keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Uusi mahdollisuus

Elämä antaa aina säännöllisesti uuden mahdollisuuden, aina 365 vuorokauden välein, tiesitte varmaan. Mietin pitkään (flunssan muussaamissa aivoissani), että tekisinkö tilinpäätöksen tästä vuodesta näin viimeisenä päivänä. Ja päätin että en (niissä samoissa aivoissa, ne toimivat jotenkin vielä vaikka ovatkin täynnä räkää). Vuotta 2008 en ikinä muistele tyyliin: "Voi kuinka se oli ihana vuosi" tai "Haluaisin elää sen uudelleen". Suuria tapahtumia, valtavia tunteita, uusia asioita ja surkeaa elämää. Sitä se oli.
(No nyt tästä taitaa kuitenkin tulla tilinpäätös vaikka juuri hetki sitten vannoin muuta, syytetään flunssaa)

Ajattelin, että voisin vähän pohtia tulevaa, miettiä odotuksiani ja antaa (mahdollisesti) lupauksia.

* Alkuvuodesta tulee rankka, ensimmäinen suruvuosi tulee täyteen helmikuun 16. päivä. Ensimmäinen vuosi on aina vaikein, luulen, toivon ainakin että elo tästä helpottuisi.
> Lupaan, että 16. helmikuuta vietän päiväni juhlien Poikani syntymää ja surren hänen kuolemaansa.

* Me ehkä mahdollisesti aloitamme omakotitalon rakentamisen, tai sitten mahdollisesti alamme rakentamaan ulkorakennusta tontille, tai sitten emme.. Vähän riippuu taloudellisesta tilanteesta (YT oi YT, tuo kaikkien yritysten muotisana)
> Lupaan, että jos ryhdymme tekemään muutakin kuin haaveilemaan, kirjaan siitä kuvia tänne, tai tarinoita. Ehkä saatan jopa perustaa alablogin?

* Lankojen säilytystä pohdin uudelleen, pitänee ehkä hankkia toinenkin muovilaatikko
> Lupaan, että saan Esikoisen neuletakin valmiiksi (ihan hyvä homma olisi saada se tietenkin valmiiksi AJOISSA, ettei ole pieni heti valmistuttuaan)


Mikäs se Kiinalainen vuosi nyt alkaakaan, Härän vuosi? Varovaisten päätösten, pohdinnan ja sadonkorjuun aika..
Niinpä niin.
Pohditaan nyt sitten..

lauantai 27. joulukuuta 2008

Rankkaa

Kaikin puolin..

Mutta olen selvinnyt.

Joulusta.

Sukulaisia, myös niitä pienten lapsien vanhempia ja raskaana olevia, on tavattu ja silti olen järjissäni. Koville otti, monessa kohdassa tuli mieleen että Poikakin kävelisi jo tukia pitkin ja olisi mukana muiden leikeissä - tai ainakin tahtoisi olla..

Aattona kävimme viemässä Pojan haudalle lahjan ja kynttilät. Sydäntä lämmitti kun siellä oli jo sukulaisten viemiä kynttilöitä palamassa. Hautausmaa oli taas täynnä kynttilöitä, joulu kun on yksi niistä suurista juhlapäivistä jolloin ihmiset muistavat vainajansa. Yleensä meillä on esikoisen kanssa niin rauhallista haudalla käynnissä - nyt oli lähestulkoon ruuhkaa. Ehdin jo ajatella, että ovatpa ihmiset tekopyhiä, vain juhlan vuoksi muistavat kuolleensa. Mutta sitten toiset ajatukset ehtivät mukaan ja muistin myös itseni olleeni samanlainen.

Muuten tänne ei kuulu mitenkään erikoista, meillä on kaikki flunssassa. Jee..
Välipäiviksi pitäisi jaksaa vielä töihin, joten viikonloppu aikaa parannella..


Syökää jouluruuat pois - ne menee huonoksi.

keskiviikko 24. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 24.12.2008

Rauhallista joulua kaikille!



Kuva nyt ei kerro mitään meikäläisestä henkilökohtaisesti, yleensä en edes sisusta tavaroilla joilla ei ole mitään käytännön funktiota. Tuikkujutut on lahjaksi joskus saatu, nuo kikkareet vain vaativat päästä tänä jouluna meille..

tiistai 23. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 23.12.2008

Tämä vähäsen jatkaa samaa linjaa:



Pojan kuva on meillä aina keittiössä jossa vietän suurimman osan kotonaolo ajastani. Juhlapäivinä Pojan kuva siirretään olohuoneeseen, keittiön pöytään kun katetaan silloin yleensä noutoruoka tai noutokahvipöytä.
Keväällä minulla oli suuri tarve polttaa kynttilöitä, joka päivä.. Tarve väheni ja kesän jälkeen olen polttanut kynttilöitä vain haudalla lyhdyissä ja satunnaisesti meillä pihalla olevassa lyhdyssä. Aiemmin en koskaan polttanut kynttilöitä sisällä muuten kuin jouluna.

Niin ja taustalla meidän uudet laiskan (ja saidan) naisen verhot.

maanantai 22. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 22.12.2008

Herkkuja on siinä monenlaista:



Löytyy joulupöydästä - pähkinöitä! Joskus on ollut kuorellisiakin, niistä tulee vain niin kovin paljon sotkua vaikka avaaminen hauskaa onkin. Niin ja ovathan kuorelliset pähkinät toki myös kauniita joulukoristeita.
Paikka mistä löytää monenlaista = Punnitse ja Säästä. Sieltä saa melkein mitä vain kilotavarana, omaankin astiaan voi varmasti hakea jos ei halua esimerkiksi paperipussiin ottaa. Yleensä hankin kyseisestä liikkeestä pähkinöiden lisäksi kuivattuja hedelmiä ja eri myslisekoituksia.

sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Tapahtumarikasta

On meillä muutakin elämää kuin vain joulukalenterin täyttö (viimeistä luukkua vaille valmis, mutta se aiheuttaakin pientä aivosolujen käyttöä).. Esimerkiksi pukinpussiin on tehty ja hankittu täytettä, tulossa siis HYSHYS-juttuja, jos epäilet saavasi meiltä lahjoja, niin sulje silmäsi hetkeksi.

Kestotiskirättejä!


Innostuin kun uusimmassa Ullassa oli juttua. Nämä menee lahjaksi, itselle pitäisi vielä tehdä. Menevät siis (osa)kestoilevaan (vauva ja äiti osittain) perheeseen, joten tässä vähän lisää. Kyseisen perheen isännän paketissa on kangasnenäliinoja, ne tosin kaupasta hankittu. Tuon kuvan ottamisen jälkeen vähän silitin ja pistin pakettiin.

Esikoinen harjoittelee kameran käyttöä:


Ja sitten onnistuin jo hajottamaan mustat hienot sukkani. En kyllä epäillytkään että kovin pitkäaikaisija olisivat olleet.

Joulukalenteri 21.12.2008

Lunta sataa:



Tykkään askarrella, ja erityisesti tykkään askarrella esikoisen kanssa. Osaa hyvin jo piirtää ja värittää (hyvin tarkoittaa sitä että ei väritetä seinää tai pöytää vaan paperia ja ajatuksella eikä siis vain sotketa), niin seuraava askel on saksien käyttö. Nyt joulun alla syntyi tälläisiä koristeita.

lauantai 20. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 20.12.2008

Jokajouluinen traditio:



Poikkeaa selkeästi muista Grishamin kirjoista. Suosittelen, itse ainakin muistan olla hössöttämättä liikaa joulusta ja hieman hillitsee tuhlausintoa joulun alla. Kestää lukemista, ilmestymisen jälkeen olen joka vuosi joulukuussa lukenut (sopivan lyhytkin jos on kovin kiireistä).

perjantai 19. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 19.12.2008

Meiltä löytyy enkeleitä joka paikasta:



Tämä on löytänyt kotinsa meidän jääkaapista. Meillä on myös esimerkiksi ilmoitustauluenkeli ja kirjahyllyenkeli. Silloin kun olin lapsi, meillä oli tonttuja - läpi vuoden. Jos jossain joku kolahti, äiti saattoi sanoa riihitontun olleen asialla. Saunan jälkilämmöissä kävi saunatonttu saunomassa ja navetassa tietenkin oli oma navettatonttu pitämässä lehmille öisin seuraa.

torstai 18. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 18.12.2008

Minna ehdotti kauneinta näkymää mitä hautausmaalla on. Kiven lisäksi löytyy Pojalta tälläinen:



Näin jouluna ja joululaulujen aikaan tuo varpunen edustaa jotain muutakin kuin vain lyhdyn koristetta - on siis kivisen lyhdyn päällä. Kuvassa tosin hieman lumen alle peittyneenä.

keskiviikko 17. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 17.12.2008

On meillä ehditty tekemään joulujuttujakin eli tässä pipareiksi muuttunut piparitaikina:



Tuo karkkimurskapussi tuossa sivussa miten aina tuunailen tavallisia juttuja aavistuksen erilaisiksi. Viime vuonna meidän pipareissa oli turkinpippurimurskaa, nyt Mariannemurskaa. Kahviin (purujen joukkoon) laitan melkein aina jotain erikoista (läpi vuoden), esimerkiksi kanelia, kaardemummaa tai tummaa kaakaota.

tiistai 16. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 16.12.2008

Postipojan tuomaa:



Näitä voin suositella.
Tuosta osa menossa omaan käyttöön ja loput lahjaksi, joten hys hys!

maanantai 15. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 15.12.2008

Pala minua:



Tuo rippilahjaksi saatu risti on kulkenut mukana jo kohta kaksi vuosikymmentä (IIK!!!). Ja suoraan sanoen tunnen itseni alastomaksi ilman sitä.. Niin ja joo, kyllä, minulla on kesakoita, lähestulkoon kaikkialla ja ympäri vuoden.

sunnuntai 14. joulukuuta 2008

Kaksi viikkoa takana

Ja kymmenen yötä jouluun, laskin aivan itse.



Pikkujoulujakin on ehditty viettämään, eilen nähtiin itse Elvis!



Hyvissä voimissa näytti olevan.
Ja naiset olivat sulaa vahaa Kuninkaan käsissä..



Pahoittelun kuvien laadusta, joku oli ottanut kameralla kuvia niin, että kun lähdön aika tuli, niin huomattiin akun olevan tyhjä. Ja sitten ei sitä tietenkään enää ehtinyt lataamaan ja vara-akkuahan ei ole. Kuvista kiitos uskolliselle kännykälle.

***

Eedit-täti täällä terve! Muistakaahan käydä osallistumassa Kissankehdon Arvontaan!

Joulukalenteri 14.12.2008

Tässä pala unelmaa:



Kuva on nyt aika huono, mutta ei ole yksin kameran syy.. Tietokoneen näytöltä kun ei kummoisia kuvia oteta.
Tuollaisen kun saisi joskus rakennettua.. *haaveilee*

lauantai 13. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 13.12.2008

Testikuva:



Ihan vain kameraa kokeillakseni. Tälläisiä kuvia siis tuolla kameralla saa yöllä autolla ajaessa (isäntä ajoi, minä leikin kameralla).

perjantai 12. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 12.12.2008

Tundralta?



Ei ihan, vain syntymäkotini pihalta, kuvausapulaisena toimii Esikoisen suosikkikoira (ei lähde karkuun silityksiä, on alatiystävällinen ja ei pidä liikaa meteliä itsestään).

Tässä syy miksi kaipaan maalle ja omaan rauhaan..

torstai 11. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 11.12.2008

Taru ehdotti että kuvaan mitä ikkunasta näkyy:



Eikös olekin säälittävä näky.

Ulkotuli teline sulaneella lumella kaihdinten välistä kuvattuna..
Toivottavasti jouluun mennessä on paksu lumipeite ja pitkästä aikaa saamme runsaslumisen joulun..

keskiviikko 10. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 10.12.2008

Kuvana ei hääppöinen mutta kuvaa minua:



Tämänhetkinen suosikkikestokassini. Meillä siis on runsain mitoin kestokasseja, niitä käytetään ostoskasseina, käsityöpusseina ja yhden jos toisen tavaran kuljetukseen ja säilytykseen. Niitä on itsetehtyinä, korruptiolahjoina saatuja ja kuten tämä, ihan kaupasta ostettu kun ei ole muistanut ottaa kassia mukaan.

tiistai 9. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 09.12.2008

Runsaudenpula:



Pistin lankoja järjestykseen ja laatikkoon.
Totesin niitä olevan niin runsain mitoin, että eivät kaikki mahtuneet 31 litran kannelliseen säilytyslaatikkoon. Siksi siis tuossa oikealla kaksi pahvilaatikkoa, ja vasemmalla olevat meni pariin pussiin (noista Bambuista tulee hys hys juttuja jouluksi, jos intoa riittää).
Tässä voisi oikeastaan olla langanostolakossa kunnes kaikki langat mahtuu tuonne muoviseen juttuun....

maanantai 8. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 08.12.2008

Kauneutta talvella:



Firman parkkipaikalta löytyi tuollainen talventörröttäjä (tykkäsin tuosta termistä aina ala-asteella). Tämä kuva on jotenkin niin kaunis, että siitä voisi tehdä taulun seinälle. Talvella kauneutta löytyy mitä erilaisimmista paikoista.

No niin, välikysely ja muita kuulumisia

Seitsemän luukkua avattu, 17 jäljellä.

Mitäs olette pitäneet? Vielä sopii muutama ehdotus, kalenterissa on siis pari luukkua vielä täyttämättä.

***

Muitakuulumisia:

Eipä erikoisempia.

Joulusiivoja pikkuhiljaa hoitelen, yritän pitää pääni kasassa ja selvitä joulunpyhistä.

Tällä viikolla pitäisi muistaa postittaa joulukortit, lähtövalmiita toki jo ovat.

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 07.12.2008

Meiltä löytyy tälläinen ihanuus:



Ikivanha Singer, joka taitaa vielä toimiakin - nyt tosin on vain koristeena. Isännällä on jotain tätä vehjettä vastaan, kun uhkaa aina heittää sen kaatopaikalle, ilkimys..

lauantai 6. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 06.12.2008

Itsenäisyyspäiväkortteja:



Minulla on siis Suomen ajokortti - sellainen vanha ISO. Suomen Kela-kortti, mallia vielä englanniksi Sickness insurance card, kun nykyisin taitaa olla Health insurance card. Sitten myös Suomen punaisen ristin veripalvelun kortti.. Käykäähän luovuttamassa.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 05.12.2008

Matleena Lankapirtistä ehdotti seuraavaa kuvauskohdetta:



Siinä siis oikea silmäni.
- sininen, häivähdys ruskeaa siellä täällä
- ei meikkiä
- ryppyjä (iik vanha!) ja kesakkoja

torstai 4. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 04.12.2008

Olen varmaan jossain vaiheessa kertonutkin mielikirjailijoistani, tässä asiaan liittyvä keräilykohde:



Meillä on parin metrin matka kirjahyllyssä tällä hetkellä kyseisen daamin kirjoja, ja lisää hankin aina kun eteen sattuu sopivalla hinnalla.. On kirpputorilöytöjä, uusintapainoksia, tuttavilta ostettuja.

keskiviikko 3. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 03.12.2008

Koska Blogger näin haluaa, niin olkoot sitten pystysuuntainen kuva.



Tässä meikäläisen kauan kauan sitten kirpputorilla eurolla löydetty käsilaukku. Mitälie ja mistä lie, vaikuttaa ainakin nahalta - vannomaan en mene. Mutta tuolta löytyy yhtä jos toista välttämätöntä tarviketta... Kuten sateenvarjo, kalenteri, vanhoja kuitteja, kyniä, puuteri (mitähän se siellä tekee kun en ikinä käytä), huulirasva, tennispallo ja kukkaro.

Muistan itse laittaneeni kaikki muut tuonne paitsi tennispallon, se lienee Esikoisen peruja.. Luulen..

tiistai 2. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 02.12.2008

Työpöydältä löytyvät aarteet:



Vasemmalta lukien
- työlammas (kuvaa ilmeisesti minua? *nyökytys nyökytys*)
- Esikoinen
- Poika
Ja alla blogissa aiemmin esitelty Brysselinpitsiliina.

maanantai 1. joulukuuta 2008

Joulukalenteri 01.12.2008

Aloitetaan Midinetin ehdotuksella:



Omien kenkien kärki. Kuva otettu ulkosalla, illalla.
Kengät ovat Clickistä hankitut viime talvena. Mitälie mokkanahkaa päällys, sisältä pörröinen (feikkiä feikkiä) ja sitten tuollaiset pampulat jotka aina aukesivat ennenkuin ymmärsin vääntää ne umpisolmuun.. Eipä sen hoksaamisessa mennyt kuin pari kuukautta.

sunnuntai 30. marraskuuta 2008

1. adventti

Tänään kävimme kirkossa adventtikonsertissa.

Esikoinen tykkää joululauluista, erityisesti Hoosiannasta (helppo laulaa?) ja itsellekin kyseinen konsertti on aloittanut joulun ajan..

Tämä oli kuitenkin ensimmäinen kerta kun itkin suruani adventtikonsertissa.. Olen toki liikuttunut kyyneliin asti aiemminkin - yleensä hienojen esitysten vuoksi - nyt surin kuollutta lastani. Ja itkuun purskahdin kun soi Varpunen jouluaamuna. Kolme lasta haudanneena Zacharias tiesi hyvin mistä runoili.
*edit 08.12.2008* Tämän mukaan heiltä kuoli yhteensä viisi lasta, kaksi heistä kuoli syntyessään.

Adventti kuitenkin valmistaa meitä jouluun, vaikka nykyisin näkee ensimmäiset joulumainokset jo syyskuulla (juu juu, näin näin), niin joulutunnelma alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Ja se tarkoittaa sitä, että huomenna on ensimmäinen päivä joulukuuta. Ja ensimmäinen päivä joulukuuta avautuu ensimmäinen luukku kalenterista! Joitain ehdotuksia olen toteuttanut, vielä ehtii toivomaan..

Huomista odotellessa..

perjantai 28. marraskuuta 2008

Kukkaron nyörit kiinni

Näin kansainvälisenä
Älä osta mitään
päivänä on hyvä hetki pohtia muutama minuutti omaa kulutuskäyttäytymistään. Eli sinä kun pohdit itseksesi siellä omiasi niin minä täällä pohdin ääneen (no tuota siis, ööh, kirjallisesti) omiani.

1) Jos mahdollista, ostan aina kotimaista, oli taantuma tai nousukausi.. Mitä lähempänä tuotettu tuote sitä tuoreempi (elintarvikkeissa erittäin ajattelemisen arvoinen asia) ja sitä pienemmät kuljetuskustannukset - myös luonnolle.

2) Jos mahdollista, ostan aina aidon luonnontuotteen keinotekoisen sijasta. Eli vaatteissa ja langoissa siis jos mahdollista villa - puuvilla - pellava. Jos ostan elintarvikkeen jossa on makeutusainetta, niin vältän keinotekoisia makeutusaineita. Eli silloin kun harvoin juon limsaa, on se ihan sitä sokeriversiota eikä mitään nollaa ja maksia ja muita kevyitä.

3) Yritän suosia luomua, tosin joskus sisäinen saiturini ottaa vallan ja valitsen tavallisen (kotimaisen) vaihtoehdon. Ja yritän myös käyttää Reilun kaupan tuotteita, tämä tosin ei ole vielä oikein selkärangassa..

4) Ostan yleensä aika vähän tavaraa, poislukien tietenkin langat joita hamstraan *punastuu*. Meillä ei kauheasti ole koriste-esineitä, ne kerää vain pölyä. Astioita en ole kerännyt mitään sarjaa, on kyllä vähän perintökalleuksia ja opiskellessa hankittuja halpoja, jotka-ei-hajoa-millään astioita.

5) Kun ostan kodinelektroniikkaa, sijoitan siihen enemmän rahaa, en osta halvinta koska en luota että halpa kestäisi. Toki pyydän tarjouksia suuremmista ostoista - käyn kysymässä hintoja ja vertailen, mutta kuitenkin satsaan ettei tarvitse heti hankkia uutta.

6) Käyn kirpputoreilla (nyt tosin en ole kauheasti ehtinyt, mutta taas tulee kausia kun käy enemmän), niiltä ostan pääasiassa vaatteita ja kirjoja, joskus ehkä leluja. Kaikkea en suostu käytettynä ostamaan..


Mitähän muuta...

Tässä voisi haastaa tänään kaikki mukaan, eli pohtimaan omaa ostoskäyttäytymistään ja olemaan ostamatta yhtään mitään.

torstai 27. marraskuuta 2008

Hupsista

Livahti äsken yksi joulukalenterin sivu näkyville, eihän kukaan huomannut?
No jos näit, niin ethän kerro kenellekään..

***

Näin joulun lähestyessä muistuu mieleen viime vuosi, miten viime vuonna valmistauduin jouluun niin iloisissa tunnelmissa - jäin äitiyslomalle viimeinen päivä joulukuuta. Töissä oli viimeiset päivät, ne menivät suorastaan vihellellen, kotona pikkuhiljaa valmistelin joulua.. Siivous oli jaettu koko joulukuulle, ei tullut kiirettä eikä tullut liian raskaaksi (tämän teen toki jokainen vuosi). Ja puhuttiin miehen kanssa useasti siitä, että ensi jouluna meitä onkin neljä ja pohdittiin missäs ja miten me sitten joulu vietetään..

Vielä toistaiseksi en ole uponnut surun mustiin syövereihin, mutta pelkään että mitä tapahtuu sitten kun ehdin rauhoittumaan. Eli mitä tapahtuu joulunpyhinä? Nyt hiihdän paikasta toiseen työn merkeissä ja vapaalla ollessa on siivousta ja järjestelyä ja askartelua ja kaikkea mitä pitäisi tehdä ja ehtiä ja tehdä ja ehtiä ja tehdä.... Ajatukset pyörivät vauhdilla isoa oravanpyörää, pelkään pysäyttää.

Jouluaattona käymme haudalla (toki käyn siellä nytkin joka viikko, mutta siis), siellä viimeistään taas törmää todellisuuteen, minun pitäisi pitää huolta Pojasta kotona ja varjella joulukuusta joka varmasti kiinnostaisi juuri seisomaan oppinutta/opettelevaa..

keskiviikko 26. marraskuuta 2008

Tiedoksi kiinnostuneille

Joulukalenterin tekeminen on lähtenyt käyntiin.
Eli jos on jotain mitä haluat siinä nähdä (kuvattavissa ja julkaistavissa), niin nyt kannattaa avata suunsa tai vaieta iäksi. Nih, ettäs tiedätte.

Niin ja sain toisetkin verhot ommeltua ja ikkunaan! Wau! Isäntä vielä kommentoi, että mukavaa kun mä sisustan. Siis TÄH? Onkos se vaivannut herraa kun mä en niin tuota asuntoa sisusta neljää kertaa vuodessa vuodenaikojen ja teemojen mukaisesti ja vaihda tyynynpäällisiä ja koriste-esineitä säännöllisin väliajoin?
Tää tarkottaa kyllä nyt sitä että meillä vaihtuu matot just ja heti.. Mitähän muuta, jostain sisustusliikkestä kyllä varmaan täytyy löytyä lapsenkestäviä sisustustavaroita?

tiistai 25. marraskuuta 2008

[varoitus] Juonipaljastuksia

Tässä uudessa elämässä kirjatkin tuntuvat täysin erilaisilta, sitä lukee asioita ihan eri kantilta kuin aiemmin.

Uusintakierroksella tällä kerralla Stephen Kingin Cujo, viimeksi taisin lukea yläasteikäisenä.



Ensimmäisellä lukukerralla tuo oli vain kauhukirja, jännittävä, ja se jännitys päättyi kun koira kuoli. Nyt, kauhu alkoi siitä kun koira oli kuollut, Vic nosti poikansa Tadin autosta ja kysyi Donnalta "koska hän kuoli?" Sitten itkin, itkin ja itkin, kirjailijan mielikuvituksessa syntyneen lapsen kohtaloa ja hänen äitinsä (yhtä lailla fiktiivinen hahmo) surua. Ja sitten kun menin nukkumaan, näin vain esikoisen kokevan saman kohtalon enkä saanut unta.

Onko suru ja Pojan kuolema saanut minut eläytymään nykyisin vahvemmin?

***

Sitten asiasta puurokattilanreunaan..
Keksin juuri hyvän testin kameralleni:
Joulukalenteri!

Eli 24 kuvapostausta, jotka paljastavat ehkä (eli siis vain ehkä, ehkä siis ei) jotain minusta ja minun elämästäni. Alkaen ensi maanantaista.

Jos on jotain mitä haluaisit tietää, tai nähdä (edelleen kuvattavissa ja julkaistavissa), niin postaahan ehdotus ennen maanantaita.

maanantai 24. marraskuuta 2008

Sisustuksesta seuraavaa

Tein verhot!
Jei!

Laiskannaisenverhot. Viisi metriä kangasta, neulo päät, laita ikkunaan vaakasuuntaan. Sopivasti sopiikin, kun tarvittava pituus on 145 cm (kankaan leveys toki vähän päälle, mutta ei liian paljon) niin ei tarvitse leikata. Jos joskus laitan muualle jossa eri tarve, niin sitten voi saksia sydämensä kyllyydestä!

Olohuoneessa en pääse noin helpolla, kangas on hankittu (samaa leveyttä) ja tarve on 155 cm pitkille verhoille. Jäis aavistus vajaaksi. Eli kaksi saumaa enemmän ommeltavana.

Antoisaa saada jotain noin suurta muuten valmiiksi yhdessä tunnissa (siinä tunnissa ehti antaa esikoiselle iltapalaakin ja käydä hänen kanssaan pariin otteeseen vessassa ja niistää lapsen nenä ja vaikka ja mitä).

Tänään siis seuraavat, ja jos sitä vaikka ehtisi korjausompelemaankin - aika iso pino saumasta revenneitä kertynyt korjauskoppaan. Korjauskoppa on siis ihan vain kielikuva, ne on lykätty korjausta odottamaan sinne minne sillä hetkellä on parhaiten sopinut..

Mä tarvitsen enemmän tilaa..

perjantai 21. marraskuuta 2008

Välipalainfo

Pari tiedotusluontoista asiaa:
- Lisää ehdotuksia otetaan vastaan kuvauskohteiksi.
- Eilen vihdoin sain arpavoitot postitettua Sukkasadon voittajille omalta osaltani.

Sellaista.
Eipä täällä muuta, pelkkää harmaata kiireistä arkea. Tai tosin harmaus on nyt vähän kirkastunut kun saimme pienen pienen lumipeitteen ja aavistuksen pakkasta.

Jep.

Hyvää viikonlopun alkua vain kaikille..

tiistai 18. marraskuuta 2008

Voi kyllä

Siinä se on:


Uusi kamera.

Ei tuo nyt mikään järjestelmäkamera ole, mutta huomattavasti parempi kuin meidän nykyinen aataminaikuinen ikäloppu.. Testiin pääsee heti kun akku on latautunut.

Vielä kun olisi jotain kuvattavaa...

Ehdotuksia otetaan vastaan, eniten kannatusta saanut kohde kuvataan.
Kohteen pitää olla:
- kuvattavissa
- julkaistavissa (ei siis mitään mitä en kehtaisi tai pystyisi lain ja moraalin kannalta tänne lätkäistä)


Kuva kamerasta on otettu kännykän kameralla, pahoittelut epätarkkuudesta..

maanantai 17. marraskuuta 2008

Sairas ja mustasukkainen

Minä.

Kyllä olen.

Se on minun vuoroni sairastaa sitä Enterorokkoa joka oli esikoisella männä viikolla.

Ja kun sairastaa niin on aikaa tehdä kudin valmiiksi:


Mallina Hepsin Hienostelevat Hildat, hieman lyhemmät vain mitä alkuperäisessä ohjeessa ja kantapään tein vahvistettuna toisinpäin kuin ohjeessa - eli en tehnyt kiilalisäyksiä vaan tavallisen kantapään mutta eri suuntaan kudottuna.

Pyöröillä neuloin ja päättelin kahdesti. Ensimmäisellä kerralla tuli liian tiukasti, en saanut kantapäästä yli! *nolo* Purin sitten molemmat, vaihdoin suuremmat puikot ja tein löysistä löysimmän päätöksen. Ja nyt lörpsöttää. Mutta olkoot.. Ehkä mun kannattais kuitenkin pysytellä perinteisissä varresta aloitettavissa sukissa, tulee aina tehtyä aloituskin kahdesti kun ei ekalla kerralla ikinä onnistu.

Vielä lankana oli Dropsin Alpaca, saa nähdä kuinka kestää käyttöä.. Tarkoitus vain työsukiksi.

lauantai 15. marraskuuta 2008

Ei saa

Käväistiin tänään haudalla esikoisen kanssa viemässä kynttilöitä, kuten melkein joka viikonloppu käydään. Miehen äiti oli käynyt viemässä - ilmeisesti eilen - kynttilät, laittanut molempiin haudalla oleviin lyhtyihin öljykynttilät.
Ja minun reaktioni oli:
- Kuinka hän kehtasi?
- Minun lapseni. Minun lapseni hauta.
- Eivät muut saa häntä hoitaa..
Pistin isännälle viestiä, että ilmoittaa äidilleen, että jos hän haluaa kynttilöitä viedä, hän voi viedä sellaiset kannelliset kun me viemme aina öljykynttilät lyhtyihin.

Hetken märehdittyäni ryhdyin miettimään, että miksi tämä näin kovasti otti sydämestä, miksei joku muu voisi viedä lyhtykynttilöitä? Kyllähän esikoinenkin on hoidossa päivät ja joskus isoäidillään tai kummeillaan, en minä hänestä ole mustasukkainen.. Mutta Pojan kynttilöistä.


Ehkä, koska se on ainoa mitä minulla on jäljellä.

perjantai 14. marraskuuta 2008

Selityksen makua

Sukat kun eivät ole vielä valmiit, enterorokon runtelemana univelkaisena ei ole tullut puikkoihin tartuttua, niin esitelläänpä harhautukseksi historiallisia lintuja:


Oululaisia sorsia vuodelta 2007.


Belgialaisia pingviinejä vuodelta 2008.


Saksalaisia ankkoja vuodelta 2005.

torstai 13. marraskuuta 2008

Suora kopio toisen ideasta

Mama pohdiskeli hiilijalanjälkeä joka joulusta jää, tuo kulutusjuhlista suurin. Ryhdyin itsekin miettimään mitä sitä voisi antaa lahjaksi joka ei olisi kertakäyttöistä/muovia/hyödytöntä vaan jotain millä on merkitys eikä niin rasittaisi luontoa.

Jos siis luulet, että ehkä olet saamassa joululahjan minulta, sulje silmäsi loppuviestin ajaksi..

- Kirjat, uudelleen luettavia ei muovia, säilyttää jonkinlaisen jälleenmyyntiarvon jos jossain vaiheessa haluaa tyhjätä kirjahyllyään
- Vaatteet, näitä tarvitsee aina jos ei siis mitään hepenehörselöitä lahjoita
- Käsityöt, valmiina jo jotain, esimerkiksi kierrätyskankaasta tehty kestokassi. On käytännöllinen, jo kerran maata kiertänyt ja täysin muoviton. Itse tehtynäkin vieläpä edullinen
- Lahjakortti johonkin hoitoon - esimerkiksi vaikkapa kasvohoitoon (tämä on lähinnä ehkä vinkki joulupukille, toim.huom.), tavara ei liiku > ei synny jätettä, paikallista yrittäjää on hyvä suosia
- Kahvi tai tee, mieluiten reilunkaupan, ja mukaan kotimaista suklaata (kahvissa ja teessä on pitkä kuljetus - kotimaisuus suklaassa kompensoi)
- Kangasta ja tarvikkeet ihmiselle joka ompelee. Minun työn jälkeni olisi todennäköisesti paljon kehnompi, ja tämä on silti käsin-tehty-lahja. Ei ehkä kuitenkaan kannata vaatekaavoja, mietin paremminkin sisustustavaraa, verhokangas ja lankarulla?
- Tyynyliinat ja pussilakanat, aina tarpeen, vielä jos itse jaksaisi värkkäillä.. No jos kuitenkin ostaisin kotimaisia? Mahdollisesti muovittomasti pakatut? Miksi kaikki pitää aina kääriä muoviin moneen kertaan? Löytyisiköhän messuilta?
- Lottolappu (kun en pelkkää rahaa viitsi lahjoittaa), voi olla suurikin lahja, vie ainakin todella vähän materiaalia ja menee paperinkeräykseen ellei voittoa
- Ideoita otetaan vastaan

tiistai 11. marraskuuta 2008

Vai että sillä lailla

Meilläpäs onkin Enterorokkooo..

Tämä nyt on onneksi ihan pieni vastoinkäyminen, vaikka surku tuleekin sairasta lasta. Mutta tämä on lievä.. Jos tämä tosiaan on tämän vuoden viimeinen vastoinkäyminen niin eiköhän tämä vuosi onnistuta rämpimään loppuun.

Viimeiset sukkasadon sukatkin ovat lähestulkoon valmiit, vielä joustinreuna ja päättely. Kyllä tämä tästä..

Hei katsokaa!
Tänne risukasaan paistaa aurinko!



Kuva tuolta.

Mietin muuten tässä päivänä eräänä, että josko isoäidit saisivat joululahjaksi esikoisen kerhokuvasta jääkaappimagneetin? Miltäs kuullostaa?
Mutta hyst! Tästä ei sovi pulista eteenpäin..

torstai 6. marraskuuta 2008

Oliko vielä jotain

Mulla täytyy olla puikkoallergia. Sukat jäi kesken heti kun satokausi päättyi, eikä oo ees paljoa vailla. Pieni tauko sallittakoon? Eiköstä? Joo joo jookos?

Jokatapauksessa kohta pitäisi ryhtyä aktiiviseksi ja ryhtyä tekemään joululahjoja. On onneksi jotain jo valmiinakin, mutta ainakin yhdet lapaset voisin kutoa (on nyt lapaskuukin, mutta siihen en osallistu, paitsi sitten ehkä hengessä mukana), pipoja perheelle ja jotain pientä kivaa. Tarvitsisi vain ideoita, jostain pienestä, nopeasta ja käytännöllisestä. Saako aikuinen antaa lahjaksi patalappuja?

Täten myös lupaan ja vannon, että ensi viikolla innostun myös kirjoittamaan enemmän kuulumisia.. Ehkä.. (todella lupaava lupaus)

Vielä on hautajaiset lauantaina, ja sitten pitäisi olla tavallista arkea, ellei iske sitten seuraava pommi? Miten olisi YT-neuvottelut ja kenkää? Tai jos vaikka myrsky kaataisi puun auton päälle? Tai sitten sitä sairastuisi itse. Onhan niitä huonoja uutisia jotka eivät ole vielä kantautuneet meidän perheeseen..

Isänpäiväkin ensi sunnuntaina.
Miten minä pystyn miestäni tukemaan? Muistan kuinka rankka äitienpäivä oli viimeksi, ilman Poikaa.. Toki isäntä sanoo että ei häntä niin hetkauta isänpäivä, mutta kyllä varmasti sattuu.. Toisen pitäisi aina olla se joka jaksaa, etteivät molemmat romahda yhtä aikaa. Ja nyt pitäisi mun olla se vahvempi, ja olo on niin kovin voimaton.

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Huvitus yritys

Kudin ei edisty yhtään, kuten ei myöskään korjaannu takalistosta haljennut hame. Ei huvita eikä jaksa, lauantaina pitäisi jaksaa hautajaisiin..
Äiti-Puffa kuitenkin haastoi tämän lapamadon seuraavaan.

Tehtävänanto: "Paljastan viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä , jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1. Vessassa käydessä on oltava lukemista mukana, vaikka siellä ei kauaa istuisikaan, niin jotain on luettava. Vaikka sitten hammastahnapurkin taustaa.

2. Olen äärimmäisen laiska vaihtamaan verhoja. Tykkäisin kovasti uusista verhoista, jouluverhot erikseen, kesällä omat. Mutta nuo nyt ikkunassa olevat ovat varmaan olleet kohta kolme vuotta.. Opiskeluaikojen jälkeen kun muutin opiskelija-asuntolasta pois ja pesin verhot, ne hapertuivat käyttökelvottomaksi > jatkuva ikkunassaolo ja aurinko tuhosivat ne.. Voi nolous sentään.

3. Kun en keksi vastauksia kiertokirjeisiin, ahdistun. Kyseessä kun on vain hauska ajanviete ja minä otan kaikki tälläiset niiiiin tosissani. Kaikki viisi omituisuutta on ilman muuta oltava oikeita omituisuuksia eikä keksittyjä. Liian pedantti huvituksissa.

4. Puhun itsekseni autoa ajaessa, joskus vieläpä englanniksi tai ruotsiksi. Moitin toisten ajotaitoja ja -tapoja ja toivon samalla etten itse olisi samanlainen.

5. En minä keksi enää..
V*t*ttaa..


En jatka.
Kuten ennenkin..

perjantai 31. lokakuuta 2008

Muistaako kukaan?

Hiljaiseloa on vietetty - blogillisesti.

Muuten olen sitten juossutkin pää kolmantena jalkana. Väliaikaisesti yksinhuoltajana (a.k.a. reissuleskenä) on kädet täynnä töitä. Ja kun töissäkin on riittänyt pikkasen vipinää, niin ei tässä juuri mitään ole ehtinyt ylös kirjaamaan.

Eräällä reissulla törmäsin tälläiseen luonnon ihmeeseen:


Ihan tien vieressä valtavasti joutsenia. Oli pakko pysähtyä ja ottaa kuva (kuvassa vasemmalla auton sivupeili), olivat niin lähellä, että kamerakännykkäkin juuri ja juuri sai napattua tunnistettavan kuvan (juu juu, uusi kamera on mietteissä, toiveissa ja hankintalistalla).

Viikko on ollut raskas myös henkisesti.
Niin syvä ikävä Poikaa.

Mutta minä selvisin tästä viikosta!! Nyt on jo perjantai! Yritys vielä kova saada viimeiset sukat Sukkasatoon purkitettua, lapa ja kantapää jo valmiit molemmista sukista (pyöröillä jälleen mennään), vartta yritän saada valmiiksi.

Nyt muuten sitten päättyi käytännössäkin ostolakko, löytyi mustaa seiskaveikkaa 2,90 ja muutama kerä piti ostaa - itselle saapassukat jahka ehdin, jaksan, viitsin ja muistan. Hyvin on rahaa säästynyt, ostokierre loppui ja melkein 2 kk ilman lankaostoksia.

Siinä.
Eipä tänne muuta.
Palaan asiaan sitten kun on oikeasti asiaa.

tiistai 28. lokakuuta 2008

Aasi täällä terve

Voi ahdistuksen ahdistus ja typeryyksien typeryys!

Milloin, voi milloin työnantajakin hoksaisi, että aasikin tekee paremmin töitä jos siitä saa porkkanoita, ei keppiä.

Miten paljon sitä pitäisi tehdä (ja kuinka hyvin?) että oikeasti kehuttaisiin että hienosti tehty! Hyvä homma! Teet hyvää työtä!?

Miettivätkö johtajat suuressa viisaudessaan keskenään, että nämä ovat tehneet näin hyvää tulosta, mistäköhän heitä moittisimme?

Menee työhalut.

Joskus olen kuullut tarinan jalkapalloa pelaavista lapsista, toinen teki yhden maalin ja toinen neljä.
Tämä joka teki neljä tuli iloisena pelin jälkeen isänsä luo, joka kommentoi: "Hyvin teit maaleja, mutta olisit vähän voinut puolustaa paremmin. Niin ja jalkatyöskentelysi oli hieman hidasta"
Yhden maalin tehnyt meni myös iloisena oman isänsä luo, tämä isä kommentoi näin: "Mahtava maali! Erittäin hienosti pelattu! Hyvä sinä!!"
Mitäs luulette, kumpi lapsista oli tyytyväinen peliin ja omaan suoritukseensa, sekä nautti myös seuraavalla kerralla jalkapallon pelaamisesta?

Ketuttaa, potuttaa, ahistaa ja kaikkea muutakin taa..

perjantai 24. lokakuuta 2008

Kuva-arvoitus

Mikä tämä on?


Vastaus:
Se on joko Tuulomaantorttu, Mokkaruutuja, Mona-Liisa tai vain Suklaaruudut. Niin monta nimeä kuin on leipojaakin. Toisten mielestä Tuulomaantorttu on vaalea ja Mokkaruudut tummia, mutta taas ohjeita löytyy jos jonkinmoisia. Meillä tehtiin aina Mona-Liisoja, Masaliisoiksi jotkut kutsuvat.

Noh, muokkasin reseptiä omasta halusta ja osittain puuttellisista varastoista, eli tuo syntyi näin:

Tuulomaantorttu
(uunipellillinen)

Pohja:
2 munaa
3 dl sokeria
150 g voita
(150 g suklaata, kaapista löytyi niin lisäsin mukaan)
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta (ja jos ei oo, niin käytä 2 tl ruokasoodaa niinkuin minä tänään hädissäni)
2 tl vaniljasokeria
1 1/2 dl maitoa

Kuorrutus:
250 g tomusokeria
25 g voita sulatettuna
4 rkl kylmää kahvia (tuo kylmyys ei ole välttämätöntä, varsinkin jos huomaa kuorrutusta tehdessä että tänään ei tietenkään ole kukaan jättänyt pannuun yhtään mitään ja on pakko pikapikaa keittää kupillinen kahvia että saa neljä ruokalusikallista)
1 rkl kaakaojauhetta
Pinnalle:
1 dl kookoshiutaleita - tai niin paljon kun tuntuu hyvältä

- Vaahdota munat ja sokeri
- Lisää sulatetttu, jäähdytetty rasva (ja suklaa)
- Lisää yhdistetyt kuivat ainekset sekä maito
- Sekoita tasaiseksi
- Levitä taikina uunipannuun leivinpaperin päälle
- uunin keskitasossa 200 astetta noin 20 minuuttia
- Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään
- Levitä kuorrutus jäähtyneen pohjan päälle
- Ripottele kookoshiutaleet pinnalle
(siisti reunat, tulee edustuskelpoisempi ja reunat voi syödä itse)

Voittajien on helppo hymyillä

Pitää pikasesti kommentoida, että Turussakin nähtiin valo! Ja se valo on vihreä kaikin puolin.
Helsingin Sanomissa lukee näin.
TurunSanomat kirjoittavat näin.
Iltalehdessä näin.

Kansalaisaktiivisuus roks!

maanantai 20. lokakuuta 2008

Päiväkirjamerkintä

Mitä minä tänään tein:
- Kävin postissa
- äänestin ennakkoon
- testasin pikapikaa uimapukua vaatteiden päälle, reilun kaksi vuotiaan kanssa kaupassa täytyy olla nopea ja luova

Kiitos ja hei.

Mitä minusta on tullut?

Minä tiedän kyllä, miten lapseni kuolema on elämäämme vaikuttanut. Miten elämä muuttuu kun terve ja täysiaikainen lapsi kuolee kohtuun.. Elämme nykyisin aikaa jälkeen Pojan syntymän, kun ennen elimme aikaa ennen Pojan syntymää. Mutta aloin pohtimaan tänään, miten kohtukuolema on muuttanut minua ihmisenä?

Minusta on tullut aavistuksen verran itsekkäämpi toisten ihmisten kommenttien ja typeryyksien kanssa. Minun ei tarvitse kuunnella sammakoita, minä voin sanoa että mieti mitä sanot, minä voin oikaista jos joku lausuu ajatuksiaan ajattelematta oikeastaan mitä sanovat.. Minä voin ja minä teen niin.

Minä lakkasin olemasta sinisilmäinen.
En täysin sinisilmäinen elämän suhteen ollut toki ennen Pojan kuolemaakaan, läheisiäni ja ystäviäni oli kuollut jo kevättä ennenkin. Keskenmeno ennen esikoista taas jo varusti siihen, että kaikki raskaudet eivät pääty onnellisesti. Mutta koskaan, koskaan en voinut kuvitella, että lapsi kuolee kohtuun täysin ilman syytä. Tiesin mikä on kätkytkuolema, mutta kuvittelin että kohdun sisällä lapsi on turvassa, en osannut kuvitellakaan että on olemassa sellainenkin asia kuin kohdunsisäinen kätkytkuolema.
Nyt minä tiedän, että mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa.. Kohtukuolema voi tapahtua kahdesti samalle äidille, itseasiassa kohtukuolema lisää kohtukuoleman riskiä.

Tiedättekö, on olemassa sananlasku/mietelmä jota toiset ihmiset (joskus jopa lääkärit) viljelevät: "salama ei lyö koskaan kahdesti samaan puuhun". Arvatkaa miksi ei? Koska kun se lyö ensimmäisen kerran, se puu kuolee, eikä kyseistä puuta enää ole samassa muodossa kuin mitä se oli ennen salaman iskua. Joten jos joku sanoo tämän sananlaskun joskus meille, voin sanoa, että ei, Poika ei kuole enää uudelleen, hän on jo kuollut.

Minä en stressaa enää töissä, mikään mitä täällä voi tapahtua, ei voi olla niin kamalaa kuin mitä minulle on tapahtunut. Kärpäsen kakkaa ovat työongelmat minulle nykyisin. Lapsen kuolema laittaa ongelmat oikeisiin mittasuhteisiin.

Minä olen torikammoinen, pelkään raskaana olevia naisia, väistyn lastenrattaiden tieltä. En mene hymyssä suin kyläilemään lapsiperheisiin jossa on Pojan jälkeen syntyneitä (eläviä) lapsia. En enää tule iloiseksi kuullessani pienen lapsen jokeltavan, se saa vain kurkkuni kuristamaan, kiven mahan pohjalle ja vanteen sydämeni ympärille. Minusta on tullut katkera ja kateellinen.

Minä en enää arvuuttele mitä mieheni ajattelee, jos hän ei kerro, kysyn. Olen ymmärtäväisempi hänen kiukunpuuskiaan suhteen - myös isä on ihan yhtä syvällä surun suossa kuin äitikin, vaikka se tuleekin eri tavoin esiin.

lauantai 18. lokakuuta 2008

Kyllä minä vielä postiinkin ennätän

Sain vihdoin palkinnot pakettiin!
Jei!
Hyvä minä!


En tässä paljasta mitä nuo sisältävät, mutta kuten kuvasta näkyy, mahtuvat kirjeenä ja molemmissa on jotain tässä blogissa joskus esiintynyttä. Lisäksi pääpalkinnossa on jotain ostoskieltoon (a.k.a. säästäväisyyteen) liittyvää. Ja kuten arvata saattaa, gallupeilla ei ollut juuri mitään tekemistä näiden kanssa, niitä oli vain hauska keksiä.

Jotain muuta hauskaa:


Ikivanhat munakupit, kuuluivat aikanaan isoäidilleni ja nyt minulle!
Niin ihanat, sellaista kovamuovia mitä lie. Ei noissa ollut mitään merkintää mistä ja kenen valmistama, käyttöön tulevat. Ilmeisesti pitää nyt aamiaiseksi ryhtyä aina keittämään löysiä munia että voi käyttää munakuppeja.

perjantai 17. lokakuuta 2008

Käytännön käytännönliikuntaa

Eilen kun nostimme rautaa salilla, ehdimme ystäväni kanssa keskustelemaan arkiliikunnasta - ja samalla marmattamaan työstä, koneen näpyttely ei juuri lihaksia vaivaa. Aloin tänään miettimään että mitä pieniä juttuja sitä voi oikein tehdä työn lomassa.
1) Näin sähköpöydän ääressä tietenkin nostan pöydän seisomakorkeuteen (nostin heti aamulla, hyvä minä!). Sitä useinkin jättää säädöt käyttämättä ja on vain.
2) Tulostin mahdollisimman kauas työpisteestä. Tällä hetkellä tämä on meillä minuun nähden niin hyvin kuin on mahdollista, tulostimeen on reilu 10 metriä.
3) Aina kansiota tarvitessasi tai takaisin laittaessasi nouse ylös tuolistasi, äläkä vain kurkottele.
4) Jos on vaihtoehtona portaat/hissi, valitse portaat. Meillä ei toimi, kun on ollaan maan tasalla.
5) Käy vessassa mahdollisimman usein, älä hae kahvia samalla kerralla vaan tee sitä varten uusi reissu. Tässä saisi kyllä askeleita, työt eivät välttämättä edisty kuitenkaan ja pomo alkaa katsomaan kieroon.
6) Puhuessasi puhelimeen, käveleskele pitkin toimistoa jos mahdollista.
7) Istuessasi tee lantionpohjanlihasharjoituksia, nostele jalkoja ilmaan, jännitä vuoroin korsettilihakset ja pakarat, ole levoton!
8) Pidä taukojumppa (toisissa yrityksissä tulee oikein fysioterapeutti pitämään taukojumppaa, fiksua!).

Tietenkin työmatkojenperinteiset, että pitäisi tulla pyörällä tai kävellen töihin, jäädä pysäkkiä tai paria ennen pois jne. Tämä ei vain aina toimi, liikenneyhteydet eivät ole toimivia, toiset tarvitsevat autoa liiketapaamisten vuoksi (tällöin kannattaa sitten varmaan parkkeerata mahdollisimman kauas että saa vähän käveltyä). Nyt töihin tultuani äitiysloman jälkeen olen yrittänytkin tulla pyörällä, aina tilanteen, säätilan ja oman laiskuuden salliessa.

Sitä kun aina muistaisi kaikki ajattelemansa..
Eikä vaivihkaa passivoituisi.

***

Informaatiopläjäys:
Arvontapalkinnot alkaavat olemaan valmiit, nyt vielä pitäisi pakata ja postittaa.
Olkaa kärsivällisiä, en ole unohtanut.. Olen vain saamaton..

tiistai 14. lokakuuta 2008

Hop ja hei, minä täällä

Nyt on arvonnassa voittaneiden osoitteet, voittoja postittelen mahdollisesti jo tällä viikolla. Riippuen ihan virkeystasostani. Toivokaamme parasta.

Viikon ideaksi kuva pääkaupunkiseudulta:


Pitäisikö seuraavaksi projektiksi ottaa puikoille body?

maanantai 13. lokakuuta 2008

Vadelmaa puikoilta

Meillä ei vieläkään ole kukaan ostanut paristoja. Joten lisää huonoja kuvia kännykällä otettuna.


Esikoinen kun kasvoi edellisistä jo ulos, niin uusilla oli kiire. Onneksi löytyi paksumpaa lankaa varastosta, ei tälläisiä pikkulasten (vaikkakin suurijalkaisten pikkulasten) sukkia nyt kauaa tarvitse tehdä, ei ainakaan niin pitkään ja hartaasti kuin edellisiä.



Lankana 7-veljestä
Pyöröpuikot 3/80cm, jälleen samaan aikaan tehtyjä
Ohje oman pään mukaan 3o1n, kantapää perinteinen ja vahvistettu.

On siinä kaksi raitaa varressa vaikka ei niin erotukaan.

Fastlane

Kiireessä pikaisesti vain huutelen arvonnan voittajan perään, Äiti-Puffa o-hoi! Yhteystietosi puuttuvat vielä, eli marplenposti (ät) gmail piste com. Voittojakin olen jo ehtinyt vähän miettimään ja pohtimaan.

Nyt pitää mennä hiihtelemään ja hosumaan.

lauantai 11. lokakuuta 2008

Mitä Turusta löytyy?

Järjen jättiläisiä ja hätiköinnin ammattilaisia.

Voi pyhä sota sentään.

Perustelevat hygieniariskillä, kosketustartunta on muka suurempi kestovaipoilla kuin kertakäyttöisillä. Voi voi. Kun kukaan ei malta ottaa ensin selvää asiasta hosumatta.. Tutkimuksen mukaan sillä ei ole eroa millaisia vaippoja käyttää.
Analysis of the results of comparisons between cloth and paper diapers showed no significant difference in the frequency (F = .380, P < .535) or the intensity of fecal contamination in child day care centers


Olen pahoillani Turkulaiset.

Nyt jos koskaan kannattaa kunnallisvaaleissa äänestää fiksumpia ihmisiä päättämään.


(Kiitos ja anteeksi kaikki kirjoitusvirheet mitä mahdollisesti kaksi lasillista punaviiniä on saattanut joukkoon soluttaa)

torstai 9. lokakuuta 2008

Arvonta

Innostuttiin sitten suorittamaan virallinen arvonta.

Virallinen arvontakulho ja kaikki loppuun asti kuivilla pysyneet osallistujat:


Virallinen arpoja pisti arpoihin vauhtia:


Virallinen voittaja ilmeisesti Äiti-Puffa!


Tarkemman tutkimisen jälkeen totesin virallisen valvojan nostaneen kaksi arpaa:


Meillä on siis viralliset tulokset - päävoiton voittaja Äiti-Puffa ja lohdutuspalkinnon saaja Miiruska:



Meikäläisen huonolaatuisia kuvia ottavasta kamerasta loppuivat paristot, onneksi puhelimessa oli virtaa. Eipä nää kuvat nyt huonoja ees ole..

Äiti-Puffa ja Miiruska voisivat ilmoittautua minulle sähköpostiini: marplenposti (ät) gmail piste com, yhteystietoja ja muuta..


Niin ja kiitoksia valtavasti kaikille mukana olleille!

Iloisia asioita etsimässä

Tässä kun on joutunut olemaan taas elämän nyrkkeilysäkkinä, niin olen pohdiskellut sitä, että missä vaiheessa viimeksi meille tapahtui joku henkilökohtaisesti hieno juttu? Siis ei normaalia arkea (joka sekin voi olla onnellista) vaan ihan selkeästi tavallisuudesta onnellisempi asia, nollalinjasta kohottava seikka. Näitä surullisia uutisia tulee nykyisin jatkuvasti, tämän vuoden tulen muistamaan mustana ja surkeana. Mutta onko tämä koko vuosi ollut tätä yhtä ja samaa? Tavallista ja sitten aallon pohjia, normaalia ja sitten suonsilmäkkeitä..

Nopeasti kun ajattelen, niin tulee ensimmäisenä mieleen se, kun tulin raskaaksi, eli sekin oli viime vuoden puolella. Minusta oli ihanaa nähdä ne kaksi viivaa tikussa, vaikka pelko olikin mukana alkuraskauden ultraan asti - meillä kun on kokemusta myös keskenmenosta. Siinä seuraava iloinen hetki, nähdä pienen sydämen sykkivän. Nämä ilon hetket kuitenkin kaikki osuvat viime vuoteen, tammikuussa 2008 olin ehkä jo kärsimätön-synnytystäodotteleva-isomahainen-äiti loppuraskaudenvaivoineen. Seuraava ilon hetken oli tarkoitus olla Pojan syntymä, niin kaunis kun se hetki olikin, silti niin syövyttävän surullinen yö.

Pojan kuoleman ja syntymän jälkeen.. Ensin elämä meni siinä sumussa, ei sitä onnellisia hetkiä olisi huomannut vaikka olisi niihin törmännyt. Shokissa ja surussa meni kevät, ei edes huomannut tavallista arkea, ne päivät vain kahlasi eteenpäin askel kerrallaan.

Kesällä ehkä alkoi jo huomaamaan hetkiä kun ei kaikki ollut mustaa. Mutta vaikka oli jo vastaanottavainen myös valon pilkahduksille, en sellaisia muista. Tavallista arkea, tavallisine hauskoine hetkineen, onnea arjesta. Ei kuitenkaan mitään meille henkilökohtaisesti iloista juttua mikä olisi tapahtunut.. Sairastumisuutisia, ystäville syntyviä lapsia - jotka varmasti heille ovat onnen hetkiä, meille vain muistutuksia surusta.

Muistan minä kuitenkin kaksi positiivisesti yllättänyttä juttua: Omenapuumme erittäin runsas (ja hyvän makuinen) sato, ja tyrnipensaamme elämänsä kolme ensimmäistä marjaa. Nuo olivat odottamattomia, ihan hauskoja juttuja joista iloitsin.

Siinä se.
Tänä vuonna onnen sarakkeen puolella on omena- ja tyrnisato, ja surun puoli on täynnä.

Liian täynnä..

tiistai 7. lokakuuta 2008

Vanhassa sananlaskussa

Tässä tarvitsisi kypärän..
Elämä potkii päähän, yhä uudelleen ja uudelleen.
Sitä kun toisesta päästä helpottaa, niin tulee toinen. Olo on kuin harakalla tervassa, pyrstön irrotessa nokka tarttuu.. Paitsi että tässä souvissa ei kasva pyrstön pituus vaan ahdistus.

Niin se arvonta.. Kyllä minä olen sitä ajatellut ja tällä viikolla toteutan. Pitää nyt vain koota itsensä.

Kyllä tämä tästä.


***
- edit, klo 14:36 -
Helpotuksen Huokaus!
Tällä kerralla vain säikähdys, vain väärä hälyytys..
Ja harakkakin pääsi tervatusta sillasta lentämään matkoihinsa.

sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Missäs kissa jos ei kaivossa?

Voi hyvä typerys minua. Valitan, että kun on vaan ohuita sukkalankoja kaapissa ja ei voinut lisää ostaa. Ja samaan aikaan mulla on ainakin NELJÄ kerää 7-veljestä kaapissa, kaksi iskemäntöntä ja kaksi josta vain vähän käytetty. Jep. Kyllä tuli hyödyksi ostokielto, lankoja on niin paljon ettei ees muista mitä sieltä löytyy. Varmaan olis paras olla loppuvuosi lakossa..

No ei se mitään, nyt on tulossa esikoiselle ihanat vaaleenpunaset saapassukat, ja edistyminen on hirmuisen nopeaa!

Miiruskakin ehti tuossa galluppiin vastaamaan, en tuota yhteenvetoa enää muuta, kunhan vain lisään että:
Prunni = kaivo, joten Miiruska tiesi ihan oikein!

Arvontaa nyt voinkin sitten järjestellä jo tänään, tai sitten ensi viikolla..
En lupaa tarkkoja aikoja, lupaan vain, että nyt menen juomaan kupillisen (tai kaksi) kahvia.

Kuulemiin.

lauantai 4. lokakuuta 2008

Ja sukat on sillä makkaralla

Vihdoin jotain oikeasti Sukkasadon saldoonlaskettavaa valmista:


Sniikkerit itselle.
8-aloitus kärjestä, jonka kanssa tappelin ja tappelin ja lopuksi totesin että olisin voinut aloittaa usemmallakin kierrolla näin ohuella langalla.
Lankana Austerman Step, edelleen poikkesivat värit toisistaan (kahdelta kerältä tein), mutta nyt ei tullut onneksi solmuja vastaan.
Puikot 2,5/100 - minä en tee enää muuta kuin pyöröpuikoilla sukkia ja lapasia *rakastan*.
Malli tehden mitä mieleen juolahti kutimen edetessä. Vähän hassun näköiset nuo pikkupalmikot. Kantapäästä tykkään, takana on 1o1n- joustinta.



Näitten väkertäminen kyllä kesti ihan liian kauan. Seuraavaksi paksummat puikot, paksumpi lanka, ja sukkien käyttäjäksi joku pienempi kinttuinen.. Niinkuin vaikka tuo esikoinen, joka ehti jo kasvaa ulos niistä harjoitussukista.