Esikoinen hajotti penaalinsa männä viikolla.
Äiti osti marimekosta alennuskankaita männä viikolla.
Yhdistä ja analysoi.
Ota faktat faktoina.
Minä mitään kaavoja koskaan. Tämän suunnitelma oli kynä, jolla mitattiin vetoketju ja sen perusteella leikattiin kangas.
Sisäkankaaksi vanhaa lakanaa jostain kaukaa menneisyydestä.
Vetoketju 20 cm pitkä omista kätköistä.
Ammollaan.
Hyvin mahtui tavarat sisään.
Ja mainiosti meni kiinni.
Kuviot onnistui hyvin, pienesti vähän piti käsin ommella vetoketjun peräpäästä muutamalla tikillä, kun sinne onnistuin jättämään aukon ompelemisen jälkeen.
Mutta ei se näy.
(Älkää katsoko turhan tarkkaan)
Kelpas.
2 kommenttia:
Oot sä kyllä näppärä äiti :) Ehkä mäkin pian sun ompelujuttuja kattellessani uskaltaudun ottamaan ompelukoneen käyttöön. Täytys varmaan lainata kirjastosta joitakin käsityölehtiä ja alkaa opettelemaan pienillä projekteilla?
Oi kiitos!
Enemmän kuitenkin ehkä näissä ompeluksissa optimistinen ja ei niin turhan tarkka ;)
Ensimmäisenä voi kokeilla ihan vaikka naamanpyyhintärättejä vanhoista pyjamanhousuista tai jostain muusta pehmeästä.
Reunat vaan, eikä ole niin nuukaa jäljestä. Tulee tutuksi ompelukoneen kanssa!
Siitä vain surauttamaan! Ompelu on siitä hauskaa, että valmista paljon nopeammin kuin kutoen tai virkaten :)
Lähetä kommentti