tiistai 6. syyskuuta 2016

Teit meistä kauniin - kuinka Apulannasta tuli Apulanta

Elokuva alkaa hajanaisilla muistikuvilla ja katsoja pääsee lama-ajan tunnelmaan uutisvilahduksilla. Samanlainen tyyli jatkuukin läpi koko leffan, eteenpäin mennään muistosta muistoon. Juoni on kuitenkin sujuva eikä tarina jää laahaamaan, kaikkea ei pureskella katsojalle valmiiksi. Tälläinen keski-ikäinen, 90-luvulla teini-ikänsä viettänyt pysyi hyvin juonessa mukana vaikka välillä jäi muistelemaan omaa nuoruuttaan.




Vaikka elokuva lienee ensisijaisesti Apulannan syntytarina, se silti on myös monta muuta tarinaa samanaikaisesti, siinä on mukana pari rakkaustarinaa sekä myös Tuukan kasvutarina. Tuntuukin, että ohjaaja on ollut ankarin omaa nuorta itseään kohtaan. Särmiä ei ole hiottu ja kaikki huono käytös on asetettu katsojille tuomittavaksi. Jossain määrin tuntuu, että Temonen pyytää koko kansalta anteeksi, tälläinen olin ja näin tein. Voitteko antaa anteeksi ja voitteko pitää minusta?
Ja kyllähän me voimme.




Päärooleista löytyy tuoreita kykyjä, Sipen roolin vetää hiljaisesti ja uskottavasti Teppo Manner, angstia täynnä olevan Tuukan roolissa nähdään Iiro Panula ja aikakoneella on tuotu takaisin nuori Toni Wirtanen. Eikun ensimmäistä rooliaan tekevä upea Tatu Sinisalo. Tatu on Toni, hän puhuu kuin Toni, liikkuu kuin Toni, hän näyttää siltä miltä Toni 90-luvun alussa näytti. Tämän parempaa roolitusta ei olisi voinut tehdä. Elokuvan edetessä voikin sitten pelata ”löydä Apulanta”-bingoa, Toni, Tuukka ja Sipe kun esiintyvät itsekin elokuvassa.




Juoni lienee suurimmalle osalle tuttu, elokuva kun perustuu tositapahtumiin. Vaikka elokuvaa saa seurata kuin dokumenttia, on se myös komedia ja naurattaa katsojia läpi elokuvan. Suosittelen kuitenkin varaamaan mukaan myös muutaman nenäliinan, itse kaipasin muutamaan otteeseen nyyhkiessäni.




Tämä on sairaan hieno elokuva.

Teit meistä kauniin ensi-illassa 7.9.2016.

Kuvat Lars Johnson

lauantai 3. syyskuuta 2016

Long time no activity

Töihinpaluun ja muiden kesäkiireiden aikana on jäänyt sekä käsityöt että blogi hunningolle.

Muutama pikainen sohvatyynyn päällinen on valmistunut.


Jokainen hyvinmarinoidusta Marimekon kankaasta.


Piipahdimme myös asuntomessuilla (viime tingassa viimeisenä päivänä vaikka messut olivat tällä kerralla naapurikaupungissa), tälläkin kerralla oli käytetty runsaasti käsitöitä sisustuksessa. Tai ehkä jotenkin vain kiinnittää huomionsa niihin.


Kirjoneulerahit vois kerätä mukavasti koirankarvoja meidänkin olohuoneessa.


Pitsipöytäliinat lienee tulleet takaisin muotiin?


Messuilta löytyi jopa huone pelkille käsitöille (jonka lattia ei ollut täynnä keskeneräisiä käsitöitä, lankakaatikoita, käsityölehtiä), kangaspuut, neulomisnurkkaus..


Ompelukone..
Joka tosin saatoi olla ehkä vain koristetarkoituksessa.



Torkkupeittoja oli sekä kangaspuilla tehtyjä että puikoilla kudottuja


Pisteenä iin päälle löytyi Kauhajokisen Wood Art -yrityksen taideteos josta tykkäsi äiti ja muksut.