Sitten tapahtuu jotain muuta mitä et ole odottanut, taas uusi onneton tapahtuma, taas uusi sairaus, taas uusi onnettomuus, taas uusi katastrofi.
Niinpä niin.
Ja mikään ei ole koskaan varmaa.
Nyt pitäisi vihdoin olla ainakin ammattilaisia potilasta hoitamassa (ensimmäiset viisi lääkäriä antoivat kipuihin vain särkylääkkeitä ja tulehduskipulääkkeitä.. Niillä se paranee).
Että sellaista.
Kuvista kuuluu kiitos Syöpäjärjestöjen verkkokaupalle, Wikipedialle ja Irwinille.
5 kommenttia:
Voi ei...
Laitoin sulle sähköpostia..
Kyllä. Tiedän tuon tunteen just nyt niin tuskallisen hyvin. Juuri kun kaikki vihdoin alkoi näyttämään suhteellisen valoisalta... Että sitä ihminen voikin tuntea itsensä niin perkeleellisen voimattomaksi tämän kaiken edessä.
En lukenut kaikkea, mutta huomaan että tekin olette eläneet monin tavoin raskaita aikoja. Kaikkea hyvää ja jaksamista teille!
ou nou. kyllä teitä nyt koetellaan.
Neiti B. ja Mammaliini.
Kiitos ajatuksistanne..
Täällä sitä tarvotaan.
Lähetä kommentti