Koska luontokin viheriöi

Nurmikotkin melkein vaatii leikkaamista, tänä jouluna viheriöi paljon muutkin kuin kuusipuu. Joten tässä vähän lisää.

Ystävälle lähti (ensimmäinen koeversio) agilityliivi,  koska varastoista löytyi vihreää enstexiä. Kaavoihin mallia SK-lehden collegeliivistä ja muokkailut omat käyttäjän mittojen mukaan.

Edestä löytyy kaksi taskua nameille, kiinnitys vetoketjulla ja reunoissa mustaa kanttinauhaa.

Sivuissa sisällä hieman kuminauhaa kiristämässä muotoon ja takana leveämpi - molemmille puolille avautuva - tasku lelua varten.

Seuraava versio pitää olla hieman suurempi (keskitytään siihen joulun jälkeen), että sopii ulkokenttäharjoitusvaatetukset alle. Myös kaulusta muutetaan veestä pyöreämmäksi ja takatasku piti olla ilmeisesti leveämpi.

Jos saan joskus kuvan liivistä käytössä niin postailen sen sitten vaikka tähän.


Näihin sanoihin ja tunnelmiin,

Oikein rauhallista joulua kaikille!

Mustaa joulua odotellessa, osa 3

Tämmöisiä tuli surauteltua tummanharmaasta merinovillasta.

Niitä enemmän joulupaketeissa, ei pilata yllätystä.

Tämmösiä tein reunapaloista sitten vauvalahjoiksi. 

Hyvin käytetty kangaspala, mitään ei juurikaan jäänyt jäljelle.

Tähän vielä sopiva joululaulu.

Mustaa joulua odotellessa, osa 2

Joulumyyjäisiin tuli askarreltua muutama korvakoru, materiaalina tänä vuonna musta nahka (Uuu, kinky?).

Sulka

Muutamat tämmöset.

Ja jonkin verran vielä tommosia.

Näitä tarjolla tänään Lapualla, Ruhan koululla joulumyyjäisissä klo 18 alkaen, sinne kaikki näillä suunnilla sompailevat!

Mustaa joulua odotellessa, osa 1

Joulun alusaikana tulee askarreltua sitä sun tätä.

Ja pitkästä aikaa tuli taiteltua kahvipaketteja.

Yksinkertaisia punottuja pannunalusia.
Näitä menee muutama koulun joulumyyjäisiin ja muutama lahjaksi ja vähintään yksi omaan käyttöön.

Helppoja tehdä, tarvitsee vain kahvipusseja, sakset ja muutama puikko avuksi punomiseen. Ei ompelemista.

Säilytetään vanhaa

Vanhoista verhoista syntyi viime syksynä kasseja ja nyt vielä säilytyskori kestositeille.

Tähän asti siteet ovat majailleet vessan kaapissa vanhassa muovipussissa, jonkinlaista järkevämpää säilytysastiaa olen suunnitellut jo pidempään.

Korin laidat kaksinkertaisesta puuvillasta ja taitettuna vielä ompelun jälkeen > neljä kerrosta puuvillaa pitää reunan riittävän pystyssä. Pohjassa yksi kerros verhokangasta ja toinen vanhaa farkunpulttua.

Just passeli.

Koska pituuskasvu

Housut jää lyhyiksi nopeammin kuin äiti ehtii ompelemaan.

Varsinkin kun äiti on vähän heikosti ehtinyt ompelukonetta käyttämään.

Tässä kuitenkin yhdet trikoosta ommellut legginssihousut. Eli kapeat ja joustavat housut, ei sukkahousut joista on jalkaterä leikattu pois.

Ensin piti lapsen omien mittojen mukaan tehty legginssikaava toki suurentaa. Hieman lisäsin saumanvaroihin ylimääräistä, ettei nämä jää heti pieneksi.

Kangas on nätti. Tässä pohtii äiti että jos tekisi itsellekin samasta.

Yhteistyössä on voimaa

Ja taitoa.

Erilaisuudessa on voimaa.

Ja erilaisilla ihmisillä on paljon erivärisiä keränloppuja.

Ajatus oli kälyni Katin (Krassutellen blogista, nykyisin ehkä paremmin tavoitettavissa Katin kynsisalongista tai Peppiinan kennelistä) ja virkkaustyöhön osallistui meidän kahden lisäksi myös toinen kälyni sekä kummitätini.

Palojen koko noin 15 x 15 cm ja peittoon meni yhteensä 108 palaa.

Joka palassa 7 värikierrosta ja viimeinen kierros luonnonvalkoisella.

 Palat yhdistetty kiinteillä silmukoilla samalla luonnonvalkoisella ja reunassa kaksi kierrosta kiinteitä silmukoita.

 Langat Nallea, Woolia ja muita vastaavia konepestäviä villasekoite- ja villalankoja.

Saaja tuntui tykkäävän 69-vuotislahjastaan.

Kiitos naiset!
Yhdessä onnistuu.