Oli pakko tehdä tähän väliin sukat

Aikanaan ostin Pirtin Kehräämöstä kasan lankoja, myös pari vyyhtiä sukkalankoja, nylon vahvistettua karstalankaa (140×3, nylon 15%)

Aloittaessa en oikein tiennyt kuinka pitkät sukat halusin, ,niin aloitin sitten varpaista.

Ja koska en ollut varma riittävyydestä, pistin paidasta jäänyttä vahvikkeetonta karstalankaa varsiin.

Näistä tuli pitkät sukat.

Ja malli on sellainen, että halutessa on sitten vähän lyhyemmän näköinen.

Varren malli 4 krs nurin, 4 krs oikein.

Ja että värit passelit, oikeasta kerroksesta kolme ensimmäistä tummemman harmaalla, ylin samalla värillä kuin nurjat kerrokset.

Kerroksen vaihtumiskohta sukan takana, vähän tuli sellainen saumasukkafiilis.

Koska mulla kuluu kaikki sukat puhki alta aikayksikön, päätin kokeilla auttaako vahvistettu pohja yhtään. Luomisen ja kärjen levennysten jälkeen yli kantapään vahvistettua neuletta. 1.krs (op) *neulo 1 s oikein, nosta 1 s neulomatta*, toista *-*. 2.krs: neulo kaikki silmukat oikein.

Pääsivät sukat heti pihatestiinkin.

Never mind kuraiset kengät - keli on nyt vain ollut sellainen.

 

Jussipaita by Irena

Nuoriso-osasto tykkäsi tekemäni Dibiasky-paidan pinnasta (pehmoinen ja lämmin), niin kuulemma piti tehdä samasta langasta hänellekin oma paita.

Joten tuumasta toimeen.

Jussikuosi paidassa on perinteinen, värit ne mitä jäljelle jäi. Dropsin Sky -lanka on kevyttä ja riittoisaa (sen lisäksi että pehmeää ja lämmintä), tykkään kovasti. Ainoa huono puoli on, että nyppyyntyy vähän helposti.

Testauskuviin suostui - en tehnyt minkään ohjeen mukaan vaan ihan saajan mittojen mukaan, siksi piti testailla säännöllisemmin. Oikeastaan testaamista voisi suositella kyllä ihan vaikka kuinka tekisi ohjeiden mukaan. Nimim. Pariin otteeseen muutamassa islantilaispaidassa kaarrokkeen purkanut.

Kavennukset tein raglankavennuksilla. Perinteinen jussipaita taidetaan tehdä osista ja istutetuin hihoin. Minä kun en saumojen ompelemisesta neuleissa tykkää, niin siksi tää toimii parhaiten - ainoat ommeltavat saumat on kainalossa, ja nekin teen kolmen puikon kavennuksella.

Ohessa virallinenn sovituskuva, isoäidin tekemin sukin (nuoriso tykkää tästä kuviosta, ei nimittäin ole hänen ainoat Jussisukkansa).

Dibiasky by Irena

 

No nyt yksi villapaita, tämä valmistui 2023.

Eli, muistatteko elokuvan "Don't look up" vuodelta 2021? Hieno leffa, katso jos et ole nähnyt. Siinä yhdellä päähenkilöllä nimeltä Kate Dibiasky, oli päällään elokuvan alkupuolella villapaita johon moni ihastui.

Tähän joku teki ohjeenkin, mutta se ei mielestäni ihan vastannut elokuvan versiota (olivat liian leveitä eivätkä kuviot ihan olleet yksi yhteen).

Joten piti sitten tehdä ihan oma.

Kuvauksesta vastasi nuorison edustaja.

Toisin kuin tarjolla olleet ohjeet, tämän tein alhaalta ylös, että sain istuvamman. Ja oikeasti oon jotenkin paremmin mukavuusalueella näin päin kutoessa.

Ohessa pari sovituskuvaa.

Ja koska olen ystävällinen henkilö, ohessa luomani kuviokaaviot kavennuksineen käyttöönne:

Hihan kuvio:

Alkuperäinen villapaitahan oli ihan kaupasta ostettavissa - toki ei taida enää olla tarjolla - mutta vilkaisin sieltä käytettyä materiaalia.

Parhaiten yksiin sopi Dropsin Sky, 74% alpakkaa, 18% polyamidia, 8% villaa. Valmiin neuleen pinta näyttää aika samalta kuin elokuvan neuleessa, mutta kuvioita tulee enemmän - joten lanka on ohuempaa kuin alkuperäinen.

Kaunis Veera

Talven kynnyksellä (eli joulukuun 2024 alussa) valmistui tälläinen vähän pitempään kestänyt projekti. Kaunis Veera Saimaa -neulemallistosta.

Langat Pirtin kehräämön karstalankaa (140x3), keskiharmaa (värjäämätön niin parhaat ominaisuudet)

Aijjettä mä tykkään!

Tosiaan tekeminen kesti sen reilu kaksi vuotta, mikäs kiire se valmiissa maailmassa.

Nuoriso toimi kuvaajana

Suomenlampaan villa on kyllä parasta ikinä, on ihanan lämmintä, eikä kutita ja on täydellinen ulkokäyttöön. Kun tämä on käsittelemätöntä, niin siinä on hyvin lanoliinit vielä tallessa (tuoksuu ihanalle),  en ole kuitenkaan vielä kokeillut kuinka hyvin pitää vettä. 

Totesin tässä että en ole muuten blogiin tainnut juurikaan tehtyjä villapaitoja kirjata ylös. Pitääpä korjata tilanne.
 

Kädentaitoja

 Novitan Kajastus -langasta syntyi viime syksynä tälläiset kämmekkäät

Sävy oli merenranta.

Nämä lähtivät esikoiselle maailmalle.

Keväällä samaisesta langasta, sävystä meri, tuli tälläiset päättömät sormikkaat nuorimmalle.

Vai onko virallinen nimitys sitten kynsikkäät?

Avosormikkaat?

Kalastajan sormikkaat?

Lähinnä piti tehdä tälläiset, kun joskus aikanaan 90-luvulla tein itselleni oikein aidosta akryylilangasta avosormikkaat jotka on olleet lapsilla kovassa käytössä. Nyt sai omat ja ehjät, ja lämmittävät eikä hiostavat. Mä en nykyisin juurikaan muovilankoja käytä (sekoitelankoja vielä kyllä, niinkuin tämäkin lanka on, mutta pelkästään muovista tehtyjä en).

Kolmannet kädenlämmittimet sitten ihan ilman kohokuviointia ja liukuvärejä ystävälle.

Tässä lankana omista varastoista löytynyt Dropsin Baby Merino.

 

Eihän joulusta nyt niin kauaa ole?

Tulipa tehtyä vapaastikudottu Twilight Sparcle (silloin kun hän oli yksisarvinen eli unicorn, ei alicorn eli siivekäs yksisarvinen).

Lanka taisi pääosin olla Dropsin Belleä, josta sattui sopivat värit löytymään kotosalta.

Harja oli hieman kuitenkin turhan villi, silmiin olen erittäin tyytyväinen. Toivottavasti saaja tykkäsi.

Lisäksi puolipatentilla tehty kauluri vähän vanhemmalle lahjottavalle.

Lankana Dropsin Karisma, ja lähinnä siksi, että siitä löytyi toivotun värinen sininen.

Ja myös lanka on konepestävä, ei käy sellaisia ohohupsis tästä tuli liian pieni -vahinkoja.
 

Perinteinen vuosipäivitys: Shetland hap

Taas lienee aika muistella, että joskus maailmanaikaan kirjoiteltiin blogeja. Joskus jopa säännöllisesti. 

Ja tämä blogi kun on ollut käsityöblogi (ja joskus ruokablogi, elämäntapablogi, päiväkirja surussa ja ilossa, kirpputorilöytöblogi, no lähinnä siis pääasiassa oikeastaan sellainen "kirjoita nyt mitä tulee mieleen" -blogi), niin tässäpä käsityö joka on odottanut kauan valmistumistaan.

Shetland hap -huivi

Ihastuin tähän malliin jo, ööh, varmaan 2010 jälkeen, vaikea sanoa. Blogista löytyy asian tiimoilta merkintä vuodelta 2016, Ravelryssä on kirjaus, että varsinainen kutominen on alkanut helmikuussa 2014 ja jo vuonna 2013 ostin tähän langat, sitä ennen siis tein tästä suunnitelmat (jotka on mulla tallessa mun suunnittelukirjassa joka on jossain hyvässä jemmassa. Sen kun tietäis missä - lisään tähän jos joskus jostain syystä löytyy).

Shetland hap on neliön muotoinen suuri huivi ja siinä on pitsireunus. Se on ollut käyttövaate, yleensä pidetty kolmioksi taiteltuna harteilla, sieltä etukautta taakse ristiin puettu, lämmin vaate johon kääriytyä. Väriä on käytetty reunassa, mutta myös yksivärisiä on tehty. Osa on tehty niin ohuesta langasta, että koko huivi mahtuu sormuksen läpi, mutta myös paksumpia lankoja on käytetty.

Lisää voitte lukea esimerkiksi Jamieson & Smithin blogista (heiltä saa aitoa shetlantilaista villaa!).

Käytin huiviin Schachenmayr Rheuma Thermal Wolle -lankaa, sittemmin Fine Wooliksi kutsuttu. Koska tämän tekeminen kesti niiiiiin kauan,  niin tämän langan valmistus ehdittiin siinä välissä lopettaa. Ja hieman jäi pitsi yhdestä nurkasta kesken. Joten beigen sijasta sieltä löytyy muualla huivissa ollutta tumman ruskeaa.

Huivissa keskellä on ainaoikealla kudottu keskusta. Kudottu kärjestä alkaen (yhdellä silmukalla), lisätty silmukoita reunoissa kunnes riittävän leveä, sen jälkeen kavennettu aina reunoista kunnes silmukoita ei enää jäljellä.

Sen reunasta on poimittu silmukat ja aaltopitsi kudottu ympäri kulkien, aina kulmissa lisäten silmukoita. Kun riittävän iso aaltopitsi, silmukat jätetty odottamaan pitsiä (siirsin pitkälle apulangalle odottamaan).

Reunapitsi on sitten taas kudottu eri suuntaisesti, aina toisessa reunassa mukaan ottaen aaltopitsin silmukan. Eikös olekin todella selkeästi selostettu? Vannon, että kun löydän sen suunnittelukirjan niin täydennän tätä selostusta.

Varsinaista ohjetta ei tähän ollut, hieman mallia otin ohjeesta Morag Shawl jonka tehnyt Sharon Miller. Löytyy kirjasta Heirloom Knitting's Shetland Hap Shawls: Then & Now. Pitsi on jostain Mary Oljen pitsikirjasta, aaltopitsi jostain muusta.

Pingotuslevy johon nämä isot saisi laitettua olisi kauhean kiva, tosin sen verran harvaan käytetty niin ehkä selviän ilmankin.

Lämmin tämä ainakin on, aavistuksen verran liian pieni perinteisellä tavalla puettuna. Eli harteille kyllä menee, mutta reunat ei yllä selän taakse. Oheinen kuva marraskuun lopulta, kun pakkanen piipahti -20 kylmemmällä puolella, hyvn tarkeni. Tosin nuoriso ihmetteli miksi kuljen matto kaulan ympäri käärittynä.