Saita ja itara

No en oo.
En ainakaan luule niin.
Annanko sellaisen kuvan itsestäni?

Joten osallistukaa nyt arvontaan, vielä ehtii! Vasta 12 arvontalipuketta jätetty, lisää mahtuu kyllä (joo joo, lupasin etten enää muistuta mutta tuli vain mieleen).

Täällä etenee taas hyshysjutut ja hahtuvatoimitusta odotellaan (välttämättömyys kun villapöksyt jää pienelle pieniksi vauhdilla) (tuo oli siis selitys että miksi TAAS ostin lankaa, mutta Tapion kaupasta en oo ostanu mitään, oon vain vähän käyny kurkkimas), joten ei uutta käsityörintamalla.

Haaveillut olen.

Mä haluan kasvattaa lampaita.
Ja mä haluan kasvattaa pellavaa.
Ja sitten keritä villat lampaista ja kehrätä niistä lankaa.
Pellavasta loukuttaa ja lihdata ja mitä pitääkin ja tehdä lankaa.
Sen jälkeen värjään ne langat itse kasvivärjäyksellä.
Ja ja ja sitten kudon omat kankaat ja niin päin pois.

Oho

Note to self: Nappeja paistaessa kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että laittaa uunin oikeaan lämpötilaan eikä vain jotain sinne päin. Tai on seurauksena kaamea katku (TUULETA! TUULETA!!) ja paperi paistuu nappeihin kiinni.

Siihen auttaa nappien tiskaaminen.

Mutta nyt on esikoisen takkiin napit, ja vähän muuta:



Typerää ottaa iltamyöhällä kuvia kun auringonvalossa saa niin paljon parempia, vaan kun ei ehdi.

Punnitsin juuri meidän jäljellä olevat askartelumassat, suurinpiirtein puolet on jäljellä puolesta kilosta. Joten täytyy sanoa että tämä tulee kyllä edullisemmaksi kuin tehdastekoisten hankkiminen, ja paaaaaaljon hauskempaa (jos ei lasketa mukaan paistovirheitä).

Niin ja helmet oli taas esikoisen tekemiä, värisilmä on upea..

Ja sydän (nappi tällä kerralla, viimeksi vain yhdellä reiällä koruun menossa) taas jämäpaloista, ei tule lainkaan hukkaa!

Nappihamsterin taivas

Askartelukaveri otti ja meni tekemään tärkeämpiä juttuja, niinkuin sellaisia pieniä sukulaisia lisää, mutta esikoisen kanssa päästiin askartelemaan kuitenkin.

Tuolta näytti aluksi (työstöalustana peili):



Ja pötköjä saatiin aikaiseksi:



Vähän lisää pötköjä, toinen epämuodostunut kolmion mallinen:



Tässä valmista:



Napit teki äiti, helmet teki esikoinen, sydän on jätekikkareista lopuksi tehty.
Ei pahemman näköistä ensi kertalaisilta, koetetaan varmasti toistekin

Päivän toinen

Tämmöttist tuli haettua:



Eli itsetehtynappihaave etenee kun materiaalia on saatavilla!
Ja ihan passeliin hintaan löytyi.
Alapuolella kyseisessä kuvassa sitten nappihamsterin kirpputorilöytöjä, kuvan napit yhteensä 0,50 euroa, eipä olleet hinnalla pilattuja.

Ja tässä sitten virkkuukoukun tuotoksia:



Päällä vähän suuremmalle puhelimelle tehty säilytyspussi, sen alla muutama virkattu neliö.
Ihan kuin olisin tehnyt neliöitä aiemmin pienemmällä koukulla? Näistä tuli niin kovin suuria aiempiin verrattuna. Löysin 3 ja 4, nelosella virkkasin.. Tuo kolmonen on ihan liian pieni, sillä en oo ihan varmasti aiempia tehny (jämä 7-veikat vähän turhan paksuja kolmosen koukulle). Onkohan mulla jossain 3,5 koukku?? Kuka sen on ryövännyt? Tunnustakoon mokoma ja HETI!

No ei se mitään vaikka ei löydykään, Addin virkkuukoukkuja pitäis saapua vähiaikoina työvälineiden vakiotoimittajalta.

Mielenkiintoinen sattuma: Eräs ystävä (ja sukulainen) sanoi tänään että hän on innostunut virkkaamaan viime aikoina.. Virkkausinnostus liikkuu siis lähimailla lauttoina!

Päättelykeiju käväisi

Vihdoin sain koristeen kiinni myssyyn:



Pitää tänään muistaa heti viedä ettei unohdu.

Malli Matleenan virkattu myssy
Lanka Luxus Cotton omista varastoista
3 virkkuukoukulla
Kukka keksitty sitä mukaa kuin tehty


Päättelykeiju muuten unohti päätellä esikoisen neuletakin langanpäät, sillä ei onneksi kiirettä ole, ensi syksyksi suunnittelin alunperinkin. Kutominen vain sujui suunniteltua nopeammin tällä kerralla.

Muutenkin olen vähän tyytymätön niihin nappeihin, yhdet löysin ja ostin, mutta ajattelin että kai se Ensimmäinen ItseSuunniteltu nyt paremmat napitkin ansaitsee kuin tusinatavarat kaupasta. Ja sitten törmäsin tälläiseen Ullan neuvoon, jos tekisin vaikka itse!
Ja jos ei onnistu, aina on ne jo hankitut varmistamassa takin kiinnityksen.

Olen vähän muutenkin tässä heilutellut virkkuukoukkua vaihteen vuoksi, niistä vähän myöhemmin.

Etsy viitsis, viitsisitsä?

Melkein jo meinasin eilen innostua tilaamaan Etsystä nappeja, mutta sitten en onneksi osannutkaan (Minä ja PayPal ei olla vielä kavereita). Se olis voinu olla loputon suo.. Oli nimittäin NIIN paljon nappeja ja NIIN ihania ja NIIN erilaisia. Ja varmasti sieltä olis vähän jotain muutakin ihan pikkuisen pitänyt tilata.

Haettiin sitten eräästä ompelukone liikkeestä josta onneksi löytyi. Meiltä nimittäin täältä lopetti jokin aika sitten just se kangaskauppa jossa oli eniten nappeja, eniten vaihtoehtoja, sopivat hinnat ja josta aina kävin nappini hakemassa (siis poislukien kirpparilta ostetut, mutta kirpputoreilta ostan nappeja ihan ostamisen ilosta).

Tästä lauseesta voittekin päätellä, että esikoisen neuletakki on napinlaittoa vailla! Tai no, muutama langanpää vielä siellä täällä, mutta eiköhän se tästä pikapuoliin. Sitten voi tehdä muutaman välipalatyön ennenkuin ryhtyy vähän suurempaan hyshys juttuun - johon idea löytyi lehdestä, mutta joudun tekemään kuitenkin omasta päästä. Mun tarttee siis tehdä elämäni toinenkin mallipala! Tästä on tulossa tapa.

Nyt en enää muistuta.
Jos ei blogin oikeasta reunasta hoksaa ja osaa kalenteriin katsoa, niin sitten ei tarvitse osallistua.
Kiitos kuulemiin..

Kirjastotädin aarteita

Post.. Itelj... Eikun Schenker-Cargoljooni toimitti nämä kirjat lähi ärrälle:



Pitäähän munkin ens kesänä koettaa kun kerran muutkin viime kesänä. Äitini lupasi jo vanhat itsekehräämänsä
(!!!) villat (joyka on muuten OMIEN LAMPAIDEN VILLAA!!) värjäystestiin, teen niistä langoista sitten äitilleni villatakin jos värjäys onnistuu enkä lankoja siis onnistu pilaamaan. Oli kuulemma alunperin suunnitellutkin niistä itsellensä takkia, mutta muistatte varmaan mitä siitä pipostakin kirjoitin.

Yhden kirjan lainasin jo kirjasto(auto)sta (me ikinä kaupungille ehditä kirjastoon) ja sitä olen innolla tavannut: "Väriä luonnosta" (Aittomäki, Colliander, Kotiranta), saa nähdä mitä tästä uudesta opuksesta löytyy.

Huomaattehan hienot nappilöydöt kirjan päällä alaoikealla.

Niin ja muistattehan arvonnan!


Ja jos tekstissä oli liian vähän huutomerkkejä, niin tässä vielä muutama!!!

Ha Haa!

Arvatkaa mikä on oikein hyvä paikka piilottaa semmoisen parturivehkeen laturi? No tietenkin tietokoneen johtojen joukkoon.. Sinne se maastoutuu oikein sopivasti eikä varmasti löydä ellei vahingossa katso että miksi hei tuossa lukee Philips?

Neuletakki edistyy mukavasti, kaarrokkeen kavennuksissa jo, joita teen vähän summanmutikassa. Eipä taida tulla ohjetta tästä, en malta laskea käsistäni niin pitkäksi aikaa että kirjaisin ylös mitä teen. Toivottavasti en kuitenkaan tee sutta. Joka kavennuksen jälkeen onneksi pääsee koettamaan että onko edelleen sopiva.

Olen etsiskellyt tavaroita ja vaatteita penkojaisiin > saa viedä ja tuoda tavaraa ilmaiseksi. Kun vain muistaisi taas että ei ainakaan enempää tuo tavaraa mitä vie, pysyy tasapaino kotosalla. Fiksua puuhaa.. Oma kirpputorimyynti on aina vaivalloista (ja viimeksi myös tappiollista *nolo*), kun lahjoittelee niin ei tarvitse hinnoitella, eikä löytää valtavasti tavaraa. SPR, Kierrätyskeskus ja Fida ottavat ainakin täällä päin vastaan, nämä penkojaiset on taas ihan tämän lähikaupunginosan seuran järjestämä. Menee siis lahjoituksesta hyöty mahdollisimman lähelle.

Eipä meillä muuta.
Muistakaa osallistua arvontaan!

*Pika Edit*
Mun piti vielä kysyä, että onko moni käyttäny noita Googlen dokumentteja? Jos saisin niitä lankojani vähän ojennukseen.. Saakohan sinne taulukkoon kuvia mukaan?

Katsokaa, näkkileipä!

Tämän sähköisen päiväkirjan ensimmäinen merkintä näyttää olleen 28.4.2008, silloinkin nähtävästi tuli pohdittua aikaa (toistanko toistanko itseäni?). Ja koska vuosi sitten en arponut mitään (Syyskuun ostokieltopalkintoja eikä Sukkasadon arpavoittoja lasketa mukaan), niin mitä jos vaikka nyt?

Ihan jotain pientä..
Saa nähdä mitä keksin.

Mutta ei päästetä teitä helpolla, vastausaikaa on 27.4.2010 saakka, eli kuutisen viikkoa, meillä mitään kiirettä ole.. Ja sitten mitä pitää tehdä osallistuakseen? No kertoa tähän postaukseen joko A) miten aikanaan löysi tänne, mitä etsiskelit? Tai jos muisti ei kanna sinne asti, niin sitten B) Mikä postaus tai ajatus on jäänyt mieleen? Tai jos muisti on äärettömän huono C) Kirjoita runo, oma, eli runosuoli pulputtamaan sitten vain.

I do

Siis teen, en ainoastaan osta lankoja..

Tässä eilinen pikaompelus:



Muistaakseni pari vuotta sitten tein samalla tyylillä toisen kestokassin, sinisen vain ja mitat eri. Kierrätys kangas päällä, sisällä lakanakangasta joka tosin ostettua joskus tarjouksesta.

Sain kummitädiltäni (ihana ihminen!) lainaksi vinon pinon Suuri Käsityökerho -lehtiä vuosilta 1974 - 1979, mukana siis myös kaikkien aikojen ensimmäinen lehti! Nämä lehdet olivat muovipussissa, ja sanka hajosi suurinpiirtein heti kun kotiin kannoin. Joten kiitokseksi lainasta tein kestokassin johon kyseinen lehtipino sopii. Ja jos olet kyseinen kummitätini niin unohda lukemasi tai jos tunnet kummitätini niin ethän kerro? Jos vaikka pysyisi yllätyksenä siihen asti kun lehdet palautan.

Ja sitten jotain juniorille:



Ruskovillan hahtuvasta ja Purosta villapöksyt, omasta päästä, mutta hieman eri tavalla kuin normaalisti teen, testasin nyt haarakiilalisäyksiä, normaalisti en tee näin. En ole vielä testannut, saa nähdä sopiiko vai ehtikö taas laps kasvaa nopeammin kun äiti kutoo.

Pultut on tarkoituksella lyhyet, kun ei kesällä niitä pitkäpulttuisia nyt niin paljon tarvitse, nämä ovat ehkä sellaiset caprimalliset villahousut..

Seuraavaksi jatketaan neuletakkiharjoituksia, kun Vuorelmalta tilaamani 4,5/100 cm Addit saapuivat.. (Tulee postimaksutta jos maksaa saman tien, sopii mulle)

Hyrryrryr

Minä sitten rakastan ja inhoan ompelemista.




Kaipaatteko selitystä?

Rakastan koska:
- tulee niin nopeasti valmista
- pienestä palasta vanhaa kangasta saa jotain uutta aikaan
- ja se tapahtuu nopeasti
- ja sitten voinkin ryhtyä toistamaan itseäni, eli ks. ensimmäinen kohta

Inhoan koska:
- se p*rhanan lainasaumuri ei oo mun kans samaa mieltä siitä että lankoja EI heitetä pois sieltä neulansilmästä omia aikojansa. Mä en edes tiedä miten se sen tekee, hups vaan on lanka pois, vaan ei poikki.. Ja silti mielummin tappelen saumurin kanssa ja huolittelen sillä reunat kuin vain siksakkaisin, oma syy oma vika..
- näin pienessä kämpässä joutuu aina raijaamaan koneet ja kangaspussit esille ja ruokapöydälle joka muuttuu hetkeksi ompelupöydäksi ja taas toisinpäin jos aikoo jotain syödäkin jossain vaiheessa.. Siksi varmaan kaikki valmistuu nopsasti, - kun on pakko..


Nojoo, huomenna kuvia tuotoksesta, joka on vähän jo tutun näköinenkin jos joku on täällä alusta lähtien pyörinyt.

Tehtyjä ja tunnustuksia

Tuollaisia värkkäiltiin viikonloppuna:



Pirkan ohjeella, paitsi että (meillä on aina vähän paitsiettä-reseptejä):
- riisimurojen sijasta oli kotimaista 4-viljanmuroja
- suklaa oli 1/3 tummaa ja 2/3 maitosuklaata - eli sitä mitä kaapista löytyi
- laitoin erikseen pieniin irtovuokiin enkä siis kaikkea isompaan, eipä tarvinnut paloitella

Herkkuja, helppoja, ja muunneltavissa oleva resepti!
Seuraavalla kerralla laitan suklaa+voin sijasta suklaa+kerma, ja sitten suolapähkinöiden sijaan vaikkapa paahdettuja cashew pähkinöitä.. Testaillaan testaillaan..

Tämän tein jo aiemmin, mutta meni lahjaksi niin en täällä viitsinyt esitellä (jos nyt vaikka olisi saaja sattunut lukaisemaan, sattuiko??). Eli omasta päästä kännykkäpussi, mittojen mukaan - eli esittelyssä käytetty puhelin on liian pitkä ja kapea.



7-veljestä varastosta (tyhjenee tyhjenee), virkkasin sopivan pitkän ketjun ketjusilmukoita, ketjun molemmin puolin kiinteitä silmukoita, eikä enää yhtään lisäystä, vaan sitten kiinteitä ja pylväitä silleen enttententten tuo näyttää hyvältä.



Ja sitten.
Se tunnustus..
Tapiolla oli liian hyvä naistenpäivätarjous, sorruin, ja noudan sortumiseni huomenna ohikulkeissani...
Ja mulla on lista mitä pitää ostaa (ei oo kaikki mulle!).
Nih..

Mutta sitten en osta pitkiin aikoihin mitään!
Ja lupaan jaotella ja lajitella ja laskea varaston langat!

Aikaa kaupan

Miiruska edellisen postauksen kommenttiosiossa kyseli että mistä sitä aikaa ostan.

Päätin sitten jakaa teille tässä salaisuuteni (ihan vain meidän kesken):
- silitykseltä
- siivoukselta
- tv:n katselulta
- omilta harrastuksilta

Tai no, omat harrastukset on vaihtuneet mukaan otettaviksi - eli käsitöiksi, tv:stä katsotaan vain elokuvia (digiboksiton talous) ja siivous? Ööh, kyllä mä joskus, keskilattialta. Ja se silitys, no en oo kyllä ikinä ollut kovin hyviä kavereita silitysraudan kanssa.

AEL (aikana ennen lapsia) kävin taijissa (aiemmin jopa karatessa ja sen jälkeen Han Moo Dossa, lajit muuttuivat rauhallisemmiksi mitä vanhempi), joogassa ja kuntosalilla (sinne kyllä vielä joskus menen), käytiin isännän kanssa elokuvissa ja moottoripyöräajeluilla hetken mielijohteesta ja olen jopa joskus käynyt konserteissa ja festareilla. Ja kyllä on tarkoitus vielä joskus, kun ehtii, vaikka sitten moottoripyörän kyyttiin - viime kesänä kun pääsin vain kerran.

Aika kyllä näin vanhemmiten kiiruhtaa aika paljon nopeammin kuin nuorena. Muistatteko kun lapsena kesti kauan joulukuun alusta siihen että pukki tuli? Tai että kesä ja loma kesti ikuisuuden? Nyt nuo viuhahtavat ohitse ja sitten huomaakin että on jo MAALISKUU?

Albert Einstein pohti aikanaan ajan suhteellisuutta, Ajan vääristymä eli aikadilataatio on suhteellisuusteorian ennustama ominaisuus, jonka mukaan kappaleen liikkuessa lähellä valon nopeutta aika kulkee yhä hitaammin.
Ite oon vahvasti sitä mieltä, että aika kulkee sitä nopeammin mitä vanhempi on, eikä sillä ole mitään tekemistä valonnopeuden kanssa..

Nojaa.
Jotenkin tuntuu, että näin päivän pidentyessä sitä on enemmän aikaakin, heräileeköhän itsekin talvihorroksesta? Suomen kasvitkin talvehtivat pääosin valon puutteen vuoksi/ansiosta, ei niinkään lämpötilojen vaihtelun vuoksi (lähde: luin joskus jostain).

Nyt sitten lataamaan pyykkikone, se kun ei ole vielä omatoiminen (esikoinen on opetellut viime aikoina täyttämään tiskikonetta ja tiskaamaan loppuja käsin - äiti ei saa auttaa).