Hymyä!

Suomenlapinkoiran ilme on alati iloinen, lämmin tunne läikähtää sydämessä kun lapparin hymyilevä kuono tulee eteen.

Ja peittona se lämmittää myös viime vuoden lopulla syntynyttä pienokaistakin. Peiton mallina toimi alunperin peiton käyttäjän äidin oma kasvatti.

Kirjovirkattu vauvapeitto, ja jos en nyt pahoin väärin muistele, niin 7-Veljestä taisi olla lanka. Tästä kun on taas jo aikaa kun tämä valmistui ja käyttäjälleen postitettiin.

Lumella oli hyvä kuvata!

Ja tässä kirjovirkkaukseen tekemäni kaavio vassokuu:

Ja kun te tykkäätte niistä takapuolista, niin tässä tämä.

Tämä nyt ei kyllä kauheesti poikkea etupuolesta - koska kirjovirkkaus ja toinen väri kulkee koko ajan pylväiden sisällä - mutta peilikuvahan se on.

 

Eläinsatupeitto 2024

Naapuriin syntyi uusi asukas ja pitkästä aikaa ehdin tekemään eläinsatupeitonkin.

Tässä ei ollut mitään teemaa, eikä eläimiäkään runsaasti, mutta ne muutamat oli sellaisia mitä itse halusin kovasti tehdä. WWF isopanda -logo mun suosikki.

Mukaan pääsi myös useammalla värillä tehty riikinkukko, leijona ja bambi.

Loput välit erilaisia isoäidinneliöversioita.

Lankana 7 veljestä, värit sitä mitä varastoista löytyi.

Ja takapuolet kun on kivoja:

 Lahjaksi tämä lähti jo ajat sitten.

Kyllä maalla on mukavaa -eläinsatupeitto

Lapsilla on uusi ja ihana serkku, joten hänelle tarvittiin maailmaantervetuliaislahja.

Vauvanpeitot on just passelin kokoisia käsitöitä ja toimivat periaatteella - yksi koko sopii kaikille - jota ei voi joka nutusta sanoa.

Lapsosen isoveli tykkää isoista maatalouskoneista, häntä ajattelin kun yllä olevan palan suunnittelin. Jos ei lasketa etupyörän hieman kulmikasta olemusta, niin sanoisin jopa että onnistunut.

Maalta löytyy lehmiä ja ankkojakin. Kanan meinasin kutoa, mutta ei löytynyt sopivaa, suunnitelmaa eikä kuvaa.

Lankoina Mandarin Petit ja Drops Safran. Puikot 3 ja virkkuukoukku samoin.

 Sitten ah niin odotettu takapuolikuva:

Eläinsatupeitto on ehdottomasti mun suosikkikäsityö.

Tajunnanvirtaa ja sisäpiirinvitsejä

Eilen kastetun kummipojan äitin kanssa meillä on piiiiiitkä historia.

Tämä peitto lähti vähän eläinsatupeittoajatuksesta ja löytyyhän siitä toki pari eläintäkin.

Mutta tästä se ajatus oikeastaan lähti.

Banaani.

Saa nauraa.

Jos olisi ollut enemmän aikaa (meinas tulla vähän kiire), niin tähän olisi tullut myös joko Def Leppardin logo tahi Britanian lippu ja Marlboroaskin näköinen postilaatikko.

Muistoja ja hauskoja juttuja on niin paljon, että kaikki ei millään mahdu yhteen rakkaudella tehtyyn peittoon.

Ehkä joskus teen ihan suuren torkkupeiton johon sisällytän enemmän muistoja, sitä saa sitten kiikkustuolissa vanhana mammana tutkailla ja pohtia mitä ihmettä tuollakin tarkoitetaan.

Takapuolet on aina hauskoja ja alati kiinnostavia, tässä yksi.

Kissa vieköön

Nyt kun tämä peitto saajallaan niin esitelläänpä seuraava eläinsatupeitto.

Teemasellainen.

Lankana jälleen villasekoitteita, Novita 7-Veljestä, Sandnes Smart ja Gjestal Janne, puikot 4 ja virkkuukoukku 5.

Kissa.

Kissa.

Kissanruokaa.

Huomaatteko teeman?
Uuden kansalaisen äiti on kissaihmisiä.

Peitolla tuli hieman kiire, aloitin ajoissa, mutta tuli ensin toinen peittoprojekti väliin ja lisäksi tämän saaja tuli maailmaan ennen sovittua. Onneksi ei kovempia pakkasia ehtinyt tulemaan.

Peitto on myös jonkinverran vino, vasen reuna on oikeaa pienempi, kokoa kuitenkin riittävästi kokonaisuudessaan ettei pitäisi käyttöä haitata.

Eläinsatupeitto

Se on vihdoin valmis!

Loppukiristä tuli kuumeinen kun saaja otti parin viikon varaslähdön ja tulla tupsahti ennen MM-jääkiekkoturnauksen päättymistä (neljäs sija on ihan hyvä, eikö vain?).

Pienen apulaisen ansiosta pyykkiteline oli oikein mainio sommitteluteline. Paperi, kynä, ja vähän laskemista.



Vähän tuo yksi pala turhan leveä, vaikka laitoin sen kahden kapeimman palan kanssa vierekkäin, piti muihin tehdä neljä lisäriviä että pääsi samalle tasolle ennen reunan virkkaamista.



Haitarimaisesta peitosta tuli oikein mainio silityksen jälkeen. Eli neuleosuudet pingotin erikseen paloina ja peitto pääsi silitykseen.

Paloista muuten aiemmin esittelemättömiä ainakin Orava, Apina, Lammas ja Haikara.



Leveys noin 67 cm, korkeus 76 cm.
Lankana Mandarin Petit ja sitä meni 13 kerästä yhteensä 200 g (tietääkö kukaan mitään mukavia jämälankatöitä? Ai Eläinsatupeitto? No pitääpä kokeilla sitä).

Puikot 3 pitkät ja virkkuukoukku 3,5.
Saumat siis virkattu kiinteillä silmukoilla.

Nyt siis jäljellä enää postitus!

Ja pieni ekstra loppuun.
Kun takapuolet on aina niin kiinnostavia:



Tuosta näkee vähän kuinka ohut peitto on kun valo kuultaa läpi, passeli vaunupeitto kesäksi.

What's new pussycat?

I've got flowers
And lots of hours

Voikukkia.
Ajasta valehtelin.

Mutta vähän uutta valmista pingottumassa:



Psykedeelinen katti ja jouluinen possu.

Foxy lady

You know you're a cut little heartbreaker



Näin pingotuksessa tuo punainen hohtaa suorastaan vihreän alta sen kulkiessa takana. Toivottavasti ei enää valmiissa peitossa ota niin silmiin.

Jonkin aikaa olen kuluttanut päättelemällä aiemmista paloista langanpäitä - ihan ettei ole niin hurjaa työtä jäljellä kaikkien palojen valmistuttua.

Se josta ajatus sitten lähti

Ensin tuli Jämälankakirja.
Toisena teki Norsis hienon Eläinsatupeiton. Ja siinä oli upea hiiri.
Kolmanneksi tuli kirja Kirjo punaista, valkoista, sinistä josta kyseinen hiiri löytyy.
Ja neljänneksi tuli tarve.



Nyt on tämä pala valmis (vähän hiiri sivussa, mutta jos se vaikka ei oo päässy vielä täyteen vauhtiin?).
Peitossa on vielä vähän tekemistä.

Uskollisesti samaa rataa

Nää on kovin yksipuolisia nämä päivitykset.
Tällä kerralla eläinsatupeittoon valmistunut tämmöinen:



Hau hau.

Kommenteissa käydyn keskustelun innoittamana päätin sitten tosiaan sekä a) pingottaa että myöhemmin b) silittää. Pingotukseen pääsi vain kirjoneuleosuus, virkkaukset sitten silitellään vaan.



Allekirjoittaneen neulojen vähyyden vuoksi pääsi vain kaksi kerrallaan pingottumaan.

Tuli sitten mieleen että mitäs kun tämähän on vauvan peitto ja konepestävää puuvillaa että lähtee tahrat niin millainen mahtaa olla pesun jälkeen :D.
Tokkopa kukaan siinä vaiheessa enää pingottelee uudelleen.

You stinker!

Ken arvaa mikä eläin?



Pala kerrallaan kohti valmista.

Mietin tässä, että kannattaakohan mun höyrytellä taikka pingottaa näitä erikseen vai vasta peittona?

I'm no good keeping secrets

Toinen.



Näitä on niin hauska tehdä!

Kurkistus

No en malta olla näyttämättä.
Tää on varmaan siis 1/16 osa keskeneräisestä ihanasta projektista (jolla on pikkuisen kiire kyllä):



Pitäis varmaan vähän höyryttää tai jotain, viimeistään kun on koko homma valmis.