torstai 15. toukokuuta 2008

Eipäs poimita nokkosia paljain käsin

Olen onnistunut hajottamaan tässä työmatkapyöräillessä kahdet sormikkaat, ne ainoat kahdet mitä meikäläisen kaapista löytyy. Molemmista etusormi puhki, mitä minä oikein teen pyöräillessä? "Soosoo!" jokaiselle autoilijalle vai kaivelen korviani liian ankarasti polkiessa? En ymmärrä.

No tämä tapa tuhota sormikkaita on luonut tarpeen uusille.. Lankaa kyllä riittäisi, jos vain vielä löytäisi jostain aikaa kun on kylliksi keskeneräisiäkin töitä (onneksi ei kiireisiä, harrastuksesta tulee työtä jos siihen liittää kiireen).

Mietin, jos vaikka tekisin kämmekkäät, kun ei ne sormiosat tunnu ehjänä pysyvän. Muutama testaamisen arvoinen löytyi Ullalta, esimerkiksi Brego ehkä vähän pidemmällä varrella tai sitten Ursus, mutta peukaloon vähän vartta. Tai voi olla että käyn vain kaupasta hakemassa uudet sormikkaat hajotettavaksi. Ei saa asettaa liikaa valmistamisen paineita itselleen, muuten sitä alkaa inhoamaan puikkojen näkemistäkin. Rennolla tahdilla ystävät hyvät, rennolla tahdilla.

Sitten ihan muihin aiheisiin, eilen korjattiinkin jo ensimmäistä satoa! Luonnon omasta yrttitarhasta nääs: Pihasta löytyi muutama nokkosenalku nokkos-porkkanalättyihin! (lätty elikkäs lettu kutenmyös ohukainen). Ja voi kun oli hyvää! Isäntä söi suurimman osan, minäkin paljon ja esikoinen söi lättyjen päältä mansikoita ja jäätelöä. Pitäisikin joskus paneutua tarkemmin siihen mitä omalta pihalta löytää ja mitä voi käyttää hyödyksi. Muistan joskus lapsena juoneeni siankärsämöteetä ja vähän vanhempana olen käyttänyt voikukan lehtiä salaatissa.. Vitamiineja löytyisi pihalta niin runsaasti ja vieläpä ilmaiseksi. Mutta muistakaa sitten, ettette mene poimimaan mitään ihan autotien vierestä jos innostutte luonnon kasveja käyttämään ravinnoksi.

Täti Vihreä päättää tähän

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Löysin tänne sivuillesi blogilistan kautta ja luin surustasi. Hyvä kun pystyt kirjoittamalla ilmentämään itseäsi. Elämä on kummallista ja haasteellista. Onneksi on käsityöt ja puutarhanhoito.

Irena kirjoitti...

Elämä on ihan hepreaa jos suoraan sanoo. Ei tästä ota selvää hullukaan (vaikka joskus luuleekin olevansa).

Mukava jos blogilistastakin tänne joku löytää, terve tuloa vain toistekin!

Sahrami kirjoitti...

Jätin pois niistä ihmisoikeuksista sellaiset, jotka satuttavat ajatuksissani minua. Tiesitkö, että kaikilla on oikeus (tai tavoite on tämä) KUOLINtodistukseen, mutta ei välttämättä syntymätodistukseen (Suomessakaan sellaista ei ole, vain kuolintodistus, tai hautauslupa).

Tänään "ahkeroin" aamupäivän, nyt täällä on kaaos ja kuhmuja lisää. Ei ole tehnyt mieli mennä tuonne räntäsateeseen, ja sen kyllä huomaa...