Lehtikaalipesto (vegaaninen)

Itsetehty pesto on ollut tämän vuoden ruokainnovaationi - pestoa pystyy tekemään lähes mistä vain (aiemmin luulin että se on basilikan yksinoikeus), ja sen ei ole niin nuukaa kuinka paljon aineksia laittaa.

Lehtikaalipestoon laitoin:

- 5 lehteä lehtikaalista

- 1 iso valkosipulinkynsi

- noin 2 rkl pinjansiemeniä

- noin 4 rkl sitruunamehua

- 1 tl hienoa merisuolaa

- 1,5 - 2 dl oliiviöljyä (lisäilin ruokalusikka kerrallaan, kunnes sopiva koostumus)

Riivi lehtikaalit, laita kaikki sekaisin ja surauta sauvasekoittimella tahi vastaavalla. Laita ensin vähemmän oliiviöljyä, lisää mikäli liian tykkyä.

Nam nam!

Lehtikaalipesto sopii lisäkkeeksi ruuan kanssa, pastan kastikkeeksi, levitteen tilalla leipiin ja mihin nyt vain keksit laittaa.

Säilytä jääkaapissa.

Kivipelto

Meillä on kylvetty tänään paljon näitä

Jonkin verran noita

Ja testimielessä muutama tälläinen

Lisäksi oli vielä Kyssäkaalia, mutta se kivi ei ollut niin kuvauksellinen kuin nämä muut.

Lasten kanssa etsittiin tasaisia kiviä, maalattiin harrastusspraymaalilla kahdesti ja spriiliukoisella tussilla sitten kasvin nimi. Kestänee pidempään kuin viime vuotiset pahviset merkit.

Yksi kasvatuslaatikko valmiina, toinen multaa ja kylvöä vailla ja sitten on mun hienot salaattipedit joista myöhemmin jahka sinne asti pääsen.

Tataa!

Tuli kesä, tuli kasvihuone

Kasvihuone valmistui eilen, joten kesäkuun kunniaksi muuttivat taimet liian täydeltä tiskipöydältä omiin tiloihin.

Lavojen päällä (naapurilta nyysitty idea, kiitos vaan Miia & Tytön täytyy tehdä) kasvusäkkejä joissa tomaatteja, munakoiso ja vesimeloni. Yksi säkki odottaa lavakurkkuja jotka ostan taimina.

Lisää tomaatteja, muutama pienikokoiseksi jäänyt paprika, tai chili, en muistanut merkitä purkkeja enää koulimisvaiheessa.

Yrtei yrtei.
On Basilikaa, Timjamia, Rakuunaa, Sitruunamelissaa, Laventelia ja Rosmariinia.
Kasvatuslaatikoihin menee sitten perinteisempää Tilliä ja Persiljaa, jahka sinne asti pääsen.

Ne suurimmaksi päässeet chili, paprika ja vesimeloni.

Tästä saattaa tulla satoakin!
Tai näin ainakin toivon.

Lähikuva, Rakuuna se on nätti yrtti.

Ja ensi viikko jatkuu kasvulaatikoiden asentamisella oikealle paikoilleen, täyttämisellä ja kylvötöillä.

Innovaatio

Syystä että itävyys oli korkea ja siemeniä laitan runsaalla kädellä, alkoi tulla tiskipöydällä tilan puute.

Pitäis tehdä toinenkin tällainen, kun tämä ei ollut vielä tässä ja yksi pizzalaatikko tuolla vielä lojuu.

Ensi vuonna jotain kauniimpaa

Keskellä muuten tilanahtaudesta kärsineet parsakaalit, saa nähdä tuleeko kasvimaalle vietävää lainkaan, ja edessä muutama päivä sitten istutettuja yrttejä.

Nyt pitäis olla kaikki esikasvatettava mullassa. 

Kevättää

Laitetaan koko postaus uusiksi.

Postasin alunperin pikaisesti puhelimella, sitten piti muokata yksi pikku juttu - muokkasin koneella. Ja sitten meni koko postaus sekaisin.

Mutta siis.

Aurinko paistoi (se omituinen valoilmiö taivaalla), niin pistettiin siemeniä multaan.

Tuloillaan chiliä, laventelia, basilikaa ja muuta.

Vessapaperihylsyissä tomaatteja, puuvillan päällä kahvikupissa krassia - testataan saadaanko itämään näin.

Herneet laitettu versomaan jo pari päivää aiemmin.

Lisää ensi kuussa.

Kasvattajana ja tekijänä

Muistatteko kun aiemmin vihjaisin pienestä jätepuuprojektista? No se on vihdoin valmis!

Ja juuri sopivasti kylvöaikaan. 

Takana meidän pieni kasvihuone jossa tänä vuonna toivottavasti kasvaa paljon kirsikkatomaatteja ja lavakurkkuja. Tuohon oikealla edessä olevaan sankoon tulee yrttejä (postailen niistä kun saan kylvettyä ja jotain viheriöimään). 

Aloitin homman etsiskelemällä parhaassa kunnossa olevaa jätepuuta tontilta, sahaamalla sopiviin osiin (150 cm x 80 cm laatikko) ja nakuttelemalla sivut tukipuihin. 

Koska sahausmitta allekirjoittaneella oli joskus suurpiirteinen, päätin laittaa "koristelistat" peitoksi ja tueksi nurkkiin. 

Niin rouhea kuin harmaantunut puu onkin, halusin käsitellä laatikon, että kestäisi aavistuksen paremmin kosteutta. Puuhuussin maalauksesta oli jäänyt sopivasti ulkomaalia (sama väri jolla tupa tulee, joskus myöhemmin), niin sillä sitten. 

Tadaa!

Valmis laatikko!

Näitä vois tehdä vuosittain lisää, helppo projekti. Vaikka aikaahan toki meni - tein lasten kanssa aamupäiväulkoillessa kaikessa rauhassa. Mutta menishän tuo vaikka päivässä jos ei muuhun samalla keskittyis. 

Kirjastotädin aarteita

Post.. Itelj... Eikun Schenker-Cargoljooni toimitti nämä kirjat lähi ärrälle:



Pitäähän munkin ens kesänä koettaa kun kerran muutkin viime kesänä. Äitini lupasi jo vanhat itsekehräämänsä
(!!!) villat (joyka on muuten OMIEN LAMPAIDEN VILLAA!!) värjäystestiin, teen niistä langoista sitten äitilleni villatakin jos värjäys onnistuu enkä lankoja siis onnistu pilaamaan. Oli kuulemma alunperin suunnitellutkin niistä itsellensä takkia, mutta muistatte varmaan mitä siitä pipostakin kirjoitin.

Yhden kirjan lainasin jo kirjasto(auto)sta (me ikinä kaupungille ehditä kirjastoon) ja sitä olen innolla tavannut: "Väriä luonnosta" (Aittomäki, Colliander, Kotiranta), saa nähdä mitä tästä uudesta opuksesta löytyy.

Huomaattehan hienot nappilöydöt kirjan päällä alaoikealla.

Niin ja muistattehan arvonnan!


Ja jos tekstissä oli liian vähän huutomerkkejä, niin tässä vielä muutama!!!

Marinaa marinaa, ainaista marinaa

Olis postattavaa.
Kuvia lähinnä..
Valmiista käsitöistä, vertailujuttuja ja yksi ohjekin käsityöläisten iloksi.

Eikä ole kuin yksi ongelma..

Minen saa kuvia kamerasta ulos!
Ja syypäänä siis tämä meikäläisen tietokone..Voi jee. Nyt toimii muuten (oli alkuviikosta korjattavana), mutta tuli sitten tällainen vika. Tosi mukavaa.

Pitää odotella sukkasadon saldonkasvattamisessakin jos vaikka sais kuvia, jos ei sunnuntaihin mennessä vikaa saada korjattua niin pitänee sitten tehdä kuvaton purkitus.

No mitäs muuten, ei kummallisempia.
Aamulla oli pakkasta, joten nyt ilmeisesti on vihdoin ja virallisesti syksy.
Onkohan meidän tomaatit enää hengissä?

Kuva-arvoitus

Löydätkö jotain joka ei kuulu kuvaan?



Vihreät rasat, elikkäs lapaset ihan suomeksi, tomaateista vasempaan ylänurkkaan päin.
Niin ja tosiaan noi tomaatit niita mitä kasvaa meidän pienen pienellä kasvimaalla.

- Koko 90 cm, menee lahjaksi 1 vuotiaalle joten mittakäsiä ei ollut saatavilla. Toivottavasti ei ainakaan liian pienet ole.
- Ohjeenpohja Novitalta, vähän muokkasin (peukalon päätin ainakin erilailla).
- Lankana 7-veljestä
- Puikot 3,5/80 pyöröt ja peukaloihin 3,5 sukkapuikot

Juu, tälläsiä meillä valmistuu näin Sukkasadon aikaan..

Saalista

Tälläinen saalis löytyi eilen:



Kangassillihaperot (ja muutama muu hapero) päätyi jääkaapin yläpuoleiseen kaappiin kuivamaan viipaleina, Voitatit paistuivat leivänpäällisiksi. Muut vielä odottavat jääkaapissa inspiraatiota. Ei niitä paljon enää jäänyt, tänään pitäisi jotain keksiä ettei mene huonoksi. Jos vaikka tänään värkkäilisi tälläistä Sieni-Kaalilaatikkoa?


Mustikoita ei löytynyt enää juurikaan, vain sen verran suupielet sai siniseksi. Puolukat eivät ihan vielä ole kypsiä, ehkä ensi viikolla taas metsään jos sää sallii - erinomaista urheilua (eikä juurikaan onneksi ole ollut ötököitä)

Sitten ehdin keittää karviaishilloakin.
NAM!
Vähän erilainen resepti löytyi Kotilieden säilöntänumeron sivuilta:

1 kg karviaisia
1 kg sokeria
1 dl vettä
1 purkki tuoretta minttua
1 sitruuna

1) Karviaiset soseeksi tehosekoittimessa tai vst (sauvasekoitin toimi mainiosti)
2) Kattilaan karviaissose, vesi, sokeri, hienonnettu minttu (saksilla meni hyvin) ja puhdistetun sitruunan keltainen kuoriosa raastettuna
3) Keitä 40 - 60 minuuttia ilman kantta että kiinteyy
4) Jos marmelaadikoe on positiivinen, nosta jäähtymään ja purkita, säilytä jääkaapissa

Jos metsään haluat mennä nyt

Niin takuulla yllätyt paljonko mustikkaa sieltä löytyy.
Lauantaina meillä oli suunta metsään:



Lapsonen jaksoi reippaasti joten saalistakin tuli, harmi kyllä oma versioni Sienestäjän taskukirjasta oli hukassa tontille lähtiessä (löytyi toki heti kun kotiin päästiin) - en tunnista luotettavasti kuin Punakärpässienen ja Kanttarellin - niin jäivät tatit metsään. Ens viikonloppuna voisi niitäkin tutkailla tarkemmin.

Toinen saavutus viikonloppuna:



Kaksi valmista tiskirättiä omaan käyttöön. Toinen noista on ollut tekeillä juhannuksesta lähtien, ja kun vauhtiin pääsin niin kudoin toisenkin sitten. Vaaka-tilkun tapaan kudottu nurkasta nurkkaan, koko käden mittainen, pintakuvio mitä milloinkin keksi huvin vuoksi (eli X-rätissä siis keskellä langankierto + 2oikein yhteen peräjälkeen tarvittava määrä, sitten kaksi kierrosta helmineuletta ja taas reikäkerros).

Johtopäätös siis on, että totaalijumituksesta on päästy eroon!

(ja ilmoittauduin tänään sinne Sukkasatoonkin, joten nyt voikin pohtia sukkaohjeita hetken aikaa).

Vihertävä peukalo

Päätin tässä yksi päivä että pitäis pakastaa nokkosia.
Olisikohan järkevää jäädyttää jääpala-astiassa ja jäätyneet palat siirtää minigrippiin? Sais ottaa käyttöön just sen verran kuin haluaa.. Olis vähän kuin pinaatti mitä kaupasta saa.. Joku vuosi aion kyllä itsekin kasvattaa pinaattia. Vannon ja vakuutan.

Kasvimaa valmistui viikonlopun aikana, sieltä löytyy nyt:
- porkkanoita
- lehtisalaattia
- herneitä
- esikasvatettuja maisseja (voip olla ettei pysy meillä hengissä, mutta yrittää saa aina)
- kolme orvokkia

Lisäksi yrttiruukusta pilkistää:
- ruohosipuli (muutama vuosi sitten pökkäsin isoon kukkaruukkuun kukan juurelle, se jatkoi kasvuaan vuodesta toiseen ja kyseisestä ruukusta tuli yrttiruukku)
- basilika - joka ei tosin varmaan pysy elossa, kaupasta tuotu ja käytetty, laitoin ronton ruukkuun
- tillin siemeniä laitettiin, että tämä ei vielä pilkistä, mutta toivottavasti kohta.

Vielä pitäis hakea kasvatussäkki, avomaan kurkku odottaa istutustaan ja tomaatteja haaveena muutama.

Nyt meidän kasvimaa on tosiaan rivitalon puutarhassa, ei siis tontilla kuten viime vuonna. Että jos vaikka tällä kerralla sais vähän enemmän satoa, herneitähän ei tullut viimeksi lainkaan ja sipulit sekä perunat vähän moittivat yksinäistä kasvuaan.. Esikoinen tykkäs ainakin istutella ja kasteleminenkin tuntuu olevan hauskaa. Siitäpä tulikin mieleeni, pitää muistaa hankkia myös kunnon kastelukannu kun kasvatussäkkiä noudetaan, nykyisin meillä kiikutetaan vettä vanhalla kahvinkeittimen pannulla. No, tuleehan siinä tietysti askeleita päivään...

**~edit~**

Tuolta resepti nokkosten ryöppäykseen.
Paitsi että itse en käytä versoja, vaan pelkästään lehtiä. Mutta kukin tyylillään.

Kuulumisia

Kevään ensimmäiset nokkoslätyt on tehty ja syöty! Viime vuonna tein myös, siitäpä tietääkin että ollaan kesän korvilla kun saa laittaa villiyrttejä ruokiin.
Nyt en laittanut mitään muuta erikoista, ihan vain ryöpättyjä nokkosenlehtiä tavallisen lättytaikinan joukkoon.

Meillä siis lättytaikina sisältää:
2 munaa
2 dl vehnäjauhoja (korvaan joskus toisen desin joko jollain muulla jauholla tai vaikkapa kaurahiutaleilla)
4 dl nestettä (normaalisti maitoa, olen testannut myös vissyä, mehua, olutta.. Kyllä ihan hanavedestäkin tulee jos ei kaapista muuta löydy)
1-2 rkl sokeria
1-2 tl suolaa
> määrät riippuvat siitä millaisella mielellä ollaan ja mitä tarjotaan lättyjen kanssa. Jos tarjolla on esimerkiksi makeaa hilloa, ei laiteta kuin yksi rkl sokeria, mutta jos tarjolla on marjoja eau naturel, niin sitten saatan laittaa kaksi ruokalusikallista.

Paistaminen tapahtuu valurautapannulla - joko iso tai sitten neljän pikkulätyn lättypannulla - ja paistamiseen käytän voita (jotain vointapaista levitettä jos ei oikeaa voita löydy).

Ensi viikonloppuna ehkä saadaan meidän kasvimaa pystyyn.. Jos innostusta riittää.. Tänään pitäisi laittaa herneet likoon.

Ja sitten toivotaan ettei yöpakkasia enää tule.

Niin mitä siitä pitkästä ilosta olikaan luvassa?

Elämässä on mukaviakin aikoja.
Ja minä pystyn jopa nauttimaan ilman että omatunto kolkuttaa (en olisi vuosi sitten uskonut että enää pystyn).

Lumet ovat sulaneet ja olen päässyt puutarhaa mylläämään!

Tänä vuonna ollaan päätetty Esikoisen kanssa istuttaa herneitä nyt tuohon omalle takapihalle - viime vuoden kaukokasvimaa kun ei oikein ollut onnistunut ajatus. Osittain välimatkan ja osittain säiden vuoksi. Niin ja kuulemma laitamme sitten vielä tomaattejakin.

Lauantaina tapasimme hyvän ystävän, piiiiitkästä aikaa.

Ja eilen leivottiin Esikoisen kanssa yhdessä leipää, tuli HYVÄÄ. Simakin laitettiin alulle (no siksi me leipää leivottiinkin, kun simaan tarvittiin vain murunen hiivaa, ettei olisi jääkaappiin unohtunut), tänään olisi tarkoitus siirtää pulloihin.

Muutenkin on ollut pitkästä aikaa hyvä fiilis.

Ja sitten hiipii se peikko pitkin selkärankaa, mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu kun nyt menee näin hyvin ja olo on hyvä?

Vikkelästi vaan

Vielä yhdenlainen omenaherkku on syntynyt:


Jos joku ei pysty tiirailemaan ohjetta tuosta, löytyy se myös täältä. Helpoista helpoin piirakka. Ja ihan kelvollinen makukin.

Nyt alkaa olemaan omenat loppu, joten en kiusaa teitä enää tälläisillä asioilla.. Mutta odottakaahan kun pääsen puolukoita hakemaan.

Tänään tarjolla

Jatketaan omenalinjalla..

Tänään oli vuorossa Kauratoscaomenat vaniljakastikkeella. Kuvausavustaja oli jo malttamaton maistamaan.


Jos ei ohje näy kunnolla, niin omaani laitoin:
6 pientä omenaa, kuorittuna, isoina paloina
1 1/2 dl kaurahiutaleita
50 g voita
1 dl fariinisokeria
2 rkl maitoa

- Omenat uunivuokaan
- Sekoita muut ainekset kattilassa, kiehauta, omenoiden päälle
- 200 astetta noin 20 minuuttia

Vaniljakastike
2 dl kermaa
1 rkl sokeria
1 muna
1 tl vaniljasokeri

- Sekoita kattilassa (liedellä) kunnes sakenee
- Jäähdytä samalla sekoittaen

Ja hyvää tulee.

Perunasadetta

Jorin blogin löysin ja sitä olen selaillut. Tuttuja muistoja osalta, lapsuuteni kun maalla vietin. Eräässä postauksessa hän pohti, miksei perunannostosta ottanut kukaan kuvia (hautajaiskuvia kun oli niin runsaasti).

Siitäpä lähti ajatus laukkaan menneisiin vuosiin. Eipä meilläkään kukaan kuvia perunannostosta ottanut, joudutte luottamaan vain muistikuviini. Syksyllä tuli yleensä äitini sisko perheineen nostamaan yhdessä perunoita, illat olivat jo vähän viileät, takki piti illalla olla yllä. Zetorilla isä ajoi aina tarhan kerrallaan sellaisella nostokoneella joka pyöräytti perunat lentoon (meillä oli paljon vanhoja maataloustyökaluja, mitä sitä toimivia turhaan vaihtamaan),

niitä yritimme kopata sangolla pellon toisessa reunassa kiinni. Perunalaatikot olivat sellaisia pieniä puisia, osa todella vanhoja. Hauskaa oli, vaikka joskus tuntui kestävän niin kovin kauan huolimatta siitä että suurella porukalla tehtiin.

Noston jälkeen oli joka iikka musta, en kyllä muista kävimmekö saunassa, mutta luulisi. Teetä ainakin joimme koko porukka ja söimme leipiä.

Kuva tuolta.

Sadonkorjuuaika

Huomennapa mehustetaan karviaisia!
Oli niissä kyllä keräämistäkin, nopeaa mutta tuskallista..

Meidän omenapuu kantaa runsaasti hedelmää, ja kohta alkaa olemaan kypsiä kaikki (ainakin maistuvia!).


Edelleen meikäläiseltä puuttuu se idea että mitä niille kaikille teen? En tiedä löytyykö jaksamista ja viitsimistä omenasoseen tekemiseen, marjahillo on niin paljon yksinkertaisempaa kun ei tarvitse kuoria ja paloitella.. Leipomuksiin taas ei niin paljon omenoita mene. Tuoremehua tekisi mieli puristaa, mutta täältäpäin en ole löytänyt. Järjestävätkö muut kuin 4H-yhdistys ja Maa- ja kotitalousnaiset?

Auringonpalvojat

Puutarha antaa ymmärtää, että kyllä se syksykin kohta tulee. Ja hyvin hedelmäinen syksy.
Omenapuussa kasvaa suuren suuri sato, keväällä kukinta-aikaan sattuneista pakkasista huolimatta meidän pikkuinen puu tekee nähtävästi paljon omenoita. Pitäisiköhän sitä keittää vaikkapa omenamehua tänä vuonna?


Sama iloinen yllätys löytyy marjapensaista. Punaherukaa ainakin tulee ja runsaasti.


Sitten kaikkein iloisin yllätys.
Meille tulee puutarhamme kaikkien aikojen ensimmäinen tyrnisato! Siellä se on! Tyrnimarja. Tuota pitää varjella ettei linnut syö.

Kyselyikä

Miten minä ikinä pystyn enää olemaan reilu lasteni välillä. Poika kun ei pysty enää koskaan tekemään virheitä, ei rikkomaan mitään, ei juoksemaan sisään kuraisilla kengillä, ei karkaamaan, ei piilottamaan äitin avaimia, ei nirsoilemaan ruuasta, ei sotkemaan isän papereita.. Poikamme on ja tulee olemaan virheetön. Esikoinen tulee ihan varmasti tekemään kaikkea tuota ja paljon muutakin.

Miten minä pidän huolta siitä, että mahdolliset seuraavat lapsemme eivät kuvittele että heitä ei olisi jos Poika eläisi. Miten minä onnistun kertomaan heille kuinka ainutlaatuisia he ovat ja kuinka paljon heitä rakastan, ja että heidän olemassaolonsa ei ole riippuvainen mistään aiemmin tapahtuneesta tai tapahtumatta jääneestä.

Miten selitän lapsilleni, että olen iloinen heistä, vaikka samanaikaisesti olisin surullinen ikävästä.

*huokaus*

Jatketaanpa muuten sarjaamme "Mitä luonnosta voi syödä". Eilen illalla keräsin itselleni teepannun täyteen valkoapilan kukintoja ja nautin apilateestä hunajan kanssa! Nautinto.. Kun olin lapsi, äitini keräisi aina kesäisin isot määrät apiloita ja osan niistä kuivasi, apilateetä kun on mukava juoda myös talvella.


Kiitos kuvasta kuuluu Vaasan valokuvailijoille ja Mauri Pelkoselle.