Ette arvaa kun ottaa päähän.
Työasiat.
Silloin kun Poika kuoli ja palasin äitiysloman jälkeen takaisin töihin, ei pikkuasiat tuntuneet missään. Ajattelin, että Pojan kuolemasta on edes yksi hyvä puoli.. Asiat asettuvat oikeaan kokoluokkaan eikä pienet työjutut tunnu missään enää. En enää tullut kärpäsistä suurempia märehtijöitä.
No nyt näyttää tuokin vaihe menneen ohi. Nyt pännii taas kaikki pienetkin solmut, ja v*t&tt@@ taas niin lahjakkaasti ettei uskoisi.
Voi kun (työ)elämä on mukavaa...
*ärrinmurrin*
2 kommenttia:
Itelläkin tullut monesti mieleen. Kun sattuu jotain isoa, elämänpysäyttävää, tuntuu kaikki aiemmin vaivanneet jutut ihan turhilta pikkuasioilta. Kaikki muut vaan jatkaa elämää pulmiensa kanssa. Mut kummasti se ajan myötä vaan muuttuu osittain takasin siihen että ne pienemmätkin jutut jälleen kasvaa eri mittoihin.
Jaksuja töihin!
Kiitos kiitos.
Eikö tämä taas tästä.
Niin ja se on se pääsiäinenkin onneksi ihan kohta (ja kesälomaankin enää reilu kolme kuukautta).
Lähetä kommentti