Koska pituuskasvu

Housut jää lyhyiksi nopeammin kuin äiti ehtii ompelemaan.

Varsinkin kun äiti on vähän heikosti ehtinyt ompelukonetta käyttämään.

Tässä kuitenkin yhdet trikoosta ommellut legginssihousut. Eli kapeat ja joustavat housut, ei sukkahousut joista on jalkaterä leikattu pois.

Ensin piti lapsen omien mittojen mukaan tehty legginssikaava toki suurentaa. Hieman lisäsin saumanvaroihin ylimääräistä, ettei nämä jää heti pieneksi.

Kangas on nätti. Tässä pohtii äiti että jos tekisi itsellekin samasta.

Yhteistyössä on voimaa

Ja taitoa.

Erilaisuudessa on voimaa.

Ja erilaisilla ihmisillä on paljon erivärisiä keränloppuja.

Ajatus oli kälyni Katin (Krassutellen blogista, nykyisin ehkä paremmin tavoitettavissa Katin kynsisalongista tai Peppiinan kennelistä) ja virkkaustyöhön osallistui meidän kahden lisäksi myös toinen kälyni sekä kummitätini.

Palojen koko noin 15 x 15 cm ja peittoon meni yhteensä 108 palaa.

Joka palassa 7 värikierrosta ja viimeinen kierros luonnonvalkoisella.

 Palat yhdistetty kiinteillä silmukoilla samalla luonnonvalkoisella ja reunassa kaksi kierrosta kiinteitä silmukoita.

 Langat Nallea, Woolia ja muita vastaavia konepestäviä villasekoite- ja villalankoja.

Saaja tuntui tykkäävän 69-vuotislahjastaan.

Kiitos naiset!
Yhdessä onnistuu.

Herää ja haista kahvi!

Ostin eräältä ystävältä aarteen, hieman hajanaisen, mutta korjauskelpoisen.

Vanhasta Eva kahvimyllystä puuttui suurin osa ruuveista jotka pitivät tuota päällä olevaa metallisuppiloa paikallaan (se mihin pavut menee), siitä päältä puuttuu jotain joka pitäisi kahvan kunnolla paikallaan jauhaessa ja alalaatikon pohja irvisteli.

Kummisedän avustuksella uusittiin ruuvit ja hän korjasi myös irvistäneen laatikonpohjan. Varaosia ei valitettavasti tuohon päälle tähän hätään löydy (ei mitään hajua minkä nimisiä mitkäkin osat ovat eikä internetsi tuonut tähän tiedonpuutetuskaan lainkaan helpotusta).

Mutta ei hätiä mitiä.
Mylly toimii vähän näin vajavaisenakin.
Ja meikäläisen kahvi keitetään nykyisin vastajauhetusta kahvista.

Ehtaa mainostamista

Luen säännöllisen epäsäännöllisesti ruokablogeja (siinä missä muitakin blogeja), joskus haeskelen netistä reseptejä, lisään pinterestiin parhaimpia, kokeiluun meneviä ja makunystyröitä kiehtovia (listani, vassokuu). Ja joskus törmää sellaisiin, mitä jää lukemaan enemmänkin.

Aikasen uusi ruokaan, leivontaan ja ennenkaikkea resepteihin keskittynyt löytö on:
Ripaus Pinjaa

Kuvat saavat veden herahtamaan kielelle

Mustikkasuu

Ja reseptit suorastaan yllyttävät kokeilemaan.

Laiskaa ja kylmää

Mutta käykäähän tutustumassa.

Ylensyönnistä en ota vastuuta.

Tästä on tulossa jälleen päiväkirja?

Koulu alkaa kohta, ja tuo pian kuusi vuotta täyttävä suuntaa esikouluun.

Reppu hankittiin mielikuvituksettomasti kaupasta, mutta penaalin sai äiti ommella - poika valitsi itse kankaat ja vetoketjun värin.

Peruspussukka vuorilla.
Päälikankaana MariMekon sinipohjainen kompotti ja vuorina joku satunnainen ohut puuvilla mitä kangaskätköistä löytyi.

Esikoinen on innostunut korvakorujen tekemisestä, varsinkin kun vihdoin uskalsi lävistyttää omat korvanlehtensäkin.

Ja äiti voi nauttia tuloksista, alla olevat ketjukorvikset on upeet, kevyet vaikka näyttävät. 

Lainaan.

Yksi ikkunakin verhotettu, toinen odottaa seuraavaa ompeluinnostusta.
Näitä verhokankaita on hamstrattu tässä jo pidempään, hyvä kun vihdoin pääsee edes osa oikeaan käyttötarkoitukseensa.

Ja arvatkaas mitä muuta ollaan tehty.
Oltu mettässä.
Mustikassa.
Menkää tekin, ei varmasti lopu kesken.

On pakastettu, syöty mustikkamaitoa, tehty mustikkakiisseliä ja tietenkin, leivottu mustikkapiirakoita.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Kesäaktiviteetteja

Koska kesä niin käsitöitä ei vain jouda tekemään.

Mutta juhlittu on!

Yhdet ylioppilasjuhlat (edellinen postaus), kahdet rippijuhlat ja kolmet synttärit. Kyllä on kulunut kakkua ja kahvia.

Juhannus oli ja meni, ja juhannuksena pitää päästä saunaan vihtojen kera.
Perinteitä täytyy vaalia.

Kun olin lapsi, meille tuotiin aina juhannuskoivut porraspieleen, koivujen välistä oli kiva kulkea tupaan ja tuvasta. Se perinne ei ole tarttunut, mutta koivu kuuluu juhannukseen, meillä siis itsetehtyjen vihtojen kera.

Museojunalla kävimme Kaskisissa.
Henkilöliikenne välillä Seinäjoki - Kaskinen taisi loppua jo 60-luvun lopulla, vain pari tavarajunaa kulkee enää vuorokaudessa. Mutta onneksi silloin tällöin pääsee fiilistelemään junan kyytissä vanhaa rataosuutta ja niitä vanhoja junia.

Teuvan asema radan suunnasta.
Rrrakastan vanhoja asemarakennuksia, on hienoa että osa niistä on päätynyt yksityisten käsiin - sellaisten ihmisten jotka haluavat entisöidä ja pitää huolta vanhasta.

Kaskisissa taisi lapsien mielestä olla mukavinta lossiristeily.

Ei aina tarvitse olla suuria elämyksiä, pienet hyvät hetket ovat mieluisia.

Pitkästä aikaa ehdin tänä kesänä myös kesäteatteriin. Tanulassa esitettiin tänä vuonna maalaiskomedia Latotanssit, esityksiä 30.7. saakka, joten vielä ehtii!

Ja kuten aiempinakin kesinä, urheiltu on.
Yleisurheilussa kisattu.

Jalkapalloa pelattu.

Uimaankin ehditty, vaikka ei ihan niin tiheästi kuin viime vuonna.

Käsitöistä sitten kun niitä ehtii tekemään.

Miten teidän kesä on sujunut?

Minä en enää ikinä ompele elastaanitrikoosta mitään

Piti saada tyttärelle ja itselle mekot kevään ylioppilasjuhliin.

Kaapista löytyi kahta eriväristä elastaanitrikoota, ja kylläpä oli rrrrraivostuttava kangas ommella - ainakin allekirjoittaneen vanhalla saumurilla.

Tyttären mekko tuli aniliininpunaisesta, pienet lepakkohihat ja piippukaulus.

Ehkä uudemmalla (hyvällä) koneella olisi ompelu ollut ihan sujuvaa, mutta omani ei aina tykkää esimerkiksi resorien ompelusta kun kangasta täytyy venyttää. Tulee hyvin ärsyttävää hyppytikkiä, ja tämä kangas oli niin liukasta että ilmeisesti vaikutti samalla tavalla.

Allekirjoittaneen mekko oli vastaavan lainen j vastaavasta kankaasta mutta ruskea.

Olihan nää mukavat toki päällä.
Mutta jos ei ole pakko niin en toista.