Saita ja itsekäs

Tuossa kun pesin muovista jauhelihalaatikkoa uusiokäyttöön, niin pohdin, että paljolti toimintani on itsekästä, teen jotain omasta näkökulmastani ja koska olen saita. En niinkään koska ajattelisin luontoa tai muita.

Ostan kotimaista, mieluiten vielä erittäin lähellä tuotettua - että Suomessa ja lähiympäristössäni pysyisi työpaikkoja > että veroeuroja maksettaisiin Suomeen ja mieluiten vielä omaan kuntaani > että lähellä olisi verovaroin ylläpidettyjä palveluja.

Käytän lähellä olevia palveluja ja käyn lähikaupassa - että lähellä pysyisi ne lähikaupat ja -palvelut.

Kierrätän paljon - että meidän jätelasku olisi mahdollisimman pieni. Kompostoin - että omaan puutarhaan riittäisi ravinteikasta humusta (yhdellä vai kahdella ämmällä?).

Ostan luomua (ellei ole kotimaista, parastahan olisi kotimainen luomu), että meidän perhe pysyisi mahdollisimman vähäkemikaalisena (ei tokikaan varmaan täysin kemikaalittomana).

Uusiokäytän vaatteita, muovilaatikkoja, kahvipusseja, kaikkea mahdollista - ettei tarvitse ostaa uusia (ja tässä myös se sama jätelaskualas-etu).

(Kuvassa näkyvät raejuustopurkit - huom. joutsenlippu - on oikein mainioita pakastukseen) Niin ja se jauhelihalaatikko (kuvassa oikealla), siitä tulee myöhemmin keväällä taimikasvatuslaatikko. Tyhjistä vessapaperirullahylsyistä tulee taimiruukkuja.

Jos myöhemmin ehdin, ja muistan, niin postailen teidän iloksenne ja ihmeteltäväksenne erään yksinkertaisen kierrätysidea-askartelun.

Näihin kuviin ja tunnelmiin.