Olen saanut esikoisen neuletakin valmiiksi!
Hurraa!
Kuvankin otin, mutta se on vielä kamerassa, kuten myös kuva Pojan syntymäpäiväkukkapuskasta. Hyvä kun tuli kunnon pakkasia - eikä siis plussaa ja miinusta vuorotellen. Pysyy parempana pidempään, luulen ma.
Kiitos teille kaikille, jotka kannoitte vuosipäivän läpi sanoillanne ja ajatuksillanne. Te teitte siitä hieman helpomman kestää..
Ystävät rakkaat.
Ja nyt on vuorossa toinen suruvuosi, ei ehkä niin synkkä ja musta, ehkä siellä täällä värillisiä langanpätkiä. Ikävissäni olen kuitenkin. Mutta viime kevääseen kun vertaa niin toivoa on, että ajan kanssa surusta tulee lempeä kumppani, ikävästä lempeä vieras, muistosta vain kaunis tuskaisen sijaan.
Muistakaa pukea kunnolla, siellä on reippaasti pakkasta (tai siis täällä, tuolla ulkona).
4 kommenttia:
Elämä kantaa! Vaikka se joskus paneekin kontaanmaan.
Meillä oli aamulla -26, nyt kai -16. Kylmää, mutta kaunista!
Jee! Aaltoja!
Lämpimiä vaatteita tosiaan tarvitaan tällä säällä. Tuulee niin että leukaluuta särkee.
Kirjoitat niin kauniisti.
Aurinkoa tulevaan.
Kylmä on kaunista, eilen kun tuli vielä illalla muutama hiutale niin upeita kuvia olisi saanut. Paitsi etten ikinä ota, kun mielummin nautin hetkestä. Pitäisi ehkä joskus.
Ja kiitos Anniini.
Lähetä kommentti