Vaahtokarkkivallankumous

Innostuttiin viikonloppuna paahtamaan grillin jälkilämmössä vaahtokarkkeja. Aijjettä tuli hyviä. No eilen ei ollu grilliä päällä niin testasin uunissa grillivastuksilla. Aijjettä tuli taas hyviä.

Koska teki mieli muutakin niin tänään toin kaupasta maapähkinälevitettä ja voileipäkeksejä > s'mores testiin.
No ei ollu hyvää.
Olis ehkä pitänyt olla toisenlainen pikkuleipä (ei ollut kauheesti täytteettömiä tai ilman kuorrutusta tarjolla, enkä pipareihin halunnut kokeilla), ja suklaaversiota voisi testata. Tosin kokeiltiin mikrolämmitteistä, tulella paahdetut voisi maistua paremmin.

Lisäksi aiemmin olen vaahtokarkkeja Rocky Roadseihin (täälläkin joskus olen reseptiä jaellut) käyttänyt ja kaakaoon pilkkonut.

Mitäs muuta vaahtokarkeista voisi tehdä? Jotkuthan tekee täytekaakkuun kuorrutuksen, muuta?

Laittakaahan herkkureseptejänne jakoon, kiitos!

Aikaa kaupan

Miiruska edellisen postauksen kommenttiosiossa kyseli että mistä sitä aikaa ostan.

Päätin sitten jakaa teille tässä salaisuuteni (ihan vain meidän kesken):
- silitykseltä
- siivoukselta
- tv:n katselulta
- omilta harrastuksilta

Tai no, omat harrastukset on vaihtuneet mukaan otettaviksi - eli käsitöiksi, tv:stä katsotaan vain elokuvia (digiboksiton talous) ja siivous? Ööh, kyllä mä joskus, keskilattialta. Ja se silitys, no en oo kyllä ikinä ollut kovin hyviä kavereita silitysraudan kanssa.

AEL (aikana ennen lapsia) kävin taijissa (aiemmin jopa karatessa ja sen jälkeen Han Moo Dossa, lajit muuttuivat rauhallisemmiksi mitä vanhempi), joogassa ja kuntosalilla (sinne kyllä vielä joskus menen), käytiin isännän kanssa elokuvissa ja moottoripyöräajeluilla hetken mielijohteesta ja olen jopa joskus käynyt konserteissa ja festareilla. Ja kyllä on tarkoitus vielä joskus, kun ehtii, vaikka sitten moottoripyörän kyyttiin - viime kesänä kun pääsin vain kerran.

Aika kyllä näin vanhemmiten kiiruhtaa aika paljon nopeammin kuin nuorena. Muistatteko kun lapsena kesti kauan joulukuun alusta siihen että pukki tuli? Tai että kesä ja loma kesti ikuisuuden? Nyt nuo viuhahtavat ohitse ja sitten huomaakin että on jo MAALISKUU?

Albert Einstein pohti aikanaan ajan suhteellisuutta, Ajan vääristymä eli aikadilataatio on suhteellisuusteorian ennustama ominaisuus, jonka mukaan kappaleen liikkuessa lähellä valon nopeutta aika kulkee yhä hitaammin.
Ite oon vahvasti sitä mieltä, että aika kulkee sitä nopeammin mitä vanhempi on, eikä sillä ole mitään tekemistä valonnopeuden kanssa..

Nojaa.
Jotenkin tuntuu, että näin päivän pidentyessä sitä on enemmän aikaakin, heräileeköhän itsekin talvihorroksesta? Suomen kasvitkin talvehtivat pääosin valon puutteen vuoksi/ansiosta, ei niinkään lämpötilojen vaihtelun vuoksi (lähde: luin joskus jostain).

Nyt sitten lataamaan pyykkikone, se kun ei ole vielä omatoiminen (esikoinen on opetellut viime aikoina täyttämään tiskikonetta ja tiskaamaan loppuja käsin - äiti ei saa auttaa).

Joulukalenteri 23.12.2009

Auringonlasku, tai sitten nousu.
Ovat niin lähekkäin että en kyllä nyt osaa sanoa kumpi oli.

Kyllä se tästä alkaa valkenemaan.

Sain taas valmista

Puna/mustaherukkahilloa



Aloitin jo jokin aika sitten, mutta sattuneesta syystä valmistuminen hieman venähti, ei tässä ollut kuin jalkaterästä puolet kutomatta..

- malli omasta päästä kirjoneulesukat
* aloitus 66 silmukkaa 2o1n joustinta, reikäkerros joustimessa
* joustimen jälkeen lisäys yhteensä 99 silmukkaan, kirjoneuleet mitä päähän pälkähti
* kirjoneuleen jälkeen kavennus 60 silmukkaan ja taas vähän joustinta (tätä joustinta olis saanu olla vähän pidemmällekin)
* tavallinen vahvistettu kiilakantapää ja nauhakavennus kärjessä
- koko 41
- lanka Novita Nalle Aloe Vera
- puikot 3 pyöröt ja virkkuukoukku 3 (naru siis virkattu)


Mukavan tuntuista lankaa, varmaan teen tästä jotain vielä lisää. Ainoa huono puoli on väri > on toooodella kiva perata mustaa lankaa joka menee sotkuun kun sitä kutoo molemmista langanpäistä yhtä aikaa. Ja tuossa kirjoneulekohdassa menee ihan varmasti sotkuun.

Saa nähdä ehtiikö sukkasadon aikana enää sukkia valmistumaan, tahti on pikkasen hidastunut viime aikoina. Ehkä jos jonkinlaiset tossut pukinkonttiin? Joka tapauksessa ylitin viime vuoden saldon! Heja!

Ympäri käydään ja sitä rataa

Etsikää yhtäläisyydet:



Kuvan alapuolella oleva lehti on uusin Suuri Käsityö lehti (syyskuu 2009) ja yläpuolinen on samaisen lehden edeltäjä Suuri Käsityökerho -lehti elokuulta 1979.


Sitten kysymys vähän vanhemmille sukankutojille (tai vanhemmista tekniikoista tietoisille).. Lehdessä 9/1978 kirjoitetaan sukkaohjesivulla (sivu 77) seuraavasti:
"Sukkiin on neulottu tavanomaisen nauhakantapään asemasta vähän erikoisempi, kiilakantapää"

Että anteeksi mitä?
Google antoi vain yhden vastauksen kun tein haun, mutta ei siis ohjetta. Millainen on ja onko joku tehnyt? Löytyykö mahdollisesti jollain toisella nimellä? Itselle ainakin tuo kiilakantapää on se tavanomainen.. Mutta oi tapoja oi aikoja ja niin edelleen. En kyllä muista että oma äitini tekisi muita kuin kiilakantapäitä ja ei ole aavistustakaan miten isoäitini kantapäät kutoi..
Löytyykö valaistusta?
Kiitos!

Katsokaa

Mysteeri.
Se näyttää tältä:



Ja isäntä luuli sitä kirjaksi..

Mutta se on tummaa suklaata joka saapui meille postilaatikon kautta, kiitos Miiruska! Ihana olet.

* * * * *

Käväistiin isännän kanssa elokuvissa. Ihan kahdestaan. Minä ja hän.. Parisuhteellisuutta.

Piipahdettiin katsomassa Harry Potter ja Puoliverinen prinssi. Täytyy sanoa, että ei se ollut hyvä elokuva - jos ei ole lukenut kaikkia kirjoja kymmeneen otteeseen ja nähnyt kaikkia aiempia Harry Potter elokuvia. Eli isäntä ei oikein tykännyt, minä tykkäsin - vaikka se oli paljolti erilainen kuin kirja.

Esimerkiksi:
- Kirjassa oli paljon enemmän Harryn ja Dumbledoren oppitunteja ja paljon enemmän pohdintaa Hirnyrkeistä
- Lopussa ei elokuvassa ollut taistelua joka kirjasta löytyy, vaan kuolonsyöjät vähän salakähmäisesti vain käväisivät Tylypahkassa ja lähtivät pois
- Elokuvassa jostain syystä poltettiin Weaslyjen kotitalo, en muista että tätä olisi ollut missään kirjan kohdassa
- Jästien pääministeri puuttui kokonaan
Ja paljon paljon muuta mitä ei löytynyt tai oli erilaista.

Mutta pidin siis itse, pari tuntia kului nopeasti (tai no, sitä niin harvoin pääsee että osa viehätyksestä oli siinä?).

Parisuhdeaika on pop.

Pimennosta

Kylläpäs oli orpo olo aamulla, kun kännykkä unohtui kotiin eikä töissä netti heti pyörinyt. Ei silleen, on päiviä kun en edes muista koko puhelimen olemassaoloa tai en sunnuntaisin välttämättä avaa konetta ollenkaan.. Mutta nyt olin tietoinen siitä että en voi kyseisiä laitteita käyttää.. Kyllä olisi tehnyt mieli naputella tekstiviestejä yhdelle jos toiselle ja mistään ei oikein tullut mitään.

Kummallinen ote on tekniikalla pienestä ihmisestä..

Mitä tapahtuisi, jos en enää saisi kännykkää käyttää?
Minun pitäisi:

- ottaa perinteinen herätyskello taas käyttöön
- hankkia vanhanaikainen lankapuhelin mikäli mielin keskustella muualla olevien ihmisten kanssa
- kirjoittaa osoitteet ja puhelinnumerot paperiversioiseen osoitemuistioon
- ja syntymäpäivät kalenteriin ylös (tavallinen kalenteri toki löytyykin)
- todennäköisesti pitäisi kirjoittaa kaikenmaailman muistamiset ylös, puhelimen muistutustoiminto on niiin kätevä
- hankkia taskulaskin (osaan laskea päässänikin ja paperilla, en ihan aasi ole, taskulaskin on vaan niin paljon nopeampi ja kätevämpi)

Minä saisin:

- ihan aavistuksen enemmän tilaa käsilaukkuuni
- kukaan ei häiritse puheluilla, ei tarvitse muistaa laittaa kännykkää äänettömälle elokuvissa tai pois päältä sairaalassa
- voisin lähettää enemmän postikortteja ja mahdollisesti myös saada
- muisti paranisi kun pitäisi muistella kaikkien numeroita heille soitellessa (ellei etsiskelisi puhelinmuistiosta)
- lankapuhelinta ei tarvitsisi ihan varmasti päivittää uuteen niin usein
- lankapuhelinta ei myöskään varmaan niin usein tipauttaisi vahingossa, varsinkin jos se olisi seinässä kiinni

Niin..
Oi niitä aikoja kun ei tiennyt kuka soittaa puhelimen soidessa ja sai yllättyä.

Kriitikko täällä terve

Vertailussa tällä kerralla esikoisen tämänhetkinen suosikkielokuva ja kirja jonka pohjalta kyseinen elokuva tehty:


Kun kirja on erinomaista luettavaa myös aikuiselle, on elokuva selkeämmin lasten mieleen, ainakin meillä. Elokuvaan ei tietenkään saa mahdutettua kaikkea mitä kirjassa on, esimerkiksi alussa olevat ennusmerkit pyrstötähdestä puuttuvat elokuvasta kokonaan, kuten helmet hiekalla ja valkoiset merilinnut. Elokuvassa on taas jotain mitä ei kirjassa ole: Jostain on jostain syystä Pikku Myy on jo mukana, vaikka hän esiintyy vasta seuraavassa kirjassa Vaarallinen Juhannus. Elina Salo on tosin niin piristävä Pikku Myynä, joten sallittakoon moinen.

Kirjassa Niiskuneiti on paljon järkevämmän oloinen kuin elokuvassa, jossa hän on niin kovin kanamainen. Esimerkiksi kirjan mukaan meren pohjalla aarrelaivassa hän keksi miten sokaista mustekala, elokuvassa kyseinen pelastus oli laitettu ihan vahingossa tapahtuneeksi ja Myyn järkeilemäksi. Nipsu lähtee elokuvassa kissaa kiinniottamaan ja jää sille tielleen, kirjassa hän on ihan turvassa luolassa ja Muumipeikko lähtee noutamaan Silkkiapinaa joka elokuvasta puuttuu kokonaan.

Näissä kahdessa oli mainitsemieni asioiden lisäksi aika paljon muitakin pieniä ja suuria eroavaisuuksia, ehkä osasyynä oli, että Tove itse ei ottanut osaa käsikirjoitukseen (mainitaan aina vain alkuperäisen tarinan kirjoittajana, jos mainitaan) eikä edes ideointiin. Mutta joka tapauksessa erinomaista viihdettä lapsoselle kun äiti haluaa surffata netissä (niin ja on se Piisamirotan esittäjän ääni aika just passeli kyseiseen rooliin).

Ensimmäinen monesta

Sitten sarjassamme "Vertaillaanpa hyviä kirjoja ja niistä tehtyjä elokuvia"


Linnunradan käsikirja liftareille, Douglas Adamsin viisiosaisen trilogian ensimmäinen osa. Elokuva on ihan hyvä, olisi suorastaan loistava jos en olisi kirjaa lukenut (vähintään kymmeneen kertaan). Näyttelijät rooleihinsa sopivia, erityisesti nautin Stephen Fryn äänen kuuntelemisesta, ja käsikirjoitus oli sujuva.

Mutta kun kirja on loistava niin se on loistava. Esimerkiksi Marvin on niin paljon säälittävämpi, monitahoisempi ja masentuneempi kirjassa, että elokuvaversio ei tee oikeutta Siriuksen kybertekniikkayhtiön ensimmäiselle AIP prototyypille. Ja toinen asia, elokuva ei lainkaan selitä miksi Zaphod varasti juuri Kultasydämen, kun taas kirjassa Zaphod kertoo Margrathean olevan kaikkien aikojen epätodennäköisin planeetta - Kultasydämen voimanlähteenä on ääretön epätodennäköisyysmoottori.. Klik klik yhdistyvät johdot lukijan korvien välissä. Niin ja Eddie, elokuvassa ei mainittu sanallakaan sen äidillisestä sivupersoonasta.