keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Alkoholin väärinkäyttöä, osa: Olut


Olutlimppu

Otetaan mainiota hapanjuurta (tällä kerralla pääosin vehnäjauhosta) noin kolmisen desiä.
Lisätään siihen olutta josta kukaan ei tykkää noin desi.
Laitetaan joukkoon noin 2 tl hienoa merisuolaa.
Vatkataan hieman.
Lisätään semmoinen desi ruisrouhetta ja pari ruisjauhoja, niin että on aika tykkyä velliä - vatkaamalla pystyy vielä sekoittamaan. Kaadetaan taikinaan vielä ruokalusikallisen verran tummaa siirappia.

Pistä vispilä pois, ota vehnäjauhopussi esiin.

Lisää vehnäjauhoja, taputtele se varovasti taikinaan, kunnes taikina on riittävän kiinteää vaivaamiseen. Vaivaa. Vaivaa vaivaa vaivaa. Niin että muodostuu kunnon sitko. Taikinapallo on kiinteä, vain hieman tarraava.

Voitele puhdas kulho öljyllä, nosta taikinapallo kulhoon, peitä ja vie lämpimään paikkaan nousemaan 4 - 6 tunniksi (meillä sauna).

Kun noin kaksinkertainen, siirrä noussut pallo pellille jos kiinteä, jos levahtanut niin muotoile palloksi ja siirrä pellille. Peitä ja laita lämpimään paikkaan nousemaan vielä tunniksi.

Laita uuni lämpiämään noin 200 asteeseen.

Voitele limpun pinnalle seos, jossa noin desi sitä samaa karseaa olutta, noin desi ruisjauhoja ja ruokalusikka tai pari fariinisokeria - paljonko pussinpohjallisessa nyt sattuu olemaan. Ripottele pinnalle vielä kaurahiutaleita.

Paista uunissa noin tunti.



Tuollainen pallero siitä tuli.

Ja tuolta näytti sisältä.


Ja oli niin hyvää, että olen oikeasti nyt pahoillani, etten ottanut tarkkoja mittoja. Leivoin vain summissa - niinkuin yleensä.

Hy-vää.

Nyt on niin onnistunut hapanjuuri, että sillä sujuu vehnäleivät, patongit, sämpylät, ruislimput. Pitäisi testata, että onnistuuko pulla.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Rakkaus vuosien takaa

Tiedättekö, joskus kun joku ihana palaa elämääsi aivan yllättäen.
Ja se on yhä samanlainen kuin ennenkin, vain enemmän. Koska itsekin ymmärrät jo enemmän.
Ja koska nyt aikuisena osaa arvostaa eri asioita kuin mitä arvosti lapsena.
Ja koska on kokenut välillä jotain huonompaakin, tottunut johonkin ei niin täydelliseen. 

Ompelukone.


Äitini lahjoitti vanhan ompelukoneensa minulle.
Siinä on kaksi kiristimen paikkaa, kaksoisneulalla ompelua varten!

Ja tuo kiristimen muotoilu, hivelee silmiä. On helppo kääntää.


Myös langanohjaimia on ennen neulaa kahdessa kohtaa kaksi.
Ja lanka ei pomppaa tuosta alemmasta langanohjaimesta pois!

Ja mulla on paininjalkoja nyt vetoketjulle, napinlävelle ja nahalle tavallisen lisäksi.

Tämä ihanuus on Eva Model 866, astra-matic super.


Tämä on niin hieno.
Säätimet on yksinkertaiset, isot, toimivat ja koko kone on rautaa.


Ja se on niin hiljainen.

Sielu lepää.


Ylhäältä on kadonnut ainoastaan toinen lankarullanpidintikku (mikä lieneekään oikealta nimeltään), joten siihen pitää keksiä joku korvaava ennenkuin pääsen testaamaan kaksoisneulaa.

Ja mikä parasta, sain kopiot käyttöohjeen tärkeimmistä sivuista eräältä ystävältä (sillä ystävä hän nyt on vaikka en aiemmin tuntenutkaan, niin suuri oli tämä palvelus!).

Olen tästä niin onnellinen, että saumurin kanssa käydyt langoittamisverenpainenostatussodat (kesken) ei juuri edes haittaa. Kun vain keksisi mitä haluaisi ommella.


Rakastan, edelleen.

EDIT-täti täällä hei!
Kommentit eivät näy heti - kulkevat tarkastuksen kautta että huomaan kaikki. Joten älkäähän hätäilkö, kaikki huomaan. Jossain vaiheessa.

EDIT-täti täällä taas!
Blogi kun on hyvin harvoin käytössä, tulee luettua kommenttejakin harvakseltaan, mutta aina jossain vaiheessa kuitenkin lähetän ohjeet! Ja muistakaa laittaa sähköposti, ilman sitä en pysty teille välittämään ohjeita.