Ja suloisen vaaleanpunaista.
Se on rakkaus.
Rakkaus joka kestää nuoruudesta aikuisuuteen.
Rakkaus joka pitkän harkinta-ajan (a.k.a. kihlaus) jälkeen päätyy lain silmissäkin lujittamaan suhdettaan (a.k.a. avioliittoon).
Rakkaus jota voi juhlia hieman ja juhlien jälkeen siivota juhlimisen jäljet.
Rakkaat jotka salaa livahtivat avioliiton satamaan - tosin tuossa jo hieman aiemmin, bloggari on aina tyylikkäästi ajastaan myöhässä.
Ja minä rakastan Novitan vanhaa bambua, sitä onneksi hieman vielä varastoissa riittää tälläisiin pikaisiin virkattuihin muistamisiin.
Ihan pylväitä käytännössä vaan.
Onnea on yhteinen krapula.
