Tässä uudessa elämässä on se hyvä puoli entiseen (onnelliseen) aikaan, että pienet murheet eivät juurikaan hetkauta. Kärpäsen kakkoja ovat ne murheideni lantakasassa niin sanotusti. Mutta tänä aamunapa alkoi taas nappaamaan yksi pikku juttu, sellainen pikku juttu joka on tuttu jo niin monesta kerrasta aiemminkin. Ja tämä pienen pieni juttu on tuttu myös niin monelle muullekin naiselle (tai ehkä miehillekin, mistä minä tietäisin).
Sukkahousut.
ÄRRINMURRIN!
Minä tiedän että mitä kalliimpia, sen helpommin särkyvät. Ja minähän en tykkää niistä edullisemmista versioista.. Joten minä ostan niitä kalliimpia. Ja sitten ketuttaa suuresti kun hajoavat ensimmäisellä kerralla kun ne laittaa ylle. Kotimaista laatua? Pikkasen potuttaa se lähes kymmenen euron räts ja poksis kun yrittää saada varovarovasti sukkahousuja ylle. Ja kyse ei ole edes siitä, että jäisi johonkin kiinni tai kiristäisi liikaa tai muuta, ne vain hajoavat omia aikojaan. Erinomaista liiketoimintaa, valmistetaan jotain hyvin tarpeellista joka on hyvin kallista ja ja on täysin kertakäyttöistä (tai kuten tämän aamuisessa tapauksessa, eikertaakaankäyttöistä).
Nyt minä kyllä lähetän nuo valmistajalle.
Minä Reklamoin!
- * valitus loppu * -
Tuo on kyllä iloinen yllätys tässä murheenlaaksossa, pienet vastoinkäymiset eivät enää tunnu miltään (yleensä, tämänpäiväinen on se poikkeus joka vahvistaa säännön ja muita latteuksia). Työongelmat eivät enää hetkauta, työni teen mutta ongelmat eivät rassaa. En menetä työasioiden vuoksi yöunia, viikonloppuisin en mieti että ehtiikö se ja se työjuttu ja muistinko sitä sun tätä. Ei tunnu missään.
Jos isännän kanssa tulee kinaa ja korotettua ääntä, ne selviävät nopeammin, en enää haudo asioita sisälläni vaan päästelen ulos mikä painaa (yleensä) ja asiat ratkeavat. Ei sitä jaksa pienistä asioista kauaa tapella sellaisen kanssa joka on saman kokenut kuin sinä, sen pienen arkun laskeminen hautaan kummasti yhdistää, ainakin meitä.
8 kommenttia:
Mä en käytä hameita, ei tartte käyttää sukkahousujakaan. (ei kyllä ole hamesääretkään, helppo luopuminen).
Ajan myötä tulee "nopeaksi" kukkien istuttajaksi, oppii jo etukäteen näkemään mikä lopputuloksesta tulee. Kunhan vaan löytyy ne kukat, jotka haluaa haudalle laittaa... Kotona kukkapenkkejä ei enää ole, mutta haudalla kukkii.
Hyviä syntymäpäiviä neidille!
Mä niin tykkäisin käyttää hameita, vaikkei mullakaan mitkään hamesääret ole..
Minäpäs välitän terveiset, kiitosta vaan!
Olen itsekkin huomannut niin todeksi sen että kun on oman enkelin hautaan laskenut, ei pikku murheet enää paljoa hetkauta. Mutta kyllä nuo sukkahousut osaavat olla niin raivostuttavia, että niille pitääkin välillä vähän murista ;)
Oletkos Laura jo löytänyt Pojan kiven? (Olettaen että olet se Laura joka sinun kuvittelen olevan)
Nyt kun sain sinulta hyvän tyylivinkin kärpäslasien suhteen, niin täytyy kyllä itsekin tulla kommentoimaan.
Tyttö hyvä - käytä legginsejä! Ei semmoisia noloja, hikisiä papan vanhoja kalsareita, vaan semmoisia cooleja, jotka yltävät pohkeisiin asti :)
No just sellaiset mulla hajos päälle tänäaamuna!
Ärh.
Pitäis pistää pakettiin ja heti aamulla takas valmistajalle..
Se kummasti pikkumurheet jättää alleen, kun on kokenut jotain suuren suurta. Jaksamisia!
JA kaikilla on hamesääret,se on vaan omasta ajatusmaailmasta kiinni. :)
Hiisa, kiitos.
Olet kyllä ihan oikeassa, hamesääret ovat jokaisen henkilökohtaisesti korvien välissä (ja myös polvien alapuolella, tietoni ihmisen anatomiasta ei ole ihan sekaisin).
Lähetä kommentti