Leipuri Hiiva, hän asuu kumputiellä

Leivottiin eilen!
Hyvä me!
Eli harvinaisen reippaita oltiin, siitä on piiiiitkä aika kun on kukaan vääntänyt uunia päälle muuten kuin kalapuikkoja lämmittääkseen.

Leivottiin myslikeksejä, äärettömän helppo resepti:
125 g sulatettua voita
1 rkl vehnäjauhoja
3 dl mysliä (yleensä käytän sitä mitä on kaappiin jäänyt, nyt oli sellaista jossa oli kuivattuja hedelmiä)
1,5 dl sokeria
1 muna (salmonella-vapaa) (tämän salmonella jutun takia en saanut kaupasta vapaankananmunia enkä luomumunia, piti häveten ottaa häkkikanojen munia kun olivat ainoa vaihtoehto viimeksi *nolo*)

1) Sekoita yhteen

2) Uunipellille pikkulusikalla harvaan klönttejä - laitoin 9 keksiä/pelli

3) Paista 200 astetta 6 - 8 minuuttia

Ja herkkua tulee..
Kuvatodisteita ei juuri nyt ole, voisin kyllä napata kännykällä kuvan - kun piti tietenkin evääksikin ottaa :9..
Palaan myöhemmin asiaan.

Ja tässä sitä:


Rasia jo tyhjentynyt mukavasti ja murenoita enää kohta pohjalla.
Nuo kuvassa vihreältä näyttävät jutut ovat joko kurpitsan tai auringonkukan siemeniä.. Ei kännykän kameralta voi odottaa täydellistä värien toistoa..

Niin ja aloin myös tekemään Seitania! Ja kylläpäs oli tekemistä.. Jos siitä tulee hyvää (nyt jääkaapissa marinaadissa marinoitumassa), niin seuraavaa kertaa varten hankin ihan varmasti gluteenijauhoa.. Vehnäjauhojen peseminen (?) on vihoviimeistä puuhaa.


*edit* täti piipahti ja lisäsi kuvan..

Kiirettä pitää ajassa kuin ajassa

En kuulkaas avannut koko tietokonetta koko viikonloppuna!

Lauantaina päivä meni messuillen ja ulkoillen, sunnuntaina vuorossa oli uintireissu ja kyläluutailu.

Me mennään yleensä sunnuntaisin uimaan heti kymmeneltä, eli heti kun uimahalli aukeaa (ehtii sitten ajoissa pizzalle ja päiväunille). Nytkin oltiin Esikoisen kanssa heti viisi yli kymmenen uimahallin pihassa, hyvissä ajoin. Ihmettelin sitten, miksi täällä osa on jo lähdössä pois? Ajattelin jo, että nyt ne on menneet vaihtamaan aukeamisaikatauluja, muistutin itselleni että tarkistan lähtiessä.. Kunnes sitten, huomasin ja ymmärsin, että kaikki muut ovat kesäajassa kun me vielä liikuttiin talviajan tahtiin..

Onneksi ei kuitenkaan ollut mitään aikatauluja minnekään, hyvin ehti uimaan vaikka oltiinkin tunti myöhemmin kuin normaalisti ja päiväunetkin maistuivat (Esikoiselle).

***

Käsityörintama..
Hiljainen.

Tai itseasiassa sen verran on tapahtunut yhtään mitään, että haaveilen saumurista. Ei mulla sille tilaa (vielä) ole (ok-talossa on varaus emännän käsityöhuoneelle), mutta kyllä sille tarve löytyisi.

No joo..
Siksi täällä päivityksetkin on vähän harvassa kun ei ole mitään raportoitavaa.. Normaali päivä kun menee
- herätys
- Esikoinen hoitoon, itse töihin
- kotiin hoitopaikan kautta ja ruoanlaitto
- illalla löhöilyä, kaupassa käyntiä tai vaikkapa siivousta
- nukkumaan
Ei tuossa juurikaan ole mielenkiintoista kerrottavaa..
*huokaus*

-30% pian vanhenevasta ruuasta

On se hyvä että joskus firmat ottavat asiakaspalautteista vaarin ja tekevät niinkuin suuri osa asiakkaista haluaa.

Olen mielenkiintoinen!

Ainakin Saaga on sitä mieltä.

Kiitos.
Sydäntä lämmittää aina kun joku katsoo kirjoitukseni lukemisen ja vielä tunnustuksen arvoiseksi..

Tai ilmeisesti nyt kahden:




Tapani mukaan kiitän ja kumarran, mutta en jatka eteenpäin.

Kotimaannojatuolimatkailua

Mua on puraissut lomakärpänen. Pitäisi päästä jonnekin irti arjesta.. Edes ihan pienen pieneksi hetkeksi.
Kylpylään viikonlopuksi?

Joo, joku toinen laittaisi ruuat, pääsisi uimaan ja saunomaan, Esikoinenkin viihtyisi hyvin.
Passaa..



Kuvassa Peurungan Kylpylä, kuvasta kiitos tuonne.

Toinen pikalomavaihtoehto voisi olla mahdollisesti eläintarha?
Karhutkin heräilevät jo, joten näkemistäkin olisi.



Kuva Ähtärin eläinpuistosta ja -puistolta.

Vielä voisi pohtia (pikaisesti) vaikkapa Lapsimessuille osallistumista, Muumimaailma (ja muutamat muut retkeilykohteet) ei ihan vielä ole auki, joten sen voi pahimpaan hätään unohtaa..

14 ruotsiksi

Ette arvaa kun ottaa päähän.
Työasiat.

Silloin kun Poika kuoli ja palasin äitiysloman jälkeen takaisin töihin, ei pikkuasiat tuntuneet missään. Ajattelin, että Pojan kuolemasta on edes yksi hyvä puoli.. Asiat asettuvat oikeaan kokoluokkaan eikä pienet työjutut tunnu missään enää. En enää tullut kärpäsistä suurempia märehtijöitä.

No nyt näyttää tuokin vaihe menneen ohi. Nyt pännii taas kaikki pienetkin solmut, ja v*t&tt@@ taas niin lahjakkaasti ettei uskoisi.

Voi kun (työ)elämä on mukavaa...

*ärrinmurrin*

Nyt sen tein

Meidän tuleva koti sai oman kodin.

Ja ihan kohta sinne tulee jotain luettavaakin, aikuisten oikeasti.

Diagnoosi

Tie helvettiin on kuulemma tehty hyvistä aikomuksista.
Meillä (minulla) niitä hyviä aikomuksia riittää:

- Suunnittelin jo tammikuussa että vien olohuoneessa olevan nukkamaton ulos lumihankeen pakkasella. Sitten sen olisi voinut raikkaana kääriä kesäteloille.. Vihdoin kun päätin, että ensi viikonloppuna vien ja pidän suur(ehkon tai vähän pienemmän) siivouksen, niin pakkaset loppuivat.

- Monena vuonna mietin aina, että pitäisi laittaa yrttejä itämään, voisi kelien lämmittyä viedä ulos ja saisi tuoreita yrttejä kesällä omalta takapihalta. Joo, taas mietin tänä vuonna, edelleen on laittamatta. Yleensä lätkäisen kaupasta ostetun yrttiruukun pihalla olevaan purkkiin ja pidennän sen kasvukautta.

- Järjestän vaatekaapin ja laitan pienet/ne joita en käytä kirpputorille, SPR:lle tai matonkuteiksi. Tämä nyt vähän edistyi, kun Esikoisen pieniä myin ja osan omistani vein SPR:lle, mutta kun pitäis se koko kaappi eikä vain pienen pientä osaa..

En onneksi tee kuitenkaan uudenvuodenlupauksia, kunhan vain suunnittelen omassa päässäni ja aion tehdä kaikenlaista. Onhan mulla iso lista siitäkin millaisia käsitöitä aion tehdä. Nykyisin kyseiseen listaan kuuluu:
- Isännän neulepaita (on aloitettu, hurjat 10 cm kasassa)
- isoäidintilkkupeitto (teen kun huvittaa, on niitä paloja muutama mutta vasta nuken peitoksi asti)
- Esikoiselle neuletakki seuraavaksi talveksi (pakko olisi aloittaa ees suunnittelu ja lankojen hankkiminen nyt jos aikoisi valmista ennenkuin lapsi kasvaa yli)
- MarioMyssyjä joululahjoiksi
- Sipulipusseja joululahjoiksi
- itselle rasat ja isommat kintaat (huovutetut) joiden alle ne rasat mahtuisivat
Ja paljon kaikenlaista muuta mikä ei nyt putkahda mieleen.. Ja kaiken lisäksi, mua ei huvita! Viikonloppuna menin pari riviä Isännän paitaa, ei muuta.. On siis jotenkin turha lista kun ei tee mitään.

Mulla on selkeästi lorvikatarri.

Free as a (jail)bird

Nyt se vihdoin on se viikonloppu täällä, tai siis heti kun työpäivä on ohitse. Jotenkin tuntuu että alan olemaan loman tarpeessa - talvilomaa kun ei tänä vuonna allekirjoittaneella ollut lainkaan. Odotan aina maanantaista lähtien että se viikonloppu tulisi...

Mutta kesään on vielä pitkä pitkä matka.
Pääsiäiseen on onneksi vain kuukausi, eiköhän se pienestä lomasta käy?

Heeelvetin hyvin menee

Tulin kertomaan ilouutisen:
Sain vihdoin Housen kolmannen kauden suomenkielisin tekstein! Hugh Laurie on omaa luokkaansa.

Joo, ehkä viikonloppuna ehtii sitä sitten katsomaankin.. Mutta kyllä sitä on odotettu! Hartaasti. Pitkään.

Mitäs muuta...
Joo, näin Midinetistä unta viime yönä! Piipahdin heidän keittiössään, olivat kokkailemassa (ilmeisesti) pizzaa päivälliseksi. Keittiö oli kovin tumma ja ihan erilainen mitä heidän keittiönsä oikeasti on. Kovin olivat närkästyneinä kun niin kehtasin mennä heidän kokkailemistaan häiritsemään, (en kyllä yhtään muista miksi sinne menin) ja poistuinkin sitten jaloista kun en ollut tervetullut..

Niin ja isäntä tässä päivänä eräänä suunnitteli, että nyt kohta aletaan kaivamaan tontilla kuoppaa!
Oujee..
En kyllä ole vieläkään päättänyt, laitanko OKT-projektin omaksi blogikseen vai tännekö kirjoittelen. Mietin mietin mietin vielä.

Sellaista tänne.

Mitäs teille kuuluu?

Pimennosta

Kylläpäs oli orpo olo aamulla, kun kännykkä unohtui kotiin eikä töissä netti heti pyörinyt. Ei silleen, on päiviä kun en edes muista koko puhelimen olemassaoloa tai en sunnuntaisin välttämättä avaa konetta ollenkaan.. Mutta nyt olin tietoinen siitä että en voi kyseisiä laitteita käyttää.. Kyllä olisi tehnyt mieli naputella tekstiviestejä yhdelle jos toiselle ja mistään ei oikein tullut mitään.

Kummallinen ote on tekniikalla pienestä ihmisestä..

Mitä tapahtuisi, jos en enää saisi kännykkää käyttää?
Minun pitäisi:

- ottaa perinteinen herätyskello taas käyttöön
- hankkia vanhanaikainen lankapuhelin mikäli mielin keskustella muualla olevien ihmisten kanssa
- kirjoittaa osoitteet ja puhelinnumerot paperiversioiseen osoitemuistioon
- ja syntymäpäivät kalenteriin ylös (tavallinen kalenteri toki löytyykin)
- todennäköisesti pitäisi kirjoittaa kaikenmaailman muistamiset ylös, puhelimen muistutustoiminto on niiin kätevä
- hankkia taskulaskin (osaan laskea päässänikin ja paperilla, en ihan aasi ole, taskulaskin on vaan niin paljon nopeampi ja kätevämpi)

Minä saisin:

- ihan aavistuksen enemmän tilaa käsilaukkuuni
- kukaan ei häiritse puheluilla, ei tarvitse muistaa laittaa kännykkää äänettömälle elokuvissa tai pois päältä sairaalassa
- voisin lähettää enemmän postikortteja ja mahdollisesti myös saada
- muisti paranisi kun pitäisi muistella kaikkien numeroita heille soitellessa (ellei etsiskelisi puhelinmuistiosta)
- lankapuhelinta ei tarvitsisi ihan varmasti päivittää uuteen niin usein
- lankapuhelinta ei myöskään varmaan niin usein tipauttaisi vahingossa, varsinkin jos se olisi seinässä kiinni

Niin..
Oi niitä aikoja kun ei tiennyt kuka soittaa puhelimen soidessa ja sai yllättyä.

Nyt näitä sitten tulee

Tällä kerralla ei ollut vierailevaa mallia, oli vieraileva kuvaaja ja ohessa tulos:


Tuo on siis jälleen Mariomyssy, nyt tehty vain hieman pienipäisemmälle ihmiselle kuin minä. Siksi siis hieman napakan oloinen verrattuna edelliseen..

Lankana tarjouksesta joskus ostettua Novitan Ainoa

Puikot ensin 5 sukkapuikot, resoorin jälkeen 6/60 cm pyöröt ja 6 sukkapuikot.

Virkkattu kukka on 7-veljestä ja virkkuukoukku 4.
Ohje hieman soveltaen tehty sitämukaa kun ajatus kulki..

Tämä lähtee lahjaksi, joten jos luulet saavasi minulta lahjuksia, unohda äskeinen.

Pähkäilyä ja pohtimista

Miten voikin valtakirjan teko olla niin hankalaa?
Äh.
Yksinkertainen pieni juttu...
Ja kauheasti aikaa saa kulumaan moiseen. Pitäisi ilmeisesti olla lakimies voidakseen tehdä kiemuraisia sanoja paperille. No en nyt millään viitsisi lakimiehelle maksaa siitä hyvästä että Isäntä menee meikäläisen puolesta taloyhtiön kokoukseen kun en itse ehdi (viitsi taikka jaksa).

Onneksi löytyy edes asiakirjamalleja, niin saa edes vähän osviittaa mitä siinä pitäisi lukea.

No joo.. On näitä ennenkin tehty, nyt vain ei aivot toimi.

Leivontapäivä

Kuinka ihmeessä korvapuusteista saisi ees suurimman osan fiksun näköisiksi?
Eli näin:


Valtaosa nimittäin näyttää ihan joltain muulta..
No ei makua pitäis haitata, mutta kuitenkin.

Ohjeena vähän omamuokkaus, pohja kuitenkin perus, eli:

Sitruunakorvapuustit
noin 28 kpl (ohjeen mukaan tehty pitäisi olla 245 kcal per pulla, kiinnostuneille tiedoksi. Keventääkin varmasti kannattaa)

5dl täysmaitoa
50 g hiivaa (1 pala)
2 dl sokeria
1 rkl kaardemummaa
1 tl suolaa
1 muna
noin 14 dl vehnäjauhoja
150 g voita

Täyte

75 g voita
noin 1 dl sokeria
yhden sitruunan kuori raastettuna
1 tl sitruunamehua

Voiteluun
1 muna
hieman sokeria

Liota hiiva kylmään maitoon, lisää sokeri, mausteet ja muna.
Lisää jauhot vähitellen ja alusta käsin kimmoisaksi taikinaksi, lisää loppuvaiheessa pehmeäksi sulatettu voi.
Jätä taikina pariksi tunniksi huoneenlämpöön leivinliinan alle kun käyt ulkoilemassa tai uimassa tai kylässä.
Kaada taikina jauhotetulle pöydälle, vaivaa hetki.
Jaa taikina kahtia ja kauli kaksi suorakaiteen muotoista levyä.
Levitä täyte taikinalevyille.
Rullaa levy kääretortun tapaan rullaksi ja leikkaa rullasta kolmion mallisia paloja.
Nosta taikinakolmiot leivinpaperoidulle pellille, paina etusormilla kolmion kärjestä pulla lyttyyn, jolloin saat korvapuusteja. Anna kohota vähintään niin kauan kun uuni lämpiää, mieluiten puoli tuntia.
Paina pullat vielä kerran sormilla, voitele munalla ja ripottele pintaan sokeria.

225 astetta, 11 - 14 minuuttia, uunista riippuen.