Niin mitä siitä pitkästä ilosta olikaan luvassa?

Elämässä on mukaviakin aikoja.
Ja minä pystyn jopa nauttimaan ilman että omatunto kolkuttaa (en olisi vuosi sitten uskonut että enää pystyn).

Lumet ovat sulaneet ja olen päässyt puutarhaa mylläämään!

Tänä vuonna ollaan päätetty Esikoisen kanssa istuttaa herneitä nyt tuohon omalle takapihalle - viime vuoden kaukokasvimaa kun ei oikein ollut onnistunut ajatus. Osittain välimatkan ja osittain säiden vuoksi. Niin ja kuulemma laitamme sitten vielä tomaattejakin.

Lauantaina tapasimme hyvän ystävän, piiiiitkästä aikaa.

Ja eilen leivottiin Esikoisen kanssa yhdessä leipää, tuli HYVÄÄ. Simakin laitettiin alulle (no siksi me leipää leivottiinkin, kun simaan tarvittiin vain murunen hiivaa, ettei olisi jääkaappiin unohtunut), tänään olisi tarkoitus siirtää pulloihin.

Muutenkin on ollut pitkästä aikaa hyvä fiilis.

Ja sitten hiipii se peikko pitkin selkärankaa, mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu kun nyt menee näin hyvin ja olo on hyvä?

Valmista ja syöty

Tuon näköinen siitä tuli:



Piti kiireellä ottaa kuva ennenkuin koko kakku katosi.. (Kuvassa näkyvä käsi ei siis allekirjoittaneen vaan seuraavan kakkua leikanneen vieraan)

- Tuo pohja on ihan normaali neljän munan kakkupohja, jossa hieman tummaa kaakaota.
- Kostutus perinteisesti jaffalla, olisi voinut vähän enemmänkin laittaa, kun itse olisin halunnut ehkä hieman kosteampaa.. Mutta vieraat eivät valittaneet.
- Täytteen alla Lemon Curdia, eli sitruunatahnaa suomalaisittain. Sitä voi toki tehdä itsekin jos viitseliäisyyttä riittää.
- Täytteenä Kinuskikissan reseptillä Tuorejuusto-kermatäyte, hieman ehkä liian nopeasti sekoitin kreemijauheen ja tuorejuuston löysään kermavaahtoon > vähän kokkareinen täyte. Maku oli kyllä ihan silti priimaa.
- Kakun päälle kuorrutuksen alle laitoin appelsiinimarmelaadia (tehty ilman lisättyä sokeria).
- Kuorrutus ihan tavallinen suklaakuorrutus, ei kummallista (paitsi että se onnistui - jouluna oli vähän ongelmia asian suhteen).

Mutta eikös olekin hienot marsipaanikoristeet? Esikoisen kanssa väsäiltiin, ja molemmilla ihan eka kerta!

Leipuri Hiivan seikkailut osa 2

Arvatkaas mitä meillä lähiaikoina tehdään?



Kinuskikissan blogista löytyi ohjeita miten tehdä tykympi täyte ilman liivatetta (jota en kasvissyöjänä käytä), niin kaupasta piti käydä noutamassa vaniljakreemijauhetta. Nuo marsipaanit on huvin vuoksi, Esikoisen kanssa voisi jotain niistä muovailla. Kiitos lapsityövoimaideasta koristelun suhteen kuuluu Sahramille.

Palaan asiaan sitten tuotoksen suhteen.

Valoisaa pääsiäistä!

Vuonna 2005 oli omenassa näin hienoja kukkia jo pääsiäisenä.. No ehkä hieman ehtivät sisällä lämmetä. Ei pääsiäisvitsojen aina tarvitse olla pajusta.



Rauhallista pääsiäisen aikaa itse kullekin.

Blogistin ammattiylpeys osa II

Olen jatkanut miettimistä.
Kun olin saanut kirjoitettua edellisen postauksen, tuntui kuin olisin laskenut taakan harteiltani. Ei niin, etteikö kirjoittaminen olisi hauskaa, ja jos sen joku lukee niin se on vielä hauskempaa. Mutta olen joko tietoisesti tai tiedostamatta ottanut tavoitteekseni laittaa postauksia päivittäin tai parin päivän välein.. Ja se ilmeisesti on nyt alkanut ahdistaa..

Joten..

En lopeta tätä blogia enkä laita edes hyllylle, mutta en aio ottaa stressiä päivittämistahdista. Joka nyt saattaa siis (useammastakin syystä) venyä..

Eli aion edelleen kirjata ajatuksiani tai tekemisiäni ylös myös tänne, mutta harvemmin.

Sellaista.

Blogistin ammattiylpeys

Olen vähän miettinyt..

Kuten kaikki ovat huomanneet - käsityöt eivät edisty.

Ja se Seitan mitä tässä toissapäivänä väänsin ja eilen tein ruuaksi, ei onnistunut.. Perheen lihansyöjät eivät suostuneet maistamisen jälkeen nauttimaan ja omastakin mielestä oli vähän turhan jauhomaista (enkös sanonut että se peseminen on vihoviimeistä puuhaa? Ja ilmeisesti en tehnyt sitä tarpeeksi pitkään).

Kirpputoreilta (eilen olin, harvinainen äidin vapaa parituntinen) en ole löytänyt pitkiin aikoihin mitään.

Ajatus ei kulje.

Niin, ei ole mitään järkevää/kiinnostavaa/innostavaa/ajatuksiaherättävää mistä kirjoittaisi..
Niin olen tosiaan vähän miettinyt.
Rakennusprojekti vie tästä lähtien enemmän aikaa, että jos tämän blogin pistäisin tauolle hetkeksi ja keskittyisin johonkin muuhun.
Kun vain ei ole asiaa niin ei ole.

Ei kukaan jaksa lukea hölynpölyä ja tyhjiä sanoja päivästä toiseen? Täytyisihän sitä tuottaa edes jotain lukemisen arvoista.

Että tämänkaltaisia ajatuksia täällä tänään (ei siis mitään järkevää tänäänkään).