Pyöräilin tänään sateessa töihin ja päädyin muistelemaan lapsuuteni ja nuoruuteni kesiä. Sitä muistaa jostain syystä aika runsaasti erilaisia vesisateita, ukkosia ja sateen jälkeisiä tunnelmahetkiä, paljon enemmän on muistoja sateesta kuin muistoja siitä miltä auringonpaiste tuntui.
Kun sade naputteli pyöräilykypärääni (pitäkäähän ystävät aina pyöräilykypärää), niin mieleeni tuli elävästi ne kesätyöpäivät kun satoi, seisoin ulkona sadevaatteissa -kauppa käy kehnosti sateella- ja kuuntelin sateen ropinaa sadetakkiini. Sielu lepää tuollaisissa hetkissä, jos vain on muistanut pukeutua riittävästi, ajatus saa vaeltaa vapaasti kun sade rummuttaa omaa rytmiään.
Muistelin myös, kuinka paljon pidin ukkosenilmasta lapsena: kun alkoi jyrisemään, vedimme isoveljen kanssa saappaat jalkaan ja ulos. Äitini kertoman mukaan näky oli hieman aavemainen, kun kaksi pellavapäätä seisovat multakummun päällä salamointia katsomassa, vaaleat hiukset sähköstä pystyssä.
Onnekseni en ole kuitenkaan sen lähemmin salamaan tutustunut, kaukaa vain ihaillut ja kauhistellut. Toki syntymäkotimme päältä ukkosmyrskyt usein kulkivat, salamat eivät vain sattuneet kovin lähelle iskemään. Äitini kertoi joskus, että heillä oli tullut pallosalama kerran sisälle silloin kun hän oli lapsi.
Sateen jälkeinen tuoksu, tiedättehän kaikki sen? Sade raikastaa ja kaikki tuoksut tuntuvat niin raikkailta. Paras hetki sateen jälkeen on juhannuksena, kun koivut tuoksuvat vahvasti ja itsekin on saunan puhdas.
Maatilalla kun olen kasvanut, sade on aina ollut sekä ystävä että vihollinen. Heiniä tehdessä piti saada heinät kaadettua just sopivalla hetkellä, ja voi kun sitä kyttäiltiin sitä sadetta. Ehtiikö paalaamaan, ehtiikö hakemaan kuivat latoon. Joskus tuli niin kiire saada kasattua heinäpaalit toisiaan vasten etteivät kastu kokonaan.. Nyt en toki puhu mistään elefantinmunista vaan niistä tiilenmuotoisista joita jaksoi itse heitellä kärryille, mutta eipä löytynyt kuvaa netistä kun haeskelin..
Muistorikas säätila, etten sanoisi.
5 kommenttia:
Heh, mä löysin pikkupaalikuvan (jonkun Car... alkoisen kuvatoimiston kuvista, Juukasta otettu kuva, siinä oli heinäseipäitäkin).
Meillä on muuten paljon yhteisiä lapsuusmuistoja, vaikka ollaan eri puolilta Suomea!
Arki on taas alkanut, päätä alkaa särkeä (eipä tullut nukuttua yöllä) ja kotihommat kaatuu niskaan. Muttei ole kyllä töihinkään ikävä.
Parempaa työpäivää sinne!
Mulla muuten särkee nykyisin aina päätä jos sattuu olemaan ukkosta ilmassa, varmaan sähköisyys sekoittaa meikäläisen aivoaaltoja tai jotain.
Vai että yhteisiä lapsuusmuistoja? :) Sitten varmaan muistat mille tuntui heinäntekoaikana illalla käsissä kun oli käsivarret naarmuja täynnä ja kutitti. Niin ja kuinka hauska oli kauniina iltana istua heinäkärryjen takana pellolle päin menossa jalkoja ulkopuolella heilutellen niin että saappaat melkein putosivat jaloista..
Ja kiitos, eiköhän nämä työpäivät suju. Muistahan, että kotihommat voi aina odottaa vielä yhden päivän, ei ne mihinkään mene, ota rennosti.. (näin helposti sanottu, kuinka helposti tehty?)
Ai että muistanko?!
****
Minulla on NIIN ikävä sitä aikaa, kun huolet olivat minunmittaisiani...
Ja kesä tuntui kestävän ikuisesti..
*huokaus*
Salama kokemuksia...
Olin vanhempieni luona kylässä ja otin 3kk ikäisen kissanikin mukaan. Illalla olikin kunnon salamointia ja joku oli laittanu hellalle jotain kiehumaan. Olin olohuoneessa ja huusin "salama iskee!" ja samalla rysähti! osu siihen hellan valoon ja voi sitä käryä... koko terassi oli valkosena valosta, mutta mikään muu ei menny rikki kun se hellan lamppu. Ei edes ikkuna mistä salama tuli! kissa tietty oli peloissaan ja siinä menikin tovi kun etsittiin, koira oli varmaan mielissään kun ei ollu kisua näkösällä :)
Lähetä kommentti