Äyskis köh tuiskis

Kuinka kauan yksi flunssa voi oikein kestää?
Ärh..

Ei voi mennä salille, ei voi mennä lenkille, pitää vain olla ja löystyä. Reilut kaksi viikkoa jo mennyt nuhaa potiessa, just sellaista pientä ja ärsyttävää yleiskunnon vievää sairautta. Ja jos ei halua suurempaa sairautta niin löysäiltävä on..

Ärrin Murrin!

No joo, hankin minä sukset (esikoinen sai joululahjaksi niin äidinkin pitää ryhtyä hiihtämään), kalusto on kunnossa. Toivottavasti ehtii terveeksi ennenkuin lumet sulaa.

Köh

Köh

Köh

Kaappien siivous jatkuu, nyt meni sukulaisille pino vaatteita ja mattoja, kirpputorille pitäisi viedä tänään lisää (toivottavasti on kauppa käynyt että sopii - liian täyteen ei viitsi paikkaa ahtaa). Kaupaksi käymättömät voisin kiikuttaa vaikkapa spr:n kirpputorille, saavat myydä omaan lukuunsa sitten pois.

Voisin tehdä tavaran vähentämisestä vuoden teeman, uudelleen kirpputorille vaikkapa kevätsiivouksen yhteydessä ja kertakaikkisesti laittaa rikkinäiset tavarat pois eikä hautoa niitä ikuisuuksia. Samoin voisin oikeasti vähentää sitä lankavarastoa - tekemällä käsitöitä jo olevista langoista ja jättää ostelu vähemmälle..

Käytännön käytännönliikuntaa

Eilen kun nostimme rautaa salilla, ehdimme ystäväni kanssa keskustelemaan arkiliikunnasta - ja samalla marmattamaan työstä, koneen näpyttely ei juuri lihaksia vaivaa. Aloin tänään miettimään että mitä pieniä juttuja sitä voi oikein tehdä työn lomassa.
1) Näin sähköpöydän ääressä tietenkin nostan pöydän seisomakorkeuteen (nostin heti aamulla, hyvä minä!). Sitä useinkin jättää säädöt käyttämättä ja on vain.
2) Tulostin mahdollisimman kauas työpisteestä. Tällä hetkellä tämä on meillä minuun nähden niin hyvin kuin on mahdollista, tulostimeen on reilu 10 metriä.
3) Aina kansiota tarvitessasi tai takaisin laittaessasi nouse ylös tuolistasi, äläkä vain kurkottele.
4) Jos on vaihtoehtona portaat/hissi, valitse portaat. Meillä ei toimi, kun on ollaan maan tasalla.
5) Käy vessassa mahdollisimman usein, älä hae kahvia samalla kerralla vaan tee sitä varten uusi reissu. Tässä saisi kyllä askeleita, työt eivät välttämättä edisty kuitenkaan ja pomo alkaa katsomaan kieroon.
6) Puhuessasi puhelimeen, käveleskele pitkin toimistoa jos mahdollista.
7) Istuessasi tee lantionpohjanlihasharjoituksia, nostele jalkoja ilmaan, jännitä vuoroin korsettilihakset ja pakarat, ole levoton!
8) Pidä taukojumppa (toisissa yrityksissä tulee oikein fysioterapeutti pitämään taukojumppaa, fiksua!).

Tietenkin työmatkojenperinteiset, että pitäisi tulla pyörällä tai kävellen töihin, jäädä pysäkkiä tai paria ennen pois jne. Tämä ei vain aina toimi, liikenneyhteydet eivät ole toimivia, toiset tarvitsevat autoa liiketapaamisten vuoksi (tällöin kannattaa sitten varmaan parkkeerata mahdollisimman kauas että saa vähän käveltyä). Nyt töihin tultuani äitiysloman jälkeen olen yrittänytkin tulla pyörällä, aina tilanteen, säätilan ja oman laiskuuden salliessa.

Sitä kun aina muistaisi kaikki ajattelemansa..
Eikä vaivihkaa passivoituisi.

***

Informaatiopläjäys:
Arvontapalkinnot alkaavat olemaan valmiit, nyt vielä pitäisi pakata ja postittaa.
Olkaa kärsivällisiä, en ole unohtanut.. Olen vain saamaton..

Tänään haaveissa

Olimme eilen työkaverini kanssa salilla, ja illalla kotona saunassa. On niin mahtavaa nollata joskus ajatuksensa - tekemällä fyysisesti jotain rankkaa.

Joskus haaveilen, että meillä olisi isännän kanssa maatila, täynnä maatilan töitä. Ihan kuin oli kotona lapsena.. Ei siinä juuri rahaa tee työnmäärään nähden, mutta se työ, ihanan fyysistä, ajoittavaa (kylvöaika, aiv, heinänteko, perunannosto, kylvöaika, jne), selkeästi tuloksellista (kun kynnät, näet selkeästi koska pelto on kynnetty), pääosin kotona tehtävää (sopii erakolle) ja jossain määrin vapaata. Siis toki joutuu tekemään ne työt, mutta se on yksi hailee äestätkö tänään vai huomenna, aamulla vai illalla, pidätkö pitkän kahvitauon välillä, kunhan tulee tehdyksi. Ei pomo hengitä niskaan..

*huokaus*

Mutta nykyään ei kannata, ei siis siinä mittakaavassa mitä minä haaveilen.. Pienestä maatilasta jossa olisi muutama lehmä ja muutama pelto, oma perunamaa ja ehkä kana tai kaksi. Pitäisi olla niin suurta, niin paljon, että kannattaa.

Noh, sitten kun voitan lotossa 7-oikein, niin alan harrastamaan maatilan pitämistä niiden kahden lehmän kanssa (ja kaksi kanaa ja esikoiselle pupu).

Aijaiauts

Viivästynyt lihaskipu, mikä ihana todiste siitä että on jotain tullut tehtyäkin. Tämän siitä saa, kun ei koko kesänä käy salilla rautaa rääkkäämässä. No ei auta.. Illalla vähän lämmittelyliikuntaa ja venyttelyt päälle niin eiköhän se siitä.

Tuosta linkistä tuli mieleen, että Kutrin sivuilla löytyy runsaasti tietoa tarvitsijoille, mm juuri kuntosaliharjoittelusta. Sivuja ei enää päivitetä, mutta eipä perusasiat juuri miksikään muutu.

***

Painoista puikkoihin: Äiti-Puffa lupasi tehdä meille napin!

Mukana siis meikäläisen lisäksi:
Merru
Miiruska
Äiti-Puffa
Meemu
Saaga

Ohjeet siis tässä taannoisessa postauksessa.

End of an era

Kuntosalittomuuden nääs.
Kesätauko päättyi.
Slut, finito.
Oikein varasin itselleni iltapäiväksi/illaksi OMAA aikaa, isännälle taottiin päähän jo viime viikolla että ei keksi mitään iltamenoja - mihin esikoinen ei voisi tulla mukaan. Ja eikun menoksi.

Tulipa huhkittua, vähän oli hakemista kun oltiin (työkaveri läks ja) salilla missä ei ennen olla käyty.

Niin ja mä tarttisin tämmöttiset. Paitti että vähän halvemmalla..

***

Syyskuu lähestyy kovaa vauhtia ja mukaan mahtuu vielä. Eli vietämme Syyskuun odottaen lokakuun ensimmäistä kun säntäämme lankakauppoihin. *hiihii*
Kuivakausi on tulossa.
Syyskuu kuivilla.

Ojennus, ojennus, taivutus, taivutus

Nyt kun on jäänyt niin surkean vähiin meikäläisen saliharjoittelu (mulla on useampi kuin yksi tekosyy!), niin päätin sitten eilen, että nyt. Pakko tehdä jotain muutakin kun vain pyöräilen ja kävelen, ja sen jotain teen kotona. Ja se jotain on ihan olohuonetreeni iltaisin! Päätin keskittyä niihin niinsanottuihin korsettilihaksiin, jos vaikka sais tuota raskauksien mukanaan tuomaa kengurupussia vähän tiivistettyä.

Mutta (aina on mutta, eikö totta?), ähise siinä nyt sitten keskellä olohuonetta kun toinen virnuilee vieressä. Pölijää. Salilla kukaan katso kun naama punasena punnertaa, mutta se ah niin ihana oma rakas katselee ja virnuilee ja pahimmassa tapauksessa kommentoi.

Yksi yksinelämisen hyvistä puolista on, että saa hyppiä kotonaan missä asussa tahtoo, niin omituisia liikkeitä ja venytyksiä kuin keksii, eikä kukaan naureskele. Älkää käsittäkö väärin, en aio isäntää tämän vuoksi vaihtaa isännättömyyteen, mutta vois se antaa vaikkapa treenirauhan!

Oikeasti haaveilen omasta salista, eli sais kotiin tangon ja levypainot, käsipainot, nyrkkeilysäkin ja tilaa missä treenata. Ei meidän kaksiossa sellaista luksusta vaan.. Niin ja nyt kun haaveillaan asioista mitä ei voi saada, niin uima-allas saunaosaston viereen, kiitos.

Meillä tuoksuu mäntysuopa

Innostuin pesemään pari mattoa (ovat odottaneet kyseistä innostusta jo vuoden varastossa). Nyt tuoksuu joka paikka sitten mäntysuovalle. Tai ehkä vain mun kädet ja ne kulkee tuossa nenän alla joka paikkaan. Tulipa tehtyä. Olen suorastaan ylpeä itsestäni! Kuntoilusta kävi sekin, mutta Def Leppardin uusinta kuunnellen kuntoilusta tuli nautintoa.

Piipahdettiin tänään Pojan haudallakin koko perhe, pyöräillen. Oli rauhallinen ja kaunis tunnelma hautausmaalla. Ilokseni huomasin (jos nyt hautausmaalla mitenkään voi iloita), että joku oli tuonut kukkia Pojan haudalle. Joku muukin vielä muistaa kuin me! Lämmitti sydäntä. Nurmikkokin pikkuhiljaa alkaa itämään, tai ainakin jotain vihreetä näytti puskevan. Kohta voisi suunnitella muitakin kukkia, orvokit vielä edelleen kuitenkin kukkivat täydellä vauhdilla ja tuuheasti - orvokeilla kun on taipumusta vähän venähtää. Olen vielä kahden vaiheilla, jätänkö orvokit vaikka vien uusiakin kukkia vai tuonko pois..

Listaa listaa listaa

Herätys oli aamu viideltä... Joku naputteli naapurin ikkunaan ja huuteli HERÄÄ säännöllisin väliajoin. Jep. Pääsivät sisään kuuden maissa kun naapuri tuli kotiin (näin oletan kun kuulin auton, ovi kävi ja meteli lakkasi). Ja enhän sitten enää siitä unta saanut. Jippii.

No, siitä sitten pirteähkönä salille, mätkin nyrkkeilysäkkiäkin huolia vailla kunnes tuli mieleen että miltäköhän näyttävät meikäläisen rystyset sitten siellä juhlissa (mullamitäänhanskojaole). Kuntosalilta kauppaan, kaupasta kotiin noutamaan esikoista, esikoisen kanssa passikuvaan, sieltä kotiin lämmittämään saunaa, laittamaan ruokaa, syömisen jälkeen saunaan ja sitten esikoinen päikkäreille - ja niinpäs näyttää koisivan tuolla isäntäkin. Huh, tulee aivan hiki kun tuota listaa katsoo.. Eikun mähän olin siellä saunassa äsken.

Tuo esikoinen tarvitsee passikuvia passiin, lentokoneeseen kun ei taida päästä ilman. Mutta mietin vaan, 10 vuoden passi on se edullisin vaihtoehto, kelpaakohan 11 vuotiaalle passi jossa on kuva hänestä vähän alle kaksi vuotiaana?

Joo..
Nyt pienen pieni hetki itselle, vähän nettiä, kupillinen Rooibos teetä (luin juuri jostain, että Rooibos pitää ihon joustavana ja nuorekkaana! Luonnon oma kasvojenkohotus), ehkä hieman perinteisen kirjeen kirjoittamista tai kirjan lukemista.

Sitten pitääkin ryhtyä pakkaamaan:
- lahja
- käsityö
- kamera
- vaihtovaatteet esikoiselle (niitä tarvii jos niitä ei ole. Murphyn laki)
- ja muuta mahdollista

Joo.
Sellaista tänne.
*kiittää ja kumartaa*

Päiväkirjan sivuilta

Taas yksi kiireinen viikonlopun päivä pulkassa. Aamu meni salilla (jahka ensin olin ruokkinut itseni ja esikoisen, laittanut pyykkiä pyörimään ja astianpesukoneen laulamaan), sieltä suoraan kangaskauppaan hakemaan vuorikangasta ja kanttinauhaa (huomenna olisi tarkoitus ottaa ompelukone taas esiin, mutta siis vain ehkä), sitten nopsasti kotiin ja nälkäiselle kotiväelle syötävää. Esikoinen päiväunille, vähän keittiön järjestelyjä, jonkin verran liinan neulomista ja kirjan lukemista. Esikoisen herättyä nokosiltaan laitoin lisää pyykkiä koneeseen, pakkasin esikoisen autoon ja hautausmaalle. Seurakunta oli tehnyt kukkapenkit ja istuttanut kukat, vieläpä samaan sydämen muotoon mitä niitä äitienpäivänä yritin istuttaa.. Olivat työntekijät jopa esikoisen viemät muumihahmot järjestelleet siistiksi rykelmäksi posliinienkelin ympärille. Tulin jotenkin niin iloiseksi, ja surulliseksi. Miten voi kaksi eri tunnetta olla yhtäaikaa päällä ja niin vahvana?
Palatakseni asiaan, sieltä sitten pikapiipahdus kauppaan > evästä, ja sitten takaisin kotiin kun olin unohtanut laittaa sen pyykkikoneen päälle jonka latasin esikoisen herättyä.. Sen jälkeen sitten oli suunta sinne kasvimaalle jonne kylvimme taannoin löytämämme punapellavat! Ei muuten ollut vielä yhden ainoaa itua yhden ainoassa penkissä.. Mutta toisaalta, vasta viikko sitten tehtiin ylipäänsä yhtään mitään ja viime viikolla oli todella kylmä. Siinä kun heittelimme siemeniä peltoon, hoksasin että meikäläiseltä löytyy laatikollinen pellavansiemeniä keittiönkaapista, jotka ovat menneet vanhaksi mutta pois en ole saanut heitettyä. Ei nuokaan sitä pellavaa liene mistä vaatteita tehdään, mutta päätin siinä samassa että nakellaan ne maahan ensi viikolla. Linnuille sitten syötäväksi jos ei muuten.

Että sellainen päivä.
Päiväkirjaosuus päättyy tähän..

Pohdin tuossa iltapäivällä, että millainen äiti minä oikein olen, kun Poikani on ollut vasta kolme kuukautta kuolleena ja minä jo nauran, kerron vitsejä, hymyilen? Heti kun olin laukaissut tänään huvittavan kommentin jolla sain muut nauramaan ja itseäkin nauratti, niin iski huono omatunto, ei herttinen sentään tälläistä vielä. Kauanko suruaika kestää ja mitkä ovat sen tunnukset? En esimerkiksi pysty julkisesti pitämään muita kuin mustia vaatteita, haluan sillä huutaa maailmalle että
MINÄ SUREN VIELÄ!
Ja tiedänkin että tulen loppuelämäni ikävöimään ja kaipaamaan, en tosin tiedä mitä värimaulle tapahtuu vuoden kuluttua, kymmenen vuoden kuluttua, mutta suren kuitenkin jossain muodossa. Mutta saanko surressani myös nauraa, ajattelevatko ihmiset heti että tuo onkin jo päässyt yli.

Annan esimerkin. Eli Pojan kuolemasta Pojan hautajaisiin elimme aikamoisessa sumussa, mieli ei pystynyt asiaa käsittelemään ja oli paljon käytännön asiaa hoidettavana. Sitten tuli hautajaiset. Sen jälkeen tuli arki, jota emme enää osanneet elää. Ja sillä ensimmäisellä viikolla hautauksen jälkeen soittaa eräs sukulainen ja kertoo kuinka Maija Mallikas (nimi muutettu, toim.huom.) oli sanonut että me voimme jo paremmin. Jep. Niinhän se menee joo, ruumis mullanalle vaan ja unohtamaan. Sillä hetkellä puhelimessa menin täysin sanattomaksi ja minun oli pakko lopettaa keskustelu siihen, kiitos hei vaan. Pistin viestiä Maija Mallikkaalle ja painotin, että vaikka nyt opettelemmekin hautajaisten jälkeen uudelleen arkea, se EI tarkoita sitään että tuska olisi yhtään helpottanut, vaan tätä kannamme mukanamme elämämme loppuun asti, ja olisiko Maija niin ystävällinen eikä kertoisi väärää totuutta ihmisille kun en tälläisiä puheluja enää koskaan halua.

Eli tiedoksi vain kaikille, vaikka kirjoitan nokkoslätyistä, vaikka kasvatamme puutarhaa ja vaikka kirjoittaisin kuinka kevyeen tapaan hyvänsä. Minä en ole päässyt tästä yli, minä en ole lakannut suremasta Poikaani, minä en unohda, halua unohtaa enkä saa unohtaa. Suren ja rakastan Poikaani niin kauan kuin tulen elämään.
Piste.

Puutarhan hoitoa

Mullapas onkin kasviimaaaaa!
Käytiin esikoisen kanssa istuttamassa porkkanoita (tavallisia ja syys), sipuleita, matalia herneitä (silpoherneitä?) ja kaikenmaailman niittykukkia. En löytänyt lähtiessä kameraa, joten todistusaineistoa en voi nyt toimittaa - teidän täytyy vain luottaa sanaani. Mutta mietinkin että mistä sitä olisi kuvan ottanut, mullasta? Todella mielenkiintoinen, taiteellinen ja informatiivinen olisi ihan varmasti se kuva ollut. Heko heko. No jos sellainen ihme tapahtuu, että jotain muutakin siellä itää kuin rikkaruohot, niin otan kuvan sitten. Kamera nimittäin löytyi suurinpiirtein heti kun kotiin pääsimme.

Maan kääntäminen on terapeuttista, samoin kun halkojen hakkaaminen. Pojan kuoleman jälkeen tuli tehtyä sitäkin muutamaan otteeseen. Ei tarvitse ajatella mitä tekee, ei tarvitse ajatella mitään. Senkun antaa lihastensa tehdä töitä. Joskus se on hyvä kun ei ehdi ajattelemaan aktiivisesti, lakkaa ajatuksetkin kiertämästä kehää.

Mutta olipa ihanaa oikein tehdä kasvimaa ja kylvää juttuja! En ymmärrä mikä mulla oli kasvimaalla kyykkimistä vastaan murrosikäisenä?? Ehkä se oli se pakko, kun oli pakko - lakkasi huvittamasta. Muistelin siinä kuokkiessani ja maata kääntäessäni hyviä vanhoja aikoja, perunamaan perkausta, porkkanoiden harventamista, kaikkea mitä tuli joskus tehtyä.

Huomenna voi kyllä olla hieman lihakset kipeänä.. Ensin aamulla salilla ja sitten päivällä talikon varressa. Loppujen lopuksi tein vielä pikasiivotkin ja imuroin kotosalla ennen saunaan menoa. Kovin kovin ahkera päivä, huomenna kostautuu.

Viikkovälitilinpäätös

Tänään on tämän viikon viimeinen työpäivä, äitiyslomanjälkeisen ensimmäisen työviikkoni viimeinen päivä. Ja olen edelleen hengissä! Suurinpiirtein täysjärkinenkin. Enkä ole edes itkenyt silmiä päästäni, vain kerran päivässä tirautellut pikku itkut, tai no, kahdesti päivässä (mutta tänään en laisinkaan)(vielä).

Kuntoilusta käy jokapäiväiset työmatkat pyörällä ja kotimatka on kyllä sellaista vastamäkeä että voi sanoa vastusharjoitteluksi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että siirryn nyt (toistaiseksi ainakin) kerran viikossa salilla -tahtiin. Lauantai aamut siis menee tästä lähtien kuntosalilla. Suunnitellaan taas muuta jos alkaa siltä näyttämään.

Sellaista tänne tänään.
(Eikä kiukuta enää, vaikka se tuttava on todennäköisesti edelleen yhtä typerä kuin mitä oli eilen)

Tulin hulluksi

Aamu sujui kuntosalilla, viimeinen laatuaan ennen huomista töihin paluuta. Sitten meneekin systeemit uusiksi. Tänäänkään ei sitten oikein edes huvittanut, tein vain muutamia sarjoja muutamille lihaksille, laiska mikä laiska..

Mutta sitten ryhdyin ahkeraksi ja kävin samalla reissulla katsastamassa auton (toistamiseen), ja nyt se meni jopa läpi! Siis auto katsastuksesta, ei katsastusmiehen kenkä auton pohjasta. Viime viikolla oli kaikenmaailman vilkut haaleat ja jarruvalo ei palanut, ja syy miksi jouduimme uusintaan: Vasen takajarru heikko. Onneksi isäntä ehti eilen näyttää autolle vähän vasaraa ja vaihtaa lamppuja, oli puhdas vikalista.

Ja sitten siihen hulluksi tulemiseen... Ajelin iloisena kotiin päin ja lauleskelin siinä radion mukana jotain kappaletta (tämä ei vielä viittaa kajahtamiseen) ja sen jälkeen huomasin puhuvani itsekseni (eikä tämäkään), englanniksi (bingo!). Siis miksi? Enkö minä ymmärrä suomea? Vai onko joku sivupersoonani syntyperältään muualta ja ei puhu suomea vielä ymmärrettävästi? Sitten kun älysin mitä teen, aloin ihmettelemään sitä itsekseni, ääneen, englanniksi (bingo jälleen!). Wtf?
I just don't understand..

Kuntoilua kirpputorilla

Tämä päivä on sujunut varsin vauhdikkaasti. Aamu alkoi kuntosalilla rehkien, esikoinen jäi isin hoiviin kun hoitotäti (ja meidän isäntä sattumoisin myös) piti pitkää viikonloppua. Niin kyllä varmaan moni muukin, saman tien olisi voinut julistaa vapun-jälkeisen-päivän työssäkäyville yleiseksi vapaapäiväksi. Saa nähdä mistä sitä repii itselleen aikaa raudan rääkkäämiseen kun ensi viikolla palaan taas töihin (viimeinen äitiyslomapäivä maanantaina). Olen suunnitellut aamutreenejä - herätys varhain ja kuntosalilta suihkun jälkeen töihin, toinen vaihtoehto on lauantaitreenit - esikoinen saa jäädä iskän viereen nukkumaan kun äiti menee lihaksia kasvattamaan (ihan luomusti, elkäähän hätäilkö). Saa nyt nähdä kumpi toimii paremmin.

Lihaskunto palautuu näköjään aika nopsasti kun sen on kerran saattanut kohdilleen, viimeksi harjoittelin säännöllisesti ja tuloshakuisesti varmaan joskus esikoista odottaessa 2005 - 2006. Sitten kuntosali jäi pitkiksi ajoiksi muutamaa poikkeuskäyntiä lukuunottamatta. Nyt Pojan kuoleman jälkeen päätin käyttää äitiysloma-ajan fyysisen kunnon kohottamiseen (henkinen kun on mitä on), ja ihan hyvin on päässyt alkuun vaikka välillä ehti sairastaa pienen flunssankin.

Loppupäivä sitten onkin sujunut kirpputoritavaroita kokoon kasatessa. Huomenna olisi toimintojentalolla perinteinen pihakirppis ja sinne ajattelin mennä. Jos nyt saan keksittyä mitä sitä oikein myisi.
Ai miten niin jätän viimetinkaan? Eihän nyt ole vielä edes ilta? Kovin myöhä ilta?

Kirpputoreilla ei ole tullut käytyä itse viimeaikoina asiakkaan ominaisuudessa, vaikka nautinkin kirpputoripöytien penkomisesta.
Pitäisi taas joskus innostua, aarteet odottavat löytämistään. Huomenna tottakai ehtii kyllä käydä myyntivoittonsa tuhlaamassa muitten pöytien antimia ostelemassa.