It's alive IT'S ALIVE

Juu, täällä ollaan vielä, ei vain ole juuri mitään sanottavaa. Eikä valmiita käsitöitäkään. Olisi siellä yksi juttu joka teitä voisi jopa naurattaa, mutta olen vähän saamaton juuri nyt, kunhan vain olen päivästä toiseen..
Kyllä tämä tästä, kohta.

Isäntä kysyi eilen, haluaisinko minä Kalevalan lapsi-korun.





Juu, kyllä voisin huolia, mutta kultaisena, vastasin. Pohdin sitten, että nyt on kaksi lasta (Esikoinen ja Poika) ja toivottavasti joskus ehkä tulee lisää hamassa tulevaisuudessa. Joten sitä voi olla aikamoiset käädyt kaulalla - ja kultaiset tulee suhtkoht kalliiksi. Niin eiköhän tuohon voisi laittaa kiviä sitä mukaa jos lapsia tulee lisää? Eli nyt ensialkuun kaksi.

Ostin vähän käsityövälineitäkin tässä taannoin..
- Vuorelmalta Addin pyöröpuikkoja, kokoa 6 (niin kätevää kun ei tule toimitusmaksuja)
- Ja ihan lähikaupasta sukkapuikot kokoa 6 (molemmat siis tarkoitettu sen Mariomyssyn neulomiseen, jos nyt saan aloitettua) ja ISOJA virkkuukoukkuja sen matonkudekorin työstöä varten

Ja sitten pieni maksamaton mainos perään, jos omistatte Ykkösbonus-kortin, niin niistä kaupoista saa nyt 7-veikkaa hintaan 3,25 euroa, mielestäni suht edullista.

Metro

Piti päästä lukemaan kyseinen lehti.
Ja erityisesti Jukka Relanderin kolumni..
Näköislehti täältä.

Fiksu mies, etten sanoisi.

Muistojen tiellä

Vuosipäivä lähestyy, huomaan usein muistelevani mitä viime keväänä tunsin, miltä hetket tuntuivat.

Olimme mökillä saunassa viime viikonloppuna, katsoin ikkunasta ulos järvelle ja muistelin. Viime keväänä olimme isännän kanssa siellä useinkin, hän lämmitti saunaa ja minä pilkoin puita (esikoinen vietti päivät hoidossa että sai edes hetken olla iloisten ihmisten seurassa). Olo oli niin ontto, osa minusta oli revitty irti ja piilotettu niin etten sitä löytänyt.
Saunassa oli hyvä itkeä.

Kävelimme esikoisen kanssa lumista tietä pitkin ja potkimme ohimennessä lumipaakkuja. Mieleeni tuli kaikki ne kävelylenkit kun hain esikoista hoidosta, se hetken epäreiluus, vääryys. Minun piti pienen vauvan kanssa kävellä sitä tietä eikä tyhjien rattaiden kanssa.

Kävimme totuttuun tapaan uimassa sunnuntaina, tapasimme esikoisen aikaisen vauvauintitutun - joka kertoi että kävivät poikavauvansa kanssa vauvauinnissa. MEIDÄN PITI! Viime keväänä kammosin kaikkia tuttuja (ja puolituttuja) uimassa, ettei kukaan vain kysy kumpi tuli? No ei tullut elävä ei.

Isäntä muisteli myös ääneen kevättä, pohdittiin sitä mitä sukulaiset ajattelivat kun en halunnut ketään vierailemaan, varsinkaan omaa äitiäni. Sitä huolestumista ja huolenpitoa en olisi kestänyt, liian ohuin naruin olin kiinni todellisuudessa ja arjessa. Ainoastaan oma pikkuveljeni sallittiin käydä, hän ei surkutellut, hän ei voivotellut, hän ei katsonut säälien. Hän oli pahoillaan ja surullinen meidän vuoksi, mutta käyttäytyi normaalisti.

***

16.02.2009 en ole töissä, sanoin jo pomolleni että pidän sen vapaata (sanoin myös että pidän sen sairaslomana jos ei vapaapäivä muuten onnistu - työkykyinen en ole varmasti). Ymmärsi hyvin.

Pitäisi käydä tilaamassa Pojalle joku kukkajuttu, mietin vain, että mitkä kukat kestäisivät pakkasta sen verran etteivät heti tiistaina ole nuupahtaneet?

Siitä tulee känniin, se on niin hassua

Ihmeen nopeasti sain nämä pääteltyä, ei mennyt täyttä viikkoakaan.
*aaltoja*


Normaalisti se on niin vaikeaa ja aikaavievää että ihmettelen miksi ihmeessä meikäläistä niin kovasti innostaa virkkailla isoäidinneliöpeitto (joskushamassatulevaisuudessa).. Haasteita?

Edelleen toivoisin vastausta varsinaiseen kysymykseen..
Osaisiko joku?
*uikunuikun*


Otsikosta kuuluu kiitos Klamydian kappaleelle Juhannuksena - löytyy levyltä Los Celibatos..
Soi päässä tämäkin..

Arvoitus

Ihmisten keksimä.
Haitallinen ja ahdistava.
Kaikilla se on joskus.
Hyödytön.
On kiinni ajattelutavasta.

Mikä se on?


Kiire.


Kauheasti tehtävää ja mitään ei ehdi ja päässä surisee (no tuo voi johtua toki meikäläisen mielenterveydestä mutta syytetään siitäkin kiirettä). Ja sitten voi tehdä fiksun päätöksen, unohtaa kiireen, ja lähteä koko perheen voimin mäenlaskuun. Oijjoi kun tuntuu seuraavana päivänä vatsalihaksissa kun liukurilla päästelee pitkin rinnettä.

Eikä sitä niin kauheesti tekemistä kotona loppujen lopuksi ollut, pyykkikone pyöritti pyykin kun olimme ulkoilemassa, pölykoirat olivat edelleen paikallaan kuten myös tiskit. Käsityöt odottivat tekijäänsä, ei niillä ollut minnekään kiire. Ehtiihän sitä joskus.

Niksi-Pirkka

Tahtoo tehdä tommottisen (samanlainen ohje löytyi joskus SK-lehdestä, mutta niitähän ei netistä löydä niin, no linko comprendo?!)
Joskakin on tehnyt ja Norsis myös.

Siitä pääsenkin asiaan.
Mulla on kaapissa muutama punainen paita joista tulee matonkuteita kun ei ylle enää laiteta, mutta haluaisin käyttää myös muutamat sukkahousut (joita en koskaan malta heittää pois jos niihin tulee reikä mutta joita en koskaan enää kuitenkaan käytä). Oma isoäitini aikanaan teki jonkun pyöreän maton sukkahousuista, solmujahan niihin tuli - kun se kude tehdään vetämällä lenkkejä toisten läpi juunou - mutta se kuului asiaan.

Ja siitä päästään varsinaiseen kysymykseen: Kuinka leveitä soiroja leikkaan niistä sukkahousuista että matonkuteesta ei tule liian ohutta tai paksua?

Kyllä yksi InterCity aina Pendolinon voittaa

Onko sellaista olemassa kuin kevätmasennus?
Oli tai ei, niin masentaa.
Tai ahdistaa.
Tai kirkkovenettää.
Ihan kuinka vain.

Piristyksenä sain Äiti-Puffalta halauksen. Kiitos. Halaus lämmittää aina, mutta en lähde asian vuoksi sotimaan.

Ja ilmeisesti olen selkeästi tuonut ilmi että olen piristystä vailla, Tarulta sain kunniamaininnan. Kiitos. En jatka, ei ole tapana, enkä nähtävästi pysty ees kuvaa lataamaan tänne. Kun ei toimi niin ei toimi.

***

Ja sitten muihin asioihin..

Matkalla tuli tehtyä tiskirättejä.
Ei ole vielä päätelty, laitan tuotoksista vasta sitten kuvia kun kokonaan valmista (no ei niitä tullut kuin kaksi).

Olen siirtynyt keittiön suunnittelemisesta kodinhoitohuoneen suunnittelemiseen!
Eli mitäs sinne laittaisitte?

***

Otsikosta sen verran, kun oli niiin hurjasti pakkasta, ainakin -9 astetta, niin tokihan Pendolino pysäytti radalle pariin otteeseen. Jotain tarkastuksia ja korjauksia varten, kuulutuksista ei ihan saanut aina selvää.. IC:llä kun puksutettiin eteenpäin niin ajassa oltiin (nimim. yhdellä vaihdolla ja kahdella junalla perille).

Mustaa

Vuosipäivä lähestyy.
Vielä kuukausi ja sitten olemme raahautuneet ensimmäisen mustansurkean vuoden loppuun..

Suru hälvenee vain suremalla.
Kauanko?
- Loppuelämäni

Kuoleman hyväksyminen ei merkitse kuolleen unohtamista.
Minä en hyväksy, en vielä, en täysin terveen lapsen kuolemaa.
- Olen hyväksynyt sen, että tämä on kuitenkin totta.

Jokainen on surussaan yksin.
- Onneksi minulla on perheeni, ystäväni, vertaistukea.

Kohtukuolema.
- Kirosana, pelkään ettei meille enää koskaan synny elävää lasta. Miten lapsi voi kuolla maailman turvallisimpaan paikkaan, oman äidin kohtuun?

Tämä on erityinen suru surtavaksi.




M ustaa H uumoria

And the rain will kill us all, we throw ourselves against the wall

Tarttis keksiä sopiva matkaneule. Junassa kudottava, reppuun mahtuva, nopsa ja näpsäkkä.

Ehkä vois värkkäillä lisää niitä tiskirättejä - omaan käyttöön. Esikoisen neuletakissa alkaa olemaan hihat valmiit, pitäisi yhdistää ja ryhtyä tekemään raglankavennuksia (kyllä se valmistuu!). Sitä en viitsi matkaan ottaa kun ei sitten ole takin saaja matkassa sovittamassa.

Tai jos vaikka tekis siitä Gjestalin Bris langasta Mariomyssyn? Siinä tapauksessa kyllä pitää varmaan lisätä muutama silmukka, Gjestal Bris kun oli 18 s/10 cm ja ohjeessa oli 16 s/10 cm. Niin ja mulla on iso pää.. Enkä minä mitään tilkkuja koskaan tee.. Olisko joku sattunu tekemään Bris-langasta (en kertakaikkiaan voi taivuttaa tuota sanaa, Brissistä? Bris:tä?) Mariomyssyä? Montako silmukkaa?

***

Keittiöehdotuksia otetaan vastaan edelleen edellisiin postauksiin. Kulutin eilen hyvää aikaa ja tilailin netistä kaikki keittiökuvastot jotka sai tilattua. Pääsen niistä tutkailemaan ja näyttämään isännälle mitä mielessä.

Otsikko Slipknotin Psychosocial kappaleesta. Se soi mun päässä..

Mitäs pidätte?

Vähän tälläistä jotakin hahmottelin eilen..
*punastuu*


Muistakaa, että tämä on siis RAAKAversio.

Pienihän tuo on, vähän alle 10 neliötä. Mutta suurempi kuin mitä meillä nyt on. Enkä valtavan suurta kaipaakaan. Lieden vasemmalle puolelle tulossa puuhella (haave).

En vieläkään tiedä mistä ihmeestä tehtäis lattia, millaiset yläkaapit - materiaali, tyyli. Eli keittiökokemuksia otetaan vastaan!

Hjälp, help ja apua

Minä suunnittelen keittiötä.
Tai minun pitäisi suunnitella keittiötä. Sen sijaan vain haaveilen.. Eikös tälläinen olisi rouhea?

Tuollainen keittiö löytyy tuolta.

Entäs miten säväyttäisi tälläinen?

Tuon näköisen keittiön saa täältä.

Kumpikaan ei ihan täysin ole juuri sitä mitä haluan.. Vielä kun tietäisi mitä haluaa.. On mulla (muutamia) pieniä yksityiskohtia mietittynä. Haluan:
- Hanan jonka alle sopii sanko.
- Kivitason työpöydälle
- Jonkinlaisen karusellin alakulmakaappiin
- Altaan alle lajittelusysteemijuttu (jonka nimeä en juuri nyt muista)
- Seinälle tanko, johon voi laittaa S-koukkuja ja sitten kaikkea tarpeellista käden ulottuville
- Ison jääviileäkaapin ja viereen samannäköisen pakastimen

Mutta oikeasti tarvitsen apua.
APUA!
Mitä keittiössä olisi hyvä olla? En minä tiedä mitä tarvitaan täydelliseen keittiöön, oon yleensä sopeutunut vain siihen mitä on. Tämä suunnittelu on niin tavallisuudesta poikkeavaa - kun pitää ajatella mitä oikeasti haluaa. Mitä ilman te ette tulisi toimeen? Ideoita? Ajatuksia?

Katsokaa, kristallipallo

Mitä minä juuri sanoin?

Tuossa on tämän päivän hankinnat, ja se mitä niistä tulee..


Eli ei Aran-neuletta, mutta miehelle kylläkin. Mamboa sai Hyvin hyvin edullisesti, ihan pakko ostaa.

Ja ei, en ole värisokea.

Se vihreä kerä on varakerä, ruskeaa oli vain yhdeksän, ja se ehkä riittää siinä ja siinä. Jos ei, niin sitten tulee vihreä kaulus.

Toinen vaihtoehto olisi ollut sähkönsininen neule.
Yyyyh...

Kun sai niin halvalla, monet muut olivat ehtineet ennen meikäläistä ja vaihtoehdot tässä vaiheessa vähissä.

Annoin pikkusormen ja kysy niin sinulle vastataan

Kohta menee koko käsi.
Mun niin tekis mieli lähteä Kauhajoelle, Tapion Kauppaan. Pitäis saada lisää lankaa, mulla on ihan liian vähän ja ihan vääränlaisia juttuja. Pitäis saada lisää pipolankaa, sitten jotain silkkisekoitetta josta vois tehdä itselle neuleen ja jotain paksumpaa villa josta isännälle aran-villapaita ja pitäis voittaa lotossa että sais kaikki haaveillut hankittua.

Nih.

Vaarallista puuhaa käydä netissä katsomassa että mitä kaikkea sieltä mahtaakaan löytyä, varsinkin kun tietää, että paikan päällä on vielä ENEMMÄN vaihtoehtoja.

***

Onko ongelma?
Kysymys johon kukaan ei tiedä vastausta?
Kysy Kirjastonhoitajalta!

Esimerkiksi vastaus kysymykseen:
"Mitä tarkoittaa int lyhenteessä SA-int?"
On:
"Lyhenne int lyhenteessä SA-int(= Suomen Armeijan Intendentuuri) tarkoittaa intendentuuria. Intendentuuri = sotilashallinnon osa, jolle kuuluu taloushuolto."

Ja toinen kysymys:
"Mistä tulee sanonta: tällä haavaa?"
Vastaus:
"Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen sivuilta löytyi Pauliina Peltokorven Helsingin Sanomissa 20.5.2007 julkaistu artikkeli. Artikkelissa kerrotaan mm., että sana "haava ilmauksessa ´tällä haavaa´ on samaa alkuperää kuin ihon pinnan vioittumasta käytettävä haava." Haava sana on alunperin tarkoittanut iskua, joten sanaa "on alettu käyttää paitsi merkityksessä ’iskun jälki’ myös merkityksessä ’kerta, tietty hetki, jolloin jotakin tapahtuu’"."

Että sellaista.
Kirjastonhoitajat tietää..

Dilemma

Mitä ihmettä minä teen Äiti-Puffan lahjoittamasta Gjestalin Bris langasta? Se on niiiiin ihanaa.
- Liina on tehnyt siitä baskerin
- Lankavimmassa siitä on syntynyt huivi
- Kati teki Bris-langasta myös huivin
- Kio on saanut aikaiseksi myös baskerin

Ja suurinpiirtein kaikki muutkin löytämäni valmiit työt kyseisestä langasta ovat huiveja tai baskereita.
Eli siis.
Huivi tai baskeri?
Itsetehdyn huivin sain joululahjaksi (musta/ihana/käytänkokoajan) ja pipoa olen vähän suunnitellut, joten olisikohan baskerin paikka?

Onnellinen kuin pieni orava

Ette arvaa kuinka ihana paikka on postilaatikko!
Sieltä löytyy päivää piristämään vaikka mitä.
Kuten esimerkiksi tällainen:


Ja sieltä löytyi tällaisia ihanuuksia ihanalta ihmiseltä. Kiitos Äiti-Puffa!


Lakritsi meni jo parempiin suihin = esikoinen ja isäntä kisailivat kuka ehtii syömään eniten, enkeli-tiskirätti pääsi käyttöön välittömästi ja samoin sukat:


Sopivat jalkaan kuin valettu! Näistä tulee mulle uudet työsukat hajonneiden tilalle..

Val-ta-vas-ti kiitoksia! Koko paketti sopi kuin sukka jalkaan - vihreää teetä on meikäläisellä kaapissa yhtä jos toista sorttia ja lakritsista tykkää koko perhe. Niin ja soijalankaa on tehnyt mieli hankkia testaukseen jo kauan.. Mitähän tuosta keksisi? Ihan kuin sinulla olisi ollut tonttuja palkkalistoilla meidän ikkunan takaa kurkkimassa.

Ihana olet!
*halaus*

Äyskis köh tuiskis

Kuinka kauan yksi flunssa voi oikein kestää?
Ärh..

Ei voi mennä salille, ei voi mennä lenkille, pitää vain olla ja löystyä. Reilut kaksi viikkoa jo mennyt nuhaa potiessa, just sellaista pientä ja ärsyttävää yleiskunnon vievää sairautta. Ja jos ei halua suurempaa sairautta niin löysäiltävä on..

Ärrin Murrin!

No joo, hankin minä sukset (esikoinen sai joululahjaksi niin äidinkin pitää ryhtyä hiihtämään), kalusto on kunnossa. Toivottavasti ehtii terveeksi ennenkuin lumet sulaa.

Köh

Köh

Köh

Kaappien siivous jatkuu, nyt meni sukulaisille pino vaatteita ja mattoja, kirpputorille pitäisi viedä tänään lisää (toivottavasti on kauppa käynyt että sopii - liian täyteen ei viitsi paikkaa ahtaa). Kaupaksi käymättömät voisin kiikuttaa vaikkapa spr:n kirpputorille, saavat myydä omaan lukuunsa sitten pois.

Voisin tehdä tavaran vähentämisestä vuoden teeman, uudelleen kirpputorille vaikkapa kevätsiivouksen yhteydessä ja kertakaikkisesti laittaa rikkinäiset tavarat pois eikä hautoa niitä ikuisuuksia. Samoin voisin oikeasti vähentää sitä lankavarastoa - tekemällä käsitöitä jo olevista langoista ja jättää ostelu vähemmälle..

Vähittäismyyjä

Minä olen yrittänyt pitää lupaukseni!
Eli esikoisen neuletakissa sain vihdoin hihat alkuun, valmista siis tulee. Ja nyt kun on hanskassa se kaksi-yhden-hinnalla kutominen pyöröpuikoilla, niin ei tule toisen hihan ahdistustakaan! Jei! Hyvä minä!

Toinen Hyväminä-juttu on, että olen tyhjännyt kaappeja kirpputorille! Ja pistin menemään Hal-Val-La, enkä ole vielä ostanut itse mitään.... Aatelkaapas. Lauantaihin asti on pöytä (pöytä ja pöytä, hyllykkö ja tanko paremminkin), ja ihan hyvin on tavara vaihtanut omistajaa. Ei kotona kyllä vielä kovin tyhjältä näytä, on niin pieni kämppä ja paljon tavaraa. Täytyy kyllä sanoa, että ei meillä valtavasti ROINAA ole, koriste-esineitä ja muita turhakkeita. Olen vain niin huono heittämään pois:
Jos jostain hajoaa joku pikku juttu, niin sitähän voi käyttää vielä joskus johonkin tarpeeseen (paketillinen ulkolyhtykynttilöitä - tali sulanut > kynttilät vinossa, jäi käyttämättä, myin pois. Tervetuloa kyltti josta tontut tipahtaneet pois, laitoin puukehyksen myyntiin)..
Ja jos saa lahjaksi vispilän kun niitä on kaapissa jo monta, niin kyllä sinne vielä yksi sopii (löysin siis esimerkiksi kuusi vispilää, myin niistä kaksi).

Vielä kun joku ostaisi meikäläisen vanhoja vaatteita - kaikki muistaakseni alle eurolla myynnissä. Taidan olla vain niin epämuodikas, että kukaan ei huoli.. Esikoisen pieneksi jääneitä on kyllä mennyt hyvin.

Kirpputorilla tavaran myymiseen jää muuten koukkuun, katson kaikkea tarpeellista ja käytössäkin olevaa jo sillä silmällä. "Pitäisköhän tuo laittaa myyntiin??"