Pimennosta

Kylläpäs oli orpo olo aamulla, kun kännykkä unohtui kotiin eikä töissä netti heti pyörinyt. Ei silleen, on päiviä kun en edes muista koko puhelimen olemassaoloa tai en sunnuntaisin välttämättä avaa konetta ollenkaan.. Mutta nyt olin tietoinen siitä että en voi kyseisiä laitteita käyttää.. Kyllä olisi tehnyt mieli naputella tekstiviestejä yhdelle jos toiselle ja mistään ei oikein tullut mitään.

Kummallinen ote on tekniikalla pienestä ihmisestä..

Mitä tapahtuisi, jos en enää saisi kännykkää käyttää?
Minun pitäisi:

- ottaa perinteinen herätyskello taas käyttöön
- hankkia vanhanaikainen lankapuhelin mikäli mielin keskustella muualla olevien ihmisten kanssa
- kirjoittaa osoitteet ja puhelinnumerot paperiversioiseen osoitemuistioon
- ja syntymäpäivät kalenteriin ylös (tavallinen kalenteri toki löytyykin)
- todennäköisesti pitäisi kirjoittaa kaikenmaailman muistamiset ylös, puhelimen muistutustoiminto on niiin kätevä
- hankkia taskulaskin (osaan laskea päässänikin ja paperilla, en ihan aasi ole, taskulaskin on vaan niin paljon nopeampi ja kätevämpi)

Minä saisin:

- ihan aavistuksen enemmän tilaa käsilaukkuuni
- kukaan ei häiritse puheluilla, ei tarvitse muistaa laittaa kännykkää äänettömälle elokuvissa tai pois päältä sairaalassa
- voisin lähettää enemmän postikortteja ja mahdollisesti myös saada
- muisti paranisi kun pitäisi muistella kaikkien numeroita heille soitellessa (ellei etsiskelisi puhelinmuistiosta)
- lankapuhelinta ei tarvitsisi ihan varmasti päivittää uuteen niin usein
- lankapuhelinta ei myöskään varmaan niin usein tipauttaisi vahingossa, varsinkin jos se olisi seinässä kiinni

Niin..
Oi niitä aikoja kun ei tiennyt kuka soittaa puhelimen soidessa ja sai yllättyä.