1. adventti

Tänään kävimme kirkossa adventtikonsertissa.

Esikoinen tykkää joululauluista, erityisesti Hoosiannasta (helppo laulaa?) ja itsellekin kyseinen konsertti on aloittanut joulun ajan..

Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun itkin suruani adventtikonsertissa.. Olen toki liikuttunut kyyneliin asti aiemminkin - yleensä hienojen esitysten vuoksi - nyt surin kuollutta lastani. Ja itkuun purskahdin kun soi Varpunen jouluaamuna. Kolme lasta haudanneena Zacharias tiesi hyvin mistä runoili.
*edit 08.12.2008* Tämän mukaan heiltä kuoli yhteensä viisi lasta, kaksi heistä kuoli syntyessään.

Adventti kuitenkin valmistaa meitä jouluun, vaikka nykyisin näkee ensimmäiset joulumainokset jo syyskuulla (juu juu, näin näin), niin joulutunnelma alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Ja se tarkoittaa sitä, että huomenna on ensimmäinen päivä joulukuuta. Ja ensimmäinen päivä joulukuuta avautuu ensimmäinen luukku kalenterista! Joitain ehdotuksia olen toteuttanut, vielä ehtii toivomaan..

Huomista odotellessa..

Kukkaron nyörit kiinni

Näin kansainvälisenä

Älä osta mitään

päivänä on hyvä hetki pohtia muutama minuutti omaa kulutuskäyttäytymistään. Eli sinä kun pohdit itseksesi siellä omiasi niin minä täällä pohdin ääneen (no tuota siis, ööh, kirjallisesti) omiani.

1) Jos mahdollista, ostan aina kotimaista, oli taantuma tai nousukausi.. Mitä lähempänä tuotettu tuote sitä tuoreempi (elintarvikkeissa erittäin ajattelemisen arvoinen asia) ja sitä pienemmät kuljetuskustannukset - myös luonnolle.

2) Jos mahdollista, ostan aina aidon luonnontuotteen keinotekoisen sijasta. Eli vaatteissa ja langoissa siis jos mahdollista villa - puuvilla - pellava. Jos ostan elintarvikkeen jossa on makeutusainetta, niin vältän keinotekoisia makeutusaineita. Eli silloin kun harvoin juon limsaa, on se ihan sitä sokeriversiota eikä mitään nollaa ja maksia ja muita kevyitä.

3) Yritän suosia luomua, tosin joskus sisäinen saiturini ottaa vallan ja valitsen tavallisen (kotimaisen) vaihtoehdon. Ja yritän myös käyttää Reilun kaupan tuotteita, tämä tosin ei ole vielä oikein selkärangassa..

4) Ostan yleensä aika vähän tavaraa, poislukien tietenkin langat joita hamstraan *punastuu*. Meillä ei kauheasti ole koriste-esineitä, ne kerää vain pölyä. Astioita en ole kerännyt mitään sarjaa, on kyllä vähän perintökalleuksia ja opiskellessa hankittuja halpoja, jotka-ei-hajoa-millään astioita.

5) Kun ostan kodinelektroniikkaa, sijoitan siihen enemmän rahaa, en osta halvinta koska en luota että halpa kestäisi. Toki pyydän tarjouksia suuremmista ostoista - käyn kysymässä hintoja ja vertailen, mutta kuitenkin satsaan ettei tarvitse heti hankkia uutta.

6) Käyn kirpputoreilla (nyt tosin en ole kauheasti ehtinyt, mutta taas tulee kausia kun käy enemmän), niiltä ostan pääasiassa vaatteita ja kirjoja, joskus ehkä leluja. Kaikkea en suostu käytettynä ostamaan..


Mitähän muuta...

Tässä voisi haastaa tänään kaikki mukaan, eli pohtimaan omaa ostoskäyttäytymistään ja olemaan ostamatta yhtään mitään.

Hupsista

Livahti äsken yksi joulukalenterin sivu näkyville, eihän kukaan huomannut?
No jos näit, niin ethän kerro kenellekään..

***

Näin joulun lähestyessä muistuu mieleen viime vuosi, miten viime vuonna valmistauduin jouluun niin iloisissa tunnelmissa - jäin äitiyslomalle viimeinen päivä joulukuuta. Töissä oli viimeiset päivät, ne menivät suorastaan vihellellen, kotona pikkuhiljaa valmistelin joulua.. Siivous oli jaettu koko joulukuulle, ei tullut kiirettä eikä tullut liian raskaaksi (tämän teen toki jokainen vuosi). Ja puhuttiin miehen kanssa useasti siitä, että ensi jouluna meitä onkin neljä ja pohdittiin missäs ja miten me sitten joulu vietetään..

Vielä toistaiseksi en ole uponnut surun mustiin syövereihin, mutta pelkään että mitä tapahtuu sitten kun ehdin rauhoittumaan. Eli mitä tapahtuu joulunpyhinä? Nyt hiihdän paikasta toiseen työn merkeissä ja vapaalla ollessa on siivousta ja järjestelyä ja askartelua ja kaikkea mitä pitäisi tehdä ja ehtiä ja tehdä ja ehtiä ja tehdä.... Ajatukset pyörivät vauhdilla isoa oravanpyörää, pelkään pysäyttää.

Jouluaattona käymme haudalla (toki käyn siellä nytkin joka viikko, mutta siis), siellä viimeistään taas törmää todellisuuteen, minun pitäisi pitää huolta Pojasta kotona ja varjella joulukuusta joka varmasti kiinnostaisi juuri seisomaan oppinutta/opettelevaa..

Tiedoksi kiinnostuneille

Joulukalenterin tekeminen on lähtenyt käyntiin.
Eli jos on jotain mitä haluat siinä nähdä (kuvattavissa ja julkaistavissa), niin nyt kannattaa avata suunsa tai vaieta iäksi. Nih, ettäs tiedätte.

Niin ja sain toisetkin verhot ommeltua ja ikkunaan! Wau! Isäntä vielä kommentoi, että mukavaa kun mä sisustan. Siis TÄH? Onkos se vaivannut herraa kun mä en niin tuota asuntoa sisusta neljää kertaa vuodessa vuodenaikojen ja teemojen mukaisesti ja vaihda tyynynpäällisiä ja koriste-esineitä säännöllisin väliajoin?
Tää tarkottaa kyllä nyt sitä että meillä vaihtuu matot just ja heti.. Mitähän muuta, jostain sisustusliikkestä kyllä varmaan täytyy löytyä lapsenkestäviä sisustustavaroita?

[varoitus] Juonipaljastuksia

Tässä uudessa elämässä kirjatkin tuntuvat täysin erilaisilta, sitä lukee asioita ihan eri kantilta kuin aiemmin.

Uusintakierroksella tällä kerralla Stephen Kingin Cujo, viimeksi taisin lukea yläasteikäisenä.



Ensimmäisellä lukukerralla tuo oli vain kauhukirja, jännittävä, ja se jännitys päättyi kun koira kuoli. Nyt, kauhu alkoi siitä kun koira oli kuollut, Vic nosti poikansa Tadin autosta ja kysyi Donnalta "koska hän kuoli?" Sitten itkin, itkin ja itkin, kirjailijan mielikuvituksessa syntyneen lapsen kohtaloa ja hänen äitinsä (yhtä lailla fiktiivinen hahmo) surua. Ja sitten kun menin nukkumaan, näin vain esikoisen kokevan saman kohtalon enkä saanut unta.

Onko suru ja Pojan kuolema saanut minut eläytymään nykyisin vahvemmin?

***

Sitten asiasta puurokattilanreunaan..
Keksin juuri hyvän testin kameralleni:
Joulukalenteri!

Eli 24 kuvapostausta, jotka paljastavat ehkä (eli siis vain ehkä, ehkä siis ei) jotain minusta ja minun elämästäni. Alkaen ensi maanantaista.

Jos on jotain mitä haluaisit tietää, tai nähdä (edelleen kuvattavissa ja julkaistavissa), niin postaahan ehdotus ennen maanantaita.

Sisustuksesta seuraavaa

Tein verhot!
Jei!

Laiskannaisenverhot. Viisi metriä kangasta, neulo päät, laita ikkunaan vaakasuuntaan. Sopivasti sopiikin, kun tarvittava pituus on 145 cm (kankaan leveys toki vähän päälle, mutta ei liian paljon) niin ei tarvitse leikata. Jos joskus laitan muualle jossa eri tarve, niin sitten voi saksia sydämensä kyllyydestä!

Olohuoneessa en pääse noin helpolla, kangas on hankittu (samaa leveyttä) ja tarve on 155 cm pitkille verhoille. Jäis aavistus vajaaksi. Eli kaksi saumaa enemmän ommeltavana.

Antoisaa saada jotain noin suurta muuten valmiiksi yhdessä tunnissa (siinä tunnissa ehti antaa esikoiselle iltapalaakin ja käydä hänen kanssaan pariin otteeseen vessassa ja niistää lapsen nenä ja vaikka ja mitä).

Tänään siis seuraavat, ja jos sitä vaikka ehtisi korjausompelemaankin - aika iso pino saumasta revenneitä kertynyt korjauskoppaan. Korjauskoppa on siis ihan vain kielikuva, ne on lykätty korjausta odottamaan sinne minne sillä hetkellä on parhaiten sopinut..

Mä tarvitsen enemmän tilaa..

Välipalainfo

Pari tiedotusluontoista asiaa:
- Lisää ehdotuksia otetaan vastaan kuvauskohteiksi.
- Eilen vihdoin sain arpavoitot postitettua Sukkasadon voittajille omalta osaltani.

Sellaista.
Eipä täällä muuta, pelkkää harmaata kiireistä arkea. Tai tosin harmaus on nyt vähän kirkastunut kun saimme pienen pienen lumipeitteen ja aavistuksen pakkasta.

Jep.

Hyvää viikonlopun alkua vain kaikille..

Voi kyllä

Siinä se on:


Uusi kamera.

Ei tuo nyt mikään järjestelmäkamera ole, mutta huomattavasti parempi kuin meidän nykyinen aataminaikuinen ikäloppu.. Testiin pääsee heti kun akku on latautunut.

Vielä kun olisi jotain kuvattavaa...

Ehdotuksia otetaan vastaan, eniten kannatusta saanut kohde kuvataan.
Kohteen pitää olla:
- kuvattavissa
- julkaistavissa (ei siis mitään mitä en kehtaisi tai pystyisi lain ja moraalin kannalta tänne lätkäistä)


Kuva kamerasta on otettu kännykän kameralla, pahoittelut epätarkkuudesta..

Sairas ja mustasukkainen

Minä.

Kyllä olen.

Se on minun vuoroni sairastaa sitä Enterorokkoa joka oli esikoisella männä viikolla.

Ja kun sairastaa niin on aikaa tehdä kudin valmiiksi:


Mallina Hepsin Hienostelevat Hildat, hieman lyhemmät vain mitä alkuperäisessä ohjeessa ja kantapään tein vahvistettuna toisinpäin kuin ohjeessa - eli en tehnyt kiilalisäyksiä vaan tavallisen kantapään mutta eri suuntaan kudottuna.

Pyöröillä neuloin ja päättelin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla tuli liian tiukasti, en saanut kantapäästä yli! *nolo* Purin sitten molemmat, vaihdoin suuremmat puikot ja tein löysistä löysimmän päätöksen. Ja nyt lörpsöttää. Mutta olkoot.. Ehkä mun kannattais kuitenkin pysytellä perinteisissä varresta aloitettavissa sukissa, tulee aina tehtyä aloituskin kahdesti kun ei ekalla kerralla ikinä onnistu.

Vielä lankana oli Dropsin Alpaca, saa nähdä kuinka kestää käyttöä.. Tarkoitus vain työsukiksi.

Ei saa

Käväistiin tänään haudalla esikoisen kanssa viemässä kynttilöitä, kuten melkein joka viikonloppu käydään. Miehen äiti oli käynyt viemässä - ilmeisesti eilen - kynttilät, laittanut molempiin haudalla oleviin lyhtyihin öljykynttilät.
Ja minun reaktioni oli:
- Kuinka hän kehtasi?
- Minun lapseni. Minun lapseni hauta.
- Eivät muut saa häntä hoitaa..
Pistin isännälle viestiä, että ilmoittaa äidilleen, että jos hän haluaa kynttilöitä viedä, hän voi viedä sellaiset kannelliset kun me viemme aina öljykynttilät lyhtyihin.

Hetken märehdittyäni ryhdyin miettimään, että miksi tämä näin kovasti otti sydämestä, miksei joku muu voisi viedä lyhtykynttilöitä? Kyllähän esikoinenkin on hoidossa päivät ja joskus isoäidillään tai kummeillaan, en minä hänestä ole mustasukkainen.. Mutta Pojan kynttilöistä.


Ehkä, koska se on ainoa mitä minulla on jäljellä.

Selityksen makua

Sukat kun eivät ole vielä valmiit, enterorokon runtelemana univelkaisena ei ole tullut puikkoihin tartuttua, niin esitelläänpä harhautukseksi historiallisia lintuja:


Oululaisia sorsia vuodelta 2007.


Belgialaisia pingviinejä vuodelta 2008.


Saksalaisia ankkoja vuodelta 2005.

Suora kopio toisen ideasta

Mama pohdiskeli hiilijalanjälkeä joka joulusta jää, tuo kulutusjuhlista suurin. Ryhdyin itsekin miettimään mitä sitä voisi antaa lahjaksi joka ei olisi kertakäyttöistä/muovia/hyödytöntä vaan jotain millä on merkitys eikä niin rasittaisi luontoa.

Jos siis luulet, että ehkä olet saamassa joululahjan minulta, sulje silmäsi loppuviestin ajaksi..

- Kirjat, uudelleen luettavia ei muovia, säilyttää jonkinlaisen jälleenmyyntiarvon jos jossain vaiheessa haluaa tyhjätä kirjahyllyään
- Vaatteet, näitä tarvitsee aina jos ei siis mitään hepenehörselöitä lahjoita
- Käsityöt, valmiina jo jotain, esimerkiksi kierrätyskankaasta tehty kestokassi. On käytännöllinen, jo kerran maata kiertänyt ja täysin muoviton. Itse tehtynäkin vieläpä edullinen
- Lahjakortti johonkin hoitoon - esimerkiksi vaikkapa kasvohoitoon (tämä on lähinnä ehkä vinkki joulupukille, toim.huom.), tavara ei liiku > ei synny jätettä, paikallista yrittäjää on hyvä suosia
- Kahvi tai tee, mieluiten reilunkaupan, ja mukaan kotimaista suklaata (kahvissa ja teessä on pitkä kuljetus - kotimaisuus suklaassa kompensoi)
- Kangasta ja tarvikkeet ihmiselle joka ompelee. Minun työn jälkeni olisi todennäköisesti paljon kehnompi, ja tämä on silti käsin-tehty-lahja. Ei ehkä kuitenkaan kannata vaatekaavoja, mietin paremminkin sisustustavaraa, verhokangas ja lankarulla?
- Tyynyliinat ja pussilakanat, aina tarpeen, vielä jos itse jaksaisi värkkäillä.. No jos kuitenkin ostaisin kotimaisia? Mahdollisesti muovittomasti pakatut? Miksi kaikki pitää aina kääriä muoviin moneen kertaan? Löytyisiköhän messuilta?
- Lottolappu (kun en pelkkää rahaa viitsi lahjoittaa), voi olla suurikin lahja, vie ainakin todella vähän materiaalia ja menee paperinkeräykseen ellei voittoa
- Ideoita otetaan vastaan

Vai että sillä lailla

Meilläpäs onkin Enterorokkooo..

Tämä nyt on onneksi ihan pieni vastoinkäyminen, vaikka surku tuleekin sairasta lasta. Mutta tämä on lievä.. Jos tämä tosiaan on tämän vuoden viimeinen vastoinkäyminen niin eiköhän tämä vuosi onnistuta rämpimään loppuun.

Viimeiset sukkasadon sukatkin ovat lähestulkoon valmiit, vielä joustinreuna ja päättely. Kyllä tämä tästä..

Hei katsokaa!
Tänne risukasaan paistaa aurinko!



Kuva tuolta.

Mietin muuten tässä päivänä eräänä, että josko isoäidit saisivat joululahjaksi esikoisen kerhokuvasta jääkaappimagneetin? Miltäs kuullostaa?
Mutta hyst! Tästä ei sovi pulista eteenpäin..

Oliko vielä jotain

Mulla täytyy olla puikkoallergia. Sukat jäi kesken heti kun satokausi päättyi, eikä oo ees paljoa vailla. Pieni tauko sallittakoon? Eiköstä? Joo joo jookos?

Jokatapauksessa kohta pitäisi ryhtyä aktiiviseksi ja ryhtyä tekemään joululahjoja. On onneksi jotain jo valmiinakin, mutta ainakin yhdet lapaset voisin kutoa (on nyt lapaskuukin, mutta siihen en osallistu, paitsi sitten ehkä hengessä mukana), pipoja perheelle ja jotain pientä kivaa. Tarvitsisi vain ideoita, jostain pienestä, nopeasta ja käytännöllisestä. Saako aikuinen antaa lahjaksi patalappuja?

Täten myös lupaan ja vannon, että ensi viikolla innostun myös kirjoittamaan enemmän kuulumisia.. Ehkä.. (todella lupaava lupaus)

Vielä on hautajaiset lauantaina, ja sitten pitäisi olla tavallista arkea, ellei iske sitten seuraava pommi? Miten olisi YT-neuvottelut ja kenkää? Tai jos vaikka myrsky kaataisi puun auton päälle? Tai sitten sitä sairastuisi itse. Onhan niitä huonoja uutisia jotka eivät ole vielä kantautuneet meidän perheeseen..

Isänpäiväkin ensi sunnuntaina.
Miten minä pystyn miestäni tukemaan? Muistan kuinka rankka äitienpäivä oli viimeksi, ilman Poikaa.. Toki isäntä sanoo että ei häntä niin hetkauta isänpäivä, mutta kyllä varmasti sattuu.. Toisen pitäisi aina olla se joka jaksaa, etteivät molemmat romahda yhtä aikaa. Ja nyt pitäisi mun olla se vahvempi, ja olo on niin kovin voimaton.

Huvitus yritys

Kudin ei edisty yhtään, kuten ei myöskään korjaannu takalistosta haljennut hame. Ei huvita eikä jaksa, lauantaina pitäisi jaksaa hautajaisiin..
Äiti-Puffa kuitenkin haastoi tämän lapamadon seuraavaan.

Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä , jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Vessassa käydessä on oltava lukemista mukana, vaikka siellä ei kauaa istuisikaan, niin jotain on luettava. Vaikka sitten hammastahnapurkin taustaa.

2. Olen äärimmäisen laiska vaihtamaan verhoja. Tykkäisin kovasti uusista verhoista, jouluverhot erikseen, kesällä omat. Mutta nuo nyt ikkunassa olevat ovat varmaan olleet kohta kolme vuotta.. Opiskeluaikojen jälkeen kun muutin opiskelija-asuntolasta pois ja pesin verhot, ne hapertuivat käyttökelvottomaksi > jatkuva ikkunassaolo ja aurinko tuhosivat ne.. Voi nolous sentään.

3. Kun en keksi vastauksia kiertokirjeisiin, ahdistun. Kyseessä kun on vain hauska ajanviete ja minä otan kaikki tälläiset niiiiin tosissani. Kaikki viisi omituisuutta on ilman muuta oltava oikeita omituisuuksia eikä keksittyjä. Liian pedantti huvituksissa.

4. Puhun itsekseni autoa ajaessa, joskus vieläpä englanniksi tai ruotsiksi. Moitin toisten ajotaitoja ja -tapoja ja toivon samalla etten itse olisi samanlainen.

5. En minä keksi enää..
V*t*ttaa..


En jatka.
Kuten ennenkin..