Hillonkeiton päätös ja muuta mölinää

Tälläistä hilloa tuli keitettyä:



Valmiiksi tuli
- 1 pari aikuisten sukkia
- 2 paria lasten sukkia
- 1 pari vauvasukkia
- 1 pari aikuisten tossuja
- 1 pari lasten säärystimiä

Kokonaissaldo siis allekirjoittaneelle huimat 6 hillopurkkia! Tarkoitus oli kyllä kutoa vielä yhdet vauvan tossut, mutta posti toi maanantaina juniorille tälläiset ihanuudet:



Niin ei ollut akuuttia tarvetta..

Kiireempi oli näillä:



Pitkälahkeiset villikset vauhdilla kasvavalle lapselle (jotka joku idiootti kutoi oikealla joustimen sijaan kun ajatteli saavansa nopeammin valmista, ja jotka ei siis niin jousta kuin resoorikohdista, ja jotka jää pieniksi siitä syystä varmaan jo huomenna) ja rasat palelevalle. Kyllä miehetkin voi pitää vaaleanpunaista. Ainakin siihen asti että äiti muistaa ostaa lisää hahtuvaa (tuota vihreää oli minimaalisesti, kuten voitte todeta pulttujen värityksen epäsymmetrisyydestä).

* * * * *

Joulu..
Tuota tuota.
Vaikka lisäkannatusta on ilmaantunut, niin en nyt perusta tempaukselle uutta blogia, tempaisen ihan vain näin omassa blogissa. Jokainen joka haluaa tempaista ohessa niin kommentoikoot täällä. Laitan linkkejä ohjeisiin ja muuta.

Yksi hyvä lahjavinkkihän on Annikaisen tossut, jollaiset jo teinkin - menevät omalle äidilleni. Hyvin nopea valmistaa, vaatii ainoastaan tiedon lahjansaajan kenkänumerosta, joustovaraa näissä ei kovin ole.

Ja sitten virallinen joulutempauksen julistus:

Täten lupaan ja vakuutan, että pyhitän ajan 1.11.2009 - 22.12.2009 joululahjojen tekemiseen itse, vannon että tulen olemaan kiireisempi kuin tonttu Joulupukin pajalla.

Sellaista.

Haluaako joku joulukalenterin?

No photo

Sattuneesta syystä ei huvita laittaa kuvia esille vaikka esiteltävää olisi.
Jaan sen sijaan kanssanne pari reseptiä mitä on tullut testailtua:

Banaanijäätelö:
2 dl kermaa
2 keltuaista
2 dl tomusokeria (meillä oli sitä reilunkaupan ruokotomusokeria)
2 banaania

1) vatkaa kerma vaahdoksi, laita jääkaappiin odottamaan
2) sekoita keltuaiset ja tomusokeri
3) muussaa banaanit
4) yhdistä kaikki varoen, laita kulhoon kansi päälle ja laita pakastimeen
5) ota pakastimesta 60 - 70 min välein, sekoita tasaiseksi esim haarukalla
6) toista kunnes sopivaa (4 h ei ihan vielä riitä, 5 - 6 paremminkin)

Kotona tehty jäätelö on HYVÄÄ, ja helppoa, ilman jäätelökonettakin. Tosin hieman aikaa vievää. Tämä resepti teki aika makeaa (erinomaista lättyjen kanssa), eli ensi kerralla banaanien kanssa laitan vähemmän sokeria tai korvaan banaanit vaikkapa marjoilla.

Porkkanamuffinsit
2 munaa
90 g voisulaa
porkkanaraastetta niin paljon kun ruoka-aikaan jäi (1,5 - 2 dl)
1 dl sokeria
3 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

1) vaahdota munat ja sokeri
2) lisää voisula ja porkkanaraaste
3) yhdistä kuivat aineet keskenään ja lisää
4) jaa muffinivuokiin (mulla oli paperivuuat vanhoissa metallileivosvuuissa > pysyy kuosissa paremmin) - tuli muistaakseni joku 20 pientä
5) paista 175 asteisessa uunissa 15 - 20 min

Peruskauraa. Suunnittelin, että joskus vois laittaa näihin kinuskikuorrutteen tai jotain, tulis juhlavampia. Oma äitini teki aikoinaan porkkanapiirakkaa, johon tuli uunissa paistettava sulatejuustokuorrutus, herkkua. Vähän karamellisoitui uunissa. Pitänee jostain etsiä kyseisen kuorrutteen ohje.

Eipä muuta länsirintamalta.

Kadonnut elämä

Niinkin pieni asia, että muutaman bitin katoaminen taivaan tuuliin saa aikaiseksi matalapaineen, varsinkin jos ne kyseiset bitit pitivät sisällään valokuvat joulukuusta 2008 elokuuhun 2009.
*puuf*
Jonnekin katosivat.
Ei ole varmuuskopiolla eikä siellä missä pitäisi.
Eikä pienintäkään hajua kuinka kadonnut - saati että kuinka saisi takaisin.

Sinne meni melkein koko tämän raskausajan mahakuvat, esikoisen 3 vuotissyntymäpäiväkuvat, serkun häistä kuvat, rakennukselta kuvat (poislukien ne jotka olen blogiin ladannut) ja kaikkein tärkeimmät = kuvat mökiltä, esikoisen ensimmäisestä kalansaaliista, lämpimistä kesäpäivistä. Ei mitään äärimmäisen tärkeää, mutta kuitenkin. Nyt tärkeää.

Surku ja huokaus.
Ottaa yllättävän koville.
Tuli sellainen vetämätön, surullinen olo. Tämä sama fiilis oli pitkään Pojan kuoltua, ei huvita, en halua, en jaksa. Vaikka menetys on toki huomattavasti pienempi kuin tuolloin, oman lapsen menettämiseen nähden tämä on hyttysen ininää moottoritiellä. Saan kai silti surra myös pieniä menetyksiä?

Laitoin muuten heti kuvat kaikista lapsista tallelle muistitikulle (kun ei ollut tyhjää cd/dvd-levyä saatavilla) ja tilasin puuttuvia paperiversioiksi (näitä hukkuneita ei tietenkään ollut kukaan tulostanut minnekään).

Oi ihana digiaika.

Sukkasato jatkuu

Pikasäärystimet esikoiselle:



- Lanka Novitan Aino
- Puikot 6/80 pyöröt
- 2o2n lopussa reikäkerros > joka kahden silmukan päähän langankierto, seuraava kerros 4o2n ja päätös. Eli loppupitsi.

Seuraavaksi yritän saada omat rasat valmiiksi ennenkuin aloitan seuraavaa työtä. Toisaalta kyllä päässä on vaikka mitä ajatuksia jotka pitäisi saada alkuun ennenkuin ne unohtuu. Nuorimmaiselle pitkälahkeiset villapöksyt hahtuvasta esimerkiksi, ja niitä joululahjoja!

Edelliseen postaukseen viitaten taitaa jäädä tempaukset tekemättä, taidan vain täällä kirjata ylös mitä värkkäilen jouluksi. Sen verran vähäistä oli kiinnostus, vielä kyllä toki ehtii kommentoimaan jos innostusta riittää?

Kuvatonta kertomaa

Täällä on tapahtunut työtapaturma..
Oikean käden etusormessa on haava.. Liiasta kutomisesta. Eli nyt jatkuu käsityöt apuvälinein, laastaroidun sormen kanssa siis. Vähän oma vika, nytkin on kesken kaksi työtä (siis näkyvillä, en ees puhu siitä isännän neulepaidasta joka on ollut kesken keväästä asti tai ikuisuusprojektista eli torkkupeitosta): Esikoiselle säärystimet ja itselle rasat. Ja molempia tekee mieli tehdä vauhdilla.. Säärystimiä siksi, että ehtis Sukkasatoon ja omat rasat siksi, että tuolla ulkosalla alkaa olemaan kylmä ja kaikki omat hanskat ja vastaavat on jossain hyvässä jemmassa..

Tulipa mieleen, onko olemassa yhteisprojektia/blogia, jossa tehdään joululahjoja? Sellainen josta sais ideoita pieniin neule- ja virkkaustöihin. Ja miksei ommeltaviin juttuihinkin. Joulupukinpussitempaus? Onko sellaista? Pitäiskö pistää pystyyn jos ei ole? Itellä on ainakin muutama idea joululahjoihin - tosin kaikkea en voi julkisesti esitellä kun osaa ajattelen sellaisille joiden luulen tätä tajunnanvirtaa lukevan (epäsäännöllisen säännöllisesti).
Pitäisköhän tempaista pystyyn tempaus?
Kommentteja kommentteja!
(Ja pian, kohta on joulu!)

*edit* 22.10.2009:
Lisää kommentteja kaivataan! Aura kannatti tempausta, lisämietteitä odotellaan.

Aasiasta sillanviereen: Pikkuinen sai aivan ihanan pehmoiset sukat lahjaksi, oli tehty Novitan luxus Cloudista! Voi kun oli pehmoiset, ja on konepestävä lanka kuitenkin. Sitä täytyy testata lähemmin, jos vaikka siitä tikuttelisi Esikoiselle neuletakin ensi vuodeksi.. Onko joku tehnyt?

Tossukat ja muuta

Tämä on sarjassamme "Minäkin kun muutkin":



Eli Annikaisen tossukat, viides purkki Hillokellariin. Nämä menee joulupukin pussiin (näiden saaja ei täällä käy, niin voi paljastaa, joitain joululahjoja laitan säilöön joulunjälkeiseen postaukseen ajastuksella).

* Koko 38
* Nämä kudoin vaihteeksi ihan yksitellen.
Olipa outoa.
Eli nro 5 sukkapuikot.
* Lankoina Nalle Colori ja tavallinen sekä 7-veljestä.
* Hieman tein pidemmän kantapään kuin alkuperäisessä ohjeessa.

* * * * *

Tälläinen taannoin värkkäiltiin:



Kaavat oli hukassa, joten piirsin pikapikaa vanhasta vaipasta.
Kankaat kierrätyskankaita - imuna vanha pyyhe ja vaippana vanha flanellipaita.
Hieman muotopuoli, mutta toimiva.

* * * * *

Ja eilen tehtiin tälläinen:



Ohje tuolta, muutamin muutoksin:
- 2 dl soijamaidon sijasta 3 dl kookosmaitoa
- aitoja kananmunia käytin
- margariinin sijasta voita
- tumman suklaan sijasta maitosuklaata jossa Omaria

Arvoituksia ja aarteita

Onko tullut pääsiäinen ja meillä tehdään itse mämmiä?
Uunissa leivottu muta/hiekkakakku?
Uuden sementtierän testaus?



Ei, vaan meillä leivottiin. Ruskiloita tai Ruskahtimia tai Ruskottimia.. Brownies on leivonnaisen nimi siis, jos joku keksii hyvän suomennoksen niin mielelläni otan vastaan. Ohje Valion, tällä kerralla noudatettiin ohjeita aika tarkasti (taloussuklaan sijasta oli tosin kaapista löytynyttä tummaa suklaata ja aavistus maitosuklaata, ja meillä laitettiin sekä pähkinöitä että manteleita) (niin eikä tarjoilussa käytetty kermavaahtoa).



Noi oli ihan liian hyviä, katos koko systeemi alta aikayksikön.

Ja sitten sinne aarre-osioon..
Postipoika polkaisi meille eilen tälläisiä ihanuuksia:



Valtavan suuri kiitos ja kunnia kuuluu Miiruskalle, aivan ihana ystävä.. Nöyrin kiitos, myssy pääsee tänään testiin.

Herkkusuun aikaansaannoksia

Eilen värkkäiltiin tämän näköinen esikoisen kanssa:



Hyvin sujuu leipominen yksikätisestikin, kun on vaan reipas apulainen..

Mutta kärsimättömyydestä saa maksaa:



Kun piti saada heti maistaa, niin piiraasta tuli lähinnä lämmin jälkiruoka.. Makuun ei toki vaikuttanut mitenkään. Mutta jos haluaa edustuskelvollisemman leivoksen, niin sitten kannattaa odottaa jäähtymistä.

Ohjeen löysin vanhasta keittokirjasta, resepti kulkee nimellä Herkkusuun Herukkapiirakka, hieman muutoksia tein:

Pohja
3 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
150 g margariinia (käytin voita, tulee parempaa)
1 muna
3/4 dl maitoa

Täyte
200 g maustamatonta tuorejuustoa
2 munaa
0,5 dl sokeria
1 tl vaniliinisokeria (käytin vaniljasokeria, sama syy kuin edelliseen muutokseen)

Pinnalle
4 dl punaherukoita (meillä mustikoita kun ei herukoita pakkasesta löytynyt)
1 dl sokeria

1) Sekoita kuivat aineet keskenään
2) Lisää sulatettu voi, muna ja maito
3) Sekoita tasaiseksi
4) Kaada taikina voideltuun piirakkavuokaan
5) Paista piirakkapohjaa 200 asteessa uunin alatasolla 10 min

6) Vatkaa munien rakenne rikki
7) Lisää tuorejuusto ja sokeri
8) Kaada esipaistetun pohjan päälle

9) Sekoita marjat ja sokeri keskenään
10) Lisää juustoseoksen päälle
11) Jatka piirakan paistamista 175 asteessa uunin alatasolla noin 40 min


Ajatus leipomiseen lähti tällä kerralla siitä, että meillä oli jääkaapissa maustamatonta tuorejuustoa jonka parastaennen päiväys läheni lähenemistään. Eikä kaapista löytynyt kermaa.. Hieman vaikea löytää piirasohje jossa tuorejuustoa ja EI kermaa EIKÄ liivatetta. Mutta löytyi!

Sain taas valmista

Puna/mustaherukkahilloa



Aloitin jo jokin aika sitten, mutta sattuneesta syystä valmistuminen hieman venähti, ei tässä ollut kuin jalkaterästä puolet kutomatta..

- malli omasta päästä kirjoneulesukat
* aloitus 66 silmukkaa 2o1n joustinta, reikäkerros joustimessa
* joustimen jälkeen lisäys yhteensä 99 silmukkaan, kirjoneuleet mitä päähän pälkähti
* kirjoneuleen jälkeen kavennus 60 silmukkaan ja taas vähän joustinta (tätä joustinta olis saanu olla vähän pidemmällekin)
* tavallinen vahvistettu kiilakantapää ja nauhakavennus kärjessä
- koko 41
- lanka Novita Nalle Aloe Vera
- puikot 3 pyöröt ja virkkuukoukku 3 (naru siis virkattu)


Mukavan tuntuista lankaa, varmaan teen tästä jotain vielä lisää. Ainoa huono puoli on väri > on toooodella kiva perata mustaa lankaa joka menee sotkuun kun sitä kutoo molemmista langanpäistä yhtä aikaa. Ja tuossa kirjoneulekohdassa menee ihan varmasti sotkuun.

Saa nähdä ehtiikö sukkasadon aikana enää sukkia valmistumaan, tahti on pikkasen hidastunut viime aikoina. Ehkä jos jonkinlaiset tossut pukinkonttiin? Joka tapauksessa ylitin viime vuoden saldon! Heja!

En ihan laiskana ole kuitenkaan ollut

Nämä tuli tehtyä jo odotusaikana.
Hieman liian pienet, mutta kun ei ollut mallia vielä saatavilla:



Omasta päästä villapöksyt Novitan Puro langasta.
Koko siis NB, olis saanu olla suoraan S.
Ihan hyvin pitää kuitenkin päivällä, kuvassa alla 80x80 harso, olis ehkä sopivampi jos olis 70x70 harsoja.

Sitten nämä sain valmiiksi tänään, nämäkin toki aloitettu jo jokin aika sitten, eli rasat esikoiselle:



- lankana 7-veljestä
- puikot 3,5 pyöröt, tehty samanaikaisesti
- ohje ihan perus lapanen peukalokiilalla

Syy miksi en ole ehtinyt saamaan sukkia valmiiksi

Voisin toki samalla esitellä jonkun toisen kutomat pikkuiset sukat:



Eli tuollaisen kävin kuluneella viikolla tekemässä.
Sukat Marttaliitolta.

Olen niin onnellinen, ja samanaikaisesti ikävöin niin meidän rakasta enkeli Poikaa.. Kummallista miten sitä tunteet ovatkin keinulaudalla. Kun tämä pikkuinen syntyi ja sain hänet syliini, itkin ääneen ja nauroin. Olin niin surullinen, muistin edellisen synnytyksen ja taas tulivat ajatukset siitä miksei Poika saanut elää. Ja kuitenkin niin iloinen siitä että tämä lapsi syntyi elävänä. Saa nähdä kuinka hormoonit tästä pistävät pollan vielä sekaisin.