Askareita

Meillä on viime aikoina värkkäilty tälläisiä:


Pitsiä ylös ja alas, keskelle kuva teksteineen, taakse kämmenenjälki (kun ei vielä tuleva päivänsankari kirjoittaa osaa niin täytyyhän kutsut allekirjoittaa jollain tavoin) ja kuvan päälle kiiltokuva. Niin ja oikealla ylhäällä näkyy kirjekuoret joihin äiti huolehti osoitteet kun kutsuja itse piirsi taidetta.

Tämä siis enteilee sitä, että kohtapian on tulossa täytekakkuleivontapostaus, mansikkakakkua haaveilen, toivottavasti ehtii jonkinnäköinen sato kypsäksi.

Aika lentää, täti polkee

Tänään polkaisin pyörällä ensimmäistä kertaa tänä vuonna töihin. Pyörällä ollaan oltu matkassa toki jo aiemminkin, mutta työmatkapyöräilyä siis.

Siinä polkiessa tuli mieleen viime kevät, kun palasin takaisin äitiyslomalta töihin toukokuun ensimmäisellä viikolla. Pyörällä tulin silloin, odottelin oven takana kun ei ollut firman avaimia - luovutin ne tavan mukaan äitiyslomalle jäädessäni. Siinä vaiheessa oli vielä homma koossa, ja siinäkin kun kävin vaihtamassa ulkoiluvaatteet työvaatteiksi, ja vielä siinä vaiheessa kun avasin konetta ja yritin muistella salasanoja.. Aamukahvikin meni vielä.

Sitten tajuntaan alkoi valua järkyttävä totuus. Ei minun töissä pitänyt olla, vaan kotona, virttyneessä pyjamassa yövalvomisesta väsyneenä mutta niin onnellisena. Kotona Poikani ja Esikoisen kanssa. Kotiäitinä. Kotona, ei töissä.. Juoksin pukuhuoneeseen ja itkin..

Silti kaikenkaikkiaan työpäivä sujui pelättyä helpommin.

...

Eli olen töissäkin ollut jo yli vuoden.
Aika kulkee, sekunnit hitaasti mutta vuodet nopeasti.

Eilen mietin millainen Poika jo olisi. Jos yhtään olisi kuin isosiskonsa, niin kävelisi jo kovaa vauhtia, yrittäisi juosta, tapailisi muutamia sanoja ja rakastaisi mansikoita. Äitin kulta.. Kotona olisi menoa ja meininkiä ja paljon enemmän vauhtia, sisarukset osaisivat jo tapellakin ja äitillä voisi olla pinna silloin tällöin kireällä. Se olisi ollut ihanaa.

Mutta me vain käymme haudalla kastelemassa enkelivauvalle äitienpäivänä vietyjä orvokkeja.

Oh do behave

Ohessa eilisen ja tämän päivän kirpputorisaalista (tänään oli pihakirppis jossa onnistuneesti taas myin aavistuksen enemmän mitä ostin, jei).
Muitakin kirjoja tuli eilen löydettyä ja lisäksi kaksi paria kesäkenkiä esikoiselle, mutta niissä nyt ei ole mitään mielenkiintoista taikka erikoista.



Kuvassa etualalla neulemylly johon kaipaan ohjetta (edelleen jos joku käyttänyt tuota tai vastaavaa niin apua otan hyvin mielelläni vastaan), takana vasemmalla ihanan iso lasiruukku jonka tänään löysin ja oikealla takana Käytöksen kultainen kirja vuodelta 1965!

Sivulta 53 löytyy lohdun sanoja ainakin meikäläiselle:
"Mutta toisaalta tavallisenkaan ihmisen ei tulisi pitää pöytäänsä niin moitteettoman hyvässä järjestyksessä, että se muistuttaa asumattoman hotellihuoneen epäpersoonallista pöytää."
Juu, ei meillä ainakaan.

Sivulta 337 voi lukea kappaleen joka tällä hetkellä ei meillä ainakaan ole järjestetty kultaisen käytöksen mukaisesti:
"Emäntä ei koskaan mene eteiseen vieraitaan vastaan, vaan - ellei palveluskuntaa ole - isäntä avaa oven ja auttaa heitä. Emäntä odottaa salissa"
Isäntä kyllä pysyy tiiviisti sohvalla kunnes on ihan pakko nousta, ja palveluskuntaa ei ole..
Dääm.

Apua kaipaan

Tuli taas ostettua jotain halvalla ilman ohjekirjaa.
Neulemylly.
Se on ilmeisesti joku lasten systeemi, ei tietoa mikä, eikä siis ohjeita.
Laitan kuvia myöhemmin illalla..

Suurin kysymys: Miten aloittaessa laitetaan lanka?

Vihertävä peukalo

Päätin tässä yksi päivä että pitäis pakastaa nokkosia.
Olisikohan järkevää jäädyttää jääpala-astiassa ja jäätyneet palat siirtää minigrippiin? Sais ottaa käyttöön just sen verran kuin haluaa.. Olis vähän kuin pinaatti mitä kaupasta saa.. Joku vuosi aion kyllä itsekin kasvattaa pinaattia. Vannon ja vakuutan.

Kasvimaa valmistui viikonlopun aikana, sieltä löytyy nyt:
- porkkanoita
- lehtisalaattia
- herneitä
- esikasvatettuja maisseja (voip olla ettei pysy meillä hengissä, mutta yrittää saa aina)
- kolme orvokkia

Lisäksi yrttiruukusta pilkistää:
- ruohosipuli (muutama vuosi sitten pökkäsin isoon kukkaruukkuun kukan juurelle, se jatkoi kasvuaan vuodesta toiseen ja kyseisestä ruukusta tuli yrttiruukku)
- basilika - joka ei tosin varmaan pysy elossa, kaupasta tuotu ja käytetty, laitoin ronton ruukkuun
- tillin siemeniä laitettiin, että tämä ei vielä pilkistä, mutta toivottavasti kohta.

Vielä pitäis hakea kasvatussäkki, avomaan kurkku odottaa istutustaan ja tomaatteja haaveena muutama.

Nyt meidän kasvimaa on tosiaan rivitalon puutarhassa, ei siis tontilla kuten viime vuonna. Että jos vaikka tällä kerralla sais vähän enemmän satoa, herneitähän ei tullut viimeksi lainkaan ja sipulit sekä perunat vähän moittivat yksinäistä kasvuaan.. Esikoinen tykkäs ainakin istutella ja kasteleminenkin tuntuu olevan hauskaa. Siitäpä tulikin mieleeni, pitää muistaa hankkia myös kunnon kastelukannu kun kasvatussäkkiä noudetaan, nykyisin meillä kiikutetaan vettä vanhalla kahvinkeittimen pannulla. No, tuleehan siinä tietysti askeleita päivään...

**~edit~**

Tuolta resepti nokkosten ryöppäykseen.
Paitsi että itse en käytä versoja, vaan pelkästään lehtiä. Mutta kukin tyylillään.

Kuulumisia

Kevään ensimmäiset nokkoslätyt on tehty ja syöty! Viime vuonna tein myös, siitäpä tietääkin että ollaan kesän korvilla kun saa laittaa villiyrttejä ruokiin.
Nyt en laittanut mitään muuta erikoista, ihan vain ryöpättyjä nokkosenlehtiä tavallisen lättytaikinan joukkoon.

Meillä siis lättytaikina sisältää:
2 munaa
2 dl vehnäjauhoja (korvaan joskus toisen desin joko jollain muulla jauholla tai vaikkapa kaurahiutaleilla)
4 dl nestettä (normaalisti maitoa, olen testannut myös vissyä, mehua, olutta.. Kyllä ihan hanavedestäkin tulee jos ei kaapista muuta löydy)
1-2 rkl sokeria
1-2 tl suolaa
> määrät riippuvat siitä millaisella mielellä ollaan ja mitä tarjotaan lättyjen kanssa. Jos tarjolla on esimerkiksi makeaa hilloa, ei laiteta kuin yksi rkl sokeria, mutta jos tarjolla on marjoja eau naturel, niin sitten saatan laittaa kaksi ruokalusikallista.

Paistaminen tapahtuu valurautapannulla - joko iso tai sitten neljän pikkulätyn lättypannulla - ja paistamiseen käytän voita (jotain vointapaista levitettä jos ei oikeaa voita löydy).

Ensi viikonloppuna ehkä saadaan meidän kasvimaa pystyyn.. Jos innostusta riittää.. Tänään pitäisi laittaa herneet likoon.

Ja sitten toivotaan ettei yöpakkasia enää tule.

Televisiossa tänään

Aion katsoa jossain vaiheessa tänään FST5-kanavalta tulevan dokumentin Barnmorskorna. Jakson kuvaus kuuluu:

Del 5/6. Fast de inte sker ofta är det alltid en stor sorg då ett barn dör, antingen i mammas mage eller efter förlossningen. Det är dragedi både för föraldrarna och andra berörda. NRK, Norge.

Meillä kun ei digiboksia ole, niin ystävä lupasi tallentaa ja käyn joskus katsomassa. Haluan nähdä miten meidän tilanne (tai siis vastaava kuin meidän) vaikuttaa henkilökuntaan.

En koskaan jutellut synnytystä hoitaneen kätilön kanssa uudelleen, vaikka jälkitarkastukseen aikaa varatessa kerroin viestin että jos haluaa keskustella tai nähdä niin sinne voi meidän puolesta tulla. En tiedä saiko koskaan tietoa tai että kokiko ettei ollut tarvetta vai mahdollisesti pelkäsikö. Vaikea sanoa toisen puolesta miltä hänestä tuntui.

Kuinkahan laittaa omat kokemukset pintaan.
Pitäisiköhän käydä äitienpäivänä katsomassa sen jälkeen kun on vienyt haudalle orvokkeja..