Ja sitten kun on lämmin se laitetaan taas kaappiin.

Joulukalenteri 03.12.2011

Joskus esittelin kirjahyllyäni josta löytyy suuri kokoelma Agatha Christien teoksia, tässä toinen suosikki.



Terry Pratchettin kirjoja löytyy runsain mitoin hyllystä - kuten kuvasta näkyy niin kaksi rivistöä (takana näkyy lisää kirjoja). Ensimmäinen lukemani kirja oli "Hyviä enteitä: Noita Agnes Nutterin Hienot ja Oikeat Ennustukset", teos joka valitettavasti puuttuu hyllystä - sieltä puuttuu myös Magian väri ja Valkoparta karjupukki, jos joltain löytyy niin saa tarjota!

Joulukalenteri 01.12.2011

Nämä aarteet löytyy yleensä oikean käden nimettömästä..



Oman äitini vihki- ja kihlasormus, hän antoi ne joululahjaksi joskus kymmenisen vuotta sitten. Kihloihin menivät 1.12.1970, eli 41 vuotta sitten! Ja naimisiin 17.7.71.. (Ja isoveljeni syntyi vasta 1974, joten ei, se ei ollut syynä lyhyeen kihlausaikaan)

Kuka arvaa?

Eilen kävin poimimassa sangollisen Suppilovahveroita (ei kuvaa kun paistoin ne jo pakkaseen), ja sain samalla kaksi sangollista kuivattuna (kiitos äiti ja Kati).

Sain äitiltäni mukaan myös jotain mitä olen halunnut jo pidemmän aikaa.

Arvaako joku mikä tämä on?



Korttipakka?

Puikkomittako mahdollisesti?



Ei vaan:



Eli lautanauhalaudat.

Eikä mitkä tahansa laudat, vaan oman isäni aikoinaan tekemät! Hän kuulemma teki näitä paljonkin. Nämä kyseiset laudat sai aikanaan äitini ystävä joka nyt muuttaessaan lahjoitti ne takaisin äitilleni ja hän minulle.

Nyt pitäis sit opetella käyttämään.

Aika on täällä taas

Toiset toivottelevat hyvää ystävänpäivää ja minua vain ahdistaa. Meidän rakkaamme oli toki hengissä vielä kolme vuotta sitten, mutta se olikin viimeinen ystävänpäivä jota on huvittanut juhlistaa.

Tällä hetkellä suurin huolenaiheeni on, että mitä jos keskiviikkona on niin paljon pakkasta että auto ei lähde käyntiin ja ei päästä haudalle? Isäntäkin on vielä reissussa kyseisen päivän iltaan asti..
Linja-autot ei juurikaan kulje toiseen suuntaan, että sinne päästään kyllä helposti mutta takaisin onkin sitten sumplimista. Onhan toki aina taksit olemassa, hieman vain tekisi loven näihin tuloihin.

Muisteltiin miehen kanssa eilen että kolme vuotta sitten oli myös aika kylmää, ei toki näissä pakkaslukemissa (eikä lumimäärissä), mutta ehkä alku helmikuu 2008 oli niin leuto että -13 lämpötilana jäi mieleen.

Aarteita

Kirpputorireissu oli kallis mutta erittäin onnistunut:



Lautasia yhteensä 10 + 10, osa tiskissä kun niissä oli teippejä.
Tätä vanhaa Primaveraa aina etsin, vanhempani saivat 1971 häälahjaksi ja ne mitä oli ehjänä sain taannoin omakseni. Kuuluvat vahvasti lapsuuteen. Jos jollakulla on tarjota niin tarjotkoon ihmeessä! Syviä lautasia puuttuu ainakin.
Rrrrakastan näitä!

Posti toi pari ihanuutta:



Kiitos Nzqu!

RockKYH: valmistuneet 10/23 aloitetut

Ei sentään Balboa vaan Provinssi!
No en mä mihinkään rokkiin enää ehdi (joskus nuorena olin monta vuotta siellä järjestysmiehenä ja oon ehtiny asiakkaanakin olemaan), mutta kiirusta on silti pitänyt.

Joten ei yhtään mitään valmista eikä edes mitään blogattua.
Anteeksi.

Aloituksia muutama, joten vielä aikataulussa:



Maastoutuneena virkattu patalappu johon upposi loput oranssista Huopasesta, ja lisää pitää laittaa valkoista. Muuten tulee (mun huovutustyylillä) miniatyyri patalappu.
Vasemmassa reunassa edellistä toistava kirjanmerkki (molemmat, sekä #19 että tämä #20 on tehty kuvan mukaan kun en osaa lukea englanninkielisiä virkkausohjeita, joten ei ihan pidä paikkansa - ja teinkin niistä toisiinsa nähden hieman erilaiset), oikealla mallitilkku ja alaoikeassa nurkassa rasat, joista toinen päättelyä vailla ja toinen aloitettu.

Vielä 3 aloitusta ja sitten voi keskittyä valmistumisiin!


Kyh #1, BabyBornin virkattu kesämyssy, valmis.
- 3,5 virkkuukoukku, lankana Novita Santorini
Kyh #2, Baktus, kesken.
Kyh #3, Barbien kesähattu, valmis.
- 3 virkkuukoukku, lankana Novita Santorini
Kyh #4, tiskirätti, kesken.
Kyh #5, KiukkuMaijan kesämekko, valmis.
- 3,5 virkkuukoukku, lankana Novita Santorini
- Mekossa aaltovirkkausta, popkorneja, klustereita ja simpukoita ja muita
Kyh #6, rasat kokoa 1 v, kesken.
Kyh #7, raitatiskirätti, kesken.
Kyh #8, lyhytpulttuiset villapöksyt, kesken.
Kyh #9, Fat Bottom Bag, kesken.
Kyh #10, helistin, valmis.
- 3 virkkuukoukku, lankana Nalle Colori
- sisällä Muumi pääsiäismunan muovimuna ja herneitä, virkattu pääasiassa kiinteillä silmukoilla
Kyh #11, Barbien käsilaukku, valmis.
- 3 virkkuukoukku, lankana Novita Santorini
Kyh #12, Tähdellinen myssy, kesken.
Kyh #13, verkkokassi naamaräteille (jotka vanhasta vohvelikangaspyyhkeestä leikeltyjä ja saumat vain huoliteltu saumurilla), valmis.
- 3,5 virkkuukoukku, Novita Santorini
- malli omasta päästä, vähän apuja Kotilieden ekokassikilpailusta
Kyh #14, jämälankasiili, valmis.
- 3,5 puikot, jämä 7-veljestä
- napit omasta varastosta, sisukset talteenotettuja päättelylanganpäitä
Kyh #15, KesäyönPatakinnas, kesken.
Kyh #16, Barbien vyö, valmis.
- 3 virkkuukoukku, Novita Santorini
- malli omasta päästä, kiinnitys solmimalla
Kyh #17, tilpehöörikori avaimille, valmis.
- 6 virkkuukoukku, Novita Mambo
Kyh #18, tilpehöörikori hiuspinneille sunmuille, valmis.
- 6 virkkuukoukku, Novita Mambo ja Santorini
Kyh #19, punainen Fan-kirjanmerkki, kesken.
Kyh #20, vaaleanpunainenFan-kirjanmerkki, kesken.
Kyh #21, virkattu patalappu, kesken.
Kyh #22, mallitilkku neuletakkiin, kesken.
Kyh #23, rasat BabyBornille, kesken.

Vähän iloksenne ja huviksenne

Meillä pyörii hattutehdas, ja kaksi pipoa on jo päättelyä (ja ehkä tupsua) vaille valmiit, kolmas puikoilla. Esittelen ne jahka saan valmiiksi ja perille toimitettua (lauantaina eräpäivä).

Siihen väliin vähän hauskaa.
Muistatteko tämän? Vanha neuletakki josta tuli sukkalankaa äidilleni kun käyttöön siitä ei ollut.

No tässä vähän vielä nolompaa jonka toimitin samaan purkupaikkaan:



Nyt oikeesti nolottaa.
Tuo on ollut kaapinperillä ja sieltä sen löysin ja hyötykäyttöön toimitin.
Oikeasti ihan kamala.
Hirvittävä.

Kudoin joskus opiskeluaikoina, omasta päästä (fiksua puuhaa), kahdesta eri langasta joista toinen kulki huonosti vielä puikoilla. Hihat ihan liian pitkät, käsiala huono, eikä värit edes sovi yhteen.

Kuvan taustalla sentään jotain kaunista ja ihanaa, kaunista äitini tekemä virkattu päiväpeitto ja ihanaa vanhasta äitiyspakkauksesta fleecepeitto, suloiset värit, ja niin pirteät!

No siinä se nyt on.
Saa nauraa.
Ja joka nauraa tulee haastetuksi tekemään saman omassa blogissaan (ja ilmoittamaan tämän kirjoituksen kommenttilootaan kun näin on tehnyt, mielellään linkin kera niin että myöhemminkin löytää kun piristystä kaipaa), ulos siis kaapista kaikki nolouksia tehneet.

Det var det.

Syntymäpäivän aatonaattona

Viime vuonna helmikuussa tuli kirjoiteltua tällaisia.

Nyt on isännän neulepaita tehty, esikoisen neuletakki hyvässä käytössä edelleen (just tänään aloitin seuraavaa), isoäidinpalapeitto edelleen tekemättä, ja lapseni yhä kuollut..

Aavistuksen helpompi tämä helmikuu toki ollut kuin viime vuonna, viime vuosi oli se ensimmäinen.. Ja nyt on tuo kuopus pitämässä kiireisenä joten ei ehdi niin suremaan.

Keho suree kun ei muuten ehdi, selkä löi kuluneella viikolla jumiin, vaatii ilmeisesti pysähtymisen, aikaa surulle.

Miksi ihmeessä meidän on vietettävä 2 vuotissyntymäpäivä hautausmaalla? MIKSI? Miksi minä en saa leipoa täytekakkua ja siivota taaperon tekemiä tahmeita jälkiä seinissä ja ovissa? MIKSI?

Ei elämä ole reilua kun täysin terve ja täysiaikainen lapsi kuolee kohtuun ilman mitään syytä. Ei se ollut reilua silloin, eikä kaksi vuotta välissä ole tehnyt siitä yhtään sen reilumpaa.

Vähiin käy ennenkuin loppuu

Tämä vuosi nääs.

Loppuvuotta on meillä vietetty vatsataudin kourissa, esikoinen pisimpään, itse pääsin suht helpolla ja nuorimmainen on vieläkin vähän kipeä, pieni raukka. Muuten on tämä vuosi mennyt hienosti, jännitystä ja hermoilua toki täynnä kun odottelimme että syntyykö lapsi tällä kertaa elävänä vaiko ei.. Mutta hyvinhän se raskaus päättyi, elävän lapsen syntymään.

Talonrakennusprojekti on edennyt hyvin, rauhallisesti, tasaisesti, ja jatkuu edelleen ensi vuonna. Jos vaikka pääsisi ens jouluksi uuteen kotiin? Jos ei silloin niin ehkä sitten seuraavana vuonna.

Käsitöitäkin on tullut tehtyä, Sukkasadossa tuli parempi sato kuin viime vuonna. Mutta toisaalta oli tuossa kesällä käsityöähky, kun ei huvittanut edes ottaa käsitöitä esille. Ja sitä isännän neulepaitaa joka on ollut viime kesästä lähtien kesken on taas tehty (jouluaaton jälkeen), etukappale on vihdoin hihakavennuksien kohdassa. Joten ehkä siitä tulee valmista ensi vuonna?

Lupauksia en aio tehdä.
Ei ne kuitenkaan pidä, aiheuttavat vain hammasten kiristystä ja ahdistusta. Kyllä se vuosi 2010 tulee lupauksittakin.

Perinteinen lasten kaulaliina

Tämä on lapsena saamani huivin ohje, joskus 70-80 luvun vaihteessa kaaaauan kauan sitten kummitätini (muistaakseni) kutoma. Saman tapaisien huivien ohjeita löytyy kyllä muualtakin, esimerkiksi kirjassa "Pikkuneuleita neuloen ja virkaten" (Ulrika Andersson 1989), Drops Designilla on oma ohjeensa vuodelta 2001 ja myös Suuren Käsityölehden joulunumerosta 11-12/2009 löytyy kaulaliinan ohje vähän samalla periaatteella. Yksikään noista ei kuitenkaan täysin ole samanlainen, mutta tällä tavalla on ilmeisesti tehty kaulaliinoja jo iät ja ajat, kukin tavallaan. Tässä kuvaus siitä miten minä tein kaulaliinat,



Tarvikkeet:
nro 4 pitkät puikot
nro 3,5 sukkapuikot (3 kpl)
Lankana 7-veljestä, mutta mikä tahansa suurinpiirtein yhtä paksu villa tai villasekoite lanka toki käy.

1) Luo 3 silmukkaa pitkille puikoille
2) Kudo ainaoikeaa, lisää joka kierroksen alussa silmukoiden aina yksi silmukka
3) Tee näin kunnes huivissa on 28 silmukkaa.
4) Jatka ainaoikeaa 28 silmukalla kunnes huivi on noin 20 cm pitkä
5) Jaa silmukat kahdelle puolta numeroa pienemmille sukkapuikolle, ensimmäinen silmukka ensimmäiselle, toinen toiselle, kolmas taas ensimmäiselle ja niin edelleen

6) Kudo toisella puikolla 1o1n joustinta noin 6 cm
7) Jätä odottamaan ja tee sama toisella

8) Ota pitkä puikko käyttöön ja ota silmukat (kutoen) sille, samassa järjestyksessä missä alunperin ovat olleet

9) Jatka ainaoikeaa kunnes keskiosan pituus on noin 33 cm
10) toista kohdat 5 - 8
11) Jatka ainaoikeaa yhtä monta kerrosta kun teit huivin alussa ennen silmukoiden jakamista 28 silmukalla
12) Päätä jokaisen puikon alussa ylivetäen yksi silmukka (edelleen ainaoikeaa), tee näin kunnes sinulla on neljä silmukkaa jäljellä
13) Päätä silmukat

Kuvassa oikealla keltainen vanha huivini, vihreät valmistuneet nyt joulun alla.

Joulukalenteri 17.12.2009

Esikoisen kanssa leivottiin joulupipareita ja seuraavana päivänä koristeltiin, hauskaa puuhaa.

Äitilläni oli aikanaan iso metallinen laatikko johon laittoi aina joulupiparit (toiseen jouluksi leivottavat hannatädinkakut), aina kun laatikon avasi, sieltä tulvahti ihana jouluinen tuoksu. Löysin kuvassa näkyvän Muumi-laatikon kaupasta, ihana, vaikka ei toki niin iso (korkeudesta jää reilusti toiseksi) kuin lapsuuteni jouluihin kuuluva.