Tuli tarve tehdä jotain konkreettista, nopeasti.
Ompeluhuoneessa selasin kankaita ja valitsin sopivan trikoon joka tyttärellekin kelpasi.
Käänsin katseeni huollettuun ja toimivaan, hienosti langoitettuun saumuriin.
Totesin jonkun ihanan pikkuihmisen käyneen saksimassa jokaisen langan poikki.
Tunsin kuinka verenpaine nousi.
Langoitin saumurin uudelleen.
Saumuroin takasauman ja päälisauman.
Käänsin katseeni kohti uutta vanhaa ihanaa ompelukonettani kohden.
Ryhdyin ompelemaan jousto-ompeleella taitetta.
Totesin alalangan loppuneen pari senttiä aloituksen jälkeen.
Otin puolan ja ryhdyin puolaamaan alalankaa.
Totesin että ei pyöri.
Puolasin alalangan käsin.
Ompelin pipon loppuun.
Onneksi käyttäjä on tyytyväinen.
Yksinkertainen (ja yksinkertainen) neliöpipo. Kaksi saumaa.
Pipoja tarvitsee aina.
Ja ilmeisesti verenpainelääkitys ompeluhuoneeseen saumurin viereen.
Pitäisköhän sinne laittaa suklaakätkö?
Jälkikirjoitus: Postitukset edelleen postittamatta. Mutta kyllä ne tästä. Lupaan että ennen kesää.