Kuinka helppoa sitä onkaan valita se vähemmän aktiivisuutta tarvitseva vaihtoehto.. Tunnustan, tulin tänään autolla töihin pyöräilyn sijasta. Ja tekosyitä? Onhan niitä, oli kylmä, tuli vähän vettä, tuuli viileästi ja väsyttikin niin kovin. Ihminen on luonnostaan laiska, ainakin minä.
Mutta onhan se niinkin, että joskus sitä tarvitsee lepopäivän. Viikonloppu kun oli niin kovin aktiivinen, niin jossain vaiheessa sitä on vähän lorvittava. Tämä työ kun ei kuitenkaan rasita kuin vähän sormia jos kovin näppäimistöä naputtelee ja istumalihaksia niin maanantai ihan yhtä hyvä fyysinen lepopäivä kuin mikä tahansa muukin.
Ai miten niin kirjoitan tätä töissä? Ei toki, se on vain harha jonka kuvittelet luulevasi.
Olen itseasiassa aika näppärä puhumaan itseni asioista ja asioihin.
Hieman satunnaista sisäistä dialogia:
"Ei tänään tarvitse siivota, ei täällä nyt liin likaista ole ja ulkonakin on kaunis ilma.."
"Voit sinä syödä vielä palan suklaata, olet syönyt tänään muuten niin terveellisesti"
"Osta vain, kirjoja ei voi koskaan olla liikaa"
Ja vastaavia.. Sitä lienee itsensä pahin vihollinen? Pitäisi oikein tietoisesti joskus käydä positiivista ja kannustavaa sisäistä dialogia, innostaa itseänsä terveellisiin valintoihin ja ahkerointiin.
Yleensä sanotaan, että jos käy kaverin kanssa lenkillä, niin toinen innostaa lähtemään jos ei itse ole tänään niin viitseliäällä päällä. Ja kakat sanon minä, se toimii yleensä paremminkin niinpäin, että on kaksinkertainen määrä tekosyitä olla menemättä lenkille/salille/minneikinä. "No jos Maijalla (nimi muutettu, toim. huom.) on tänään hammaslääkäri, niin ei munkaan tarvitse just tänään mennä Ruotsin tunnille.."
Laiskoja, laiskiaisia kaikki tyyni..
*huoh*
2 kommenttia:
On selvitty taas yhdestä äitienpäivästä. Meillä on aamu omistettu lintusille, silloin käydään istuttamassa äitienpäiväruusut. Vaikka olisi mihin kiire ja vaikka kuinka kiire, niin ensin hautuumaalle lintusten luo.
Tällä kertaa olimme niin aikaisin liikkeellä (ennen kymmentä), ettei muita juurikaan ollut paikalla. Usein käy nimittäin niin, että kun olemme perheenä paikalla, touhuamme ja metelöimme, niin lähtömme jälkeen joku jo kiirehtii katsomaan, että millä haudalla olimme ja ovat pariinkin kertaan hautakiveä tavanneet. On meillä ollut joskus eväätkin (lapsille) mukana, mehujäät oli vappuna. Tekisi joskus mieli ottaa ihan oikeasti piknik-eväät ja varusteet mukaan, tulisiko joku sanomaan jotain... Epäilen, ettei.
Kuullostat kamalan ahkeralta ihmiseltä, minä kun vietän ameeban tasolla päiväni. Enkä edes pode siitä huonoa omaatuntoa.
Voimia viikkoon!
No enkä ole ahkera, ahkerasti korkeintaan välttelen tekemistä. Siivoan vain silloin kun on ehdoton pakko, ja kun ei nuoremmasta lapsesta tosiaan ole enempää vaivaa kuin haudalla käynti (versus esikoinen joka pitää jossain määrin kiireisenä).
Eiköhän tämä viikko suju, seuraava koetinkivi onkin sitten hautakivi.. Joka ehkä saattaa tulla jo loppuviikolla..
Lähetä kommentti