Parempi myöhään

Koska minulla on erityinen suhde sananvapauteen:

Viski.

Ilman kuvaa kun en sitä juurikaan juo. 

Rakastettu tunikamekko

Mä niiiiiiiin tykkään tästä.

Vähän pidempi kuin tunika, hieman lyhyehkö mekoksi.

Joustofroteeta, helmassa kuminauha ja kauluksessa resorikantti.

Hihat ihan aavistuksen pussittaa, hihansuut vain taitettu

Housut muuten tehty sillä samalla omienmittojenlegginssikaavalla.
Hieman levennetty, polven alapuolelle loppu. Vyötäröllä kuminauha ja pultuissa pitkähkö resori.

Voi pitää settinä tai erikseen.

Oli meillä pieni kuvausapulainenkin.

Mutta voi tätä onnistumisen riemua!

Ajatuksesta tekoihin

Laitetaas tännekin,  kun kyllästyin pitkiin auringonhaalistamiin kutreihin jotka oli aina poninhännällä.

Kävelin sitten kotiparturiin (vessaan) ja annoin kampaajalle (itselleni) vapaat kädet (summanmutikassa) uuteen tyyliin.

Eiköhän ne tarvittaessa vielä ponnarillekin mene.

Väriksi laitoin viherpestyä Naturigin hiusväriä. Ei siis ihan luomua, mutta ei ilmeisesti pahinta myrkkyä markkinoilla. Väri tarttui hyvin, ja mukava oli laittaa. Oudon sähköiset ovat kyllä nyt olleet, en muista onko muilla väreillä ollut vastaavaa. Edellisestä kestoväristä on varmaan ehkä kuusi vuotta?

Vaatekaapin täyttöä tyhjäämällä

Olipa kerran pitkähihainen harmaanvaaleanruskea trikoopaita joka oli kaappiin hautautunut, käyttämättömänä, unohdettuna.

Eräänä päivänä, kun luuli jo ettei koskaan pääsisi pois, vedettiin se hyllystä.

Suoraan saksien suuhun!

Yhdestä paidasta neljään kangaspalaan muutamassa minuutissa. Räteiksikö raukka joutuisi?

Ei!
Saumuri surautti palaset pötköksi.

Ja sitten päät yhteen.
Ja sitten sivusauma kiinni.
Ja sitten käännettiin oikeinpäin ja huomattiin ratkaiseva erhe päätelmissä.

Saksilla pötkö poikki, uudelleen päiden yhdistys sen jälkeen kun lisätty vähän toisen paidan vihreää etumusta saksimisesta johtuvaa lyhentymää paikkaamaan.

Ja niin sai 1 ja 1/2 paitaa uuden elämän pyörylähuivina.

Kuvat sarjastamme "on niin hankala ottaa kuvia omasta pärstästä".

Paitsi viimeinen.

Ja sen totesin, että varmaan aika päivittää myös hiuskuontalo.

Näyttää niillekin vähän saksia ja pohdin myöskin josko värjäisi (nää on oman väriset, mitä nyt auringon haalistamat latvat). Löytyykö muita luomuvärejä kuin henna? Kun en tahtoisi punaista laittaa..

Työpaita

Tunika itselle omalla kaavalla.

Takaa aavistuksen pidempi, ei resoreja vaan kaula-aukossa samasta trikoosta muotokaitaleet.

Äs in näin:

Vähän lörpsöttää,  mutta ei sen ole niin nuukaa.

Etukappale kahdesta kappaleesta, rintamus vähän isompi, framilonilla kursittu kokoon ennen yhdistämistä. Ensimmäinen kerta moista, aiemmin olen käyttänyt framilonia vain kestovaippoihin.

Etsikää viuhahtaja.

 Olisikohan hieman laskeutuvampi trikoo ollut tähän malliin parempi?

Kuvaajan pyynnöstä muutama poseerauskuva.

Ensin meinasin blurrata pään koska very-bad-naama-päivä, mutta sitten aattelin, että mitäpä turhia, mitä sitä ittiään häpeemään.

Niin ja se työosuus tässä paidassa:

Aloitin Sampsukan kankaiden ja lastenvaatteiden (naisten myös) kotikutsumyynnin, niin aattelin että Sampsukan trikoosta tehty paita saattaapi olla parempi esittelypaita kuin joku vanha virttynyt teepaita vuodelta kun olin nuori.

Ja vielä mainostetaan, että jos Etelä-Pohjanmaan alueella haluat pitää Sampsukan kotikutsut, niin mielelläni tulisin esittelemään upeita kuoseja ja mahtavia vaatteita! Otahan yhteyttä: irena piste ulvinen kanelibulla icloud piste com

Maailman parasta tarjolla

Nyt tuntuu olevan runsaasti omenoita tarjolla, niin tulipa vastaan maailman parhaan omenahillon resepti.

En ihan tehnyt noin, eli tässä minun versioni:

Kuuden litran kattilaan Valkeaa Kuulasta rentoina palasina - ei tarvitse kuoria - reilu viisi litraa.
Lisää 2,5 dl vettä.

Keitä vartti, sekoittele välillä pohjia myöten.
Soseuta sauvasekoittajalla sileäksi, lisää 1 kg hillosokeria, sekoita tasaiseksi.

Nosta kattila 225 asteiseen uuniin, ei kantta.
Sekoittele välillä.
Anna olla noin pari tuntia, niin että hillo vaihtaa väriä.

Purkita.
Nauti!

Hyvää!

Ikuisesti vapaata

Laitan tämän ajastukselle, joten jos onnistun, tämän pitäisi näkyä joskus maanantaina iltapäivällä. 

Toivottavasti niihin aikoihin kun lahja saajallaan.

Ystävältäni kun kyselin käsityötarpeita, hän halusi huivin, ei villaisen mutta semmoisen että voi olla konttorissakin tarvittaessa.

Vähän kyselin väritoiveita, musta ja punainen etusijalla, kultakin kelpasi.

Joten tottakai tein musta-kulta-turkoosin.

Niinhän sä halusit?

Vapaavirkattua, mustaa Woolcottia ja kultaista Cotton Viscosea vaihdellen, reunassa turkoosi ympäriinsä.

Huivilla pituutta sen verran, että käy korumaisesti suorana ilman että siihen kompastuu, mutta saa kuitenkin kieputettua kaksinkerroin kaulan ympärille ilman että siihen tukehtuu.

Ja se ikuisuusosa?

Tälleenäin.

Suoran palan virkkasin ja päät toisiinsa kiinteillä silmukoilla. Reunus virkattu yhtenä pötkönä.