Käväistiin tänään haudalla esikoisen kanssa viemässä kynttilöitä, kuten melkein joka viikonloppu käydään. Miehen äiti oli käynyt viemässä - ilmeisesti eilen - kynttilät, laittanut molempiin haudalla oleviin lyhtyihin öljykynttilät.
Ja minun reaktioni oli:
- Kuinka hän kehtasi?
- Minun lapseni. Minun lapseni hauta.
- Eivät muut saa häntä hoitaa..
Pistin isännälle viestiä, että ilmoittaa äidilleen, että jos hän haluaa kynttilöitä viedä, hän voi viedä sellaiset kannelliset kun me viemme aina öljykynttilät lyhtyihin.
Hetken märehdittyäni ryhdyin miettimään, että miksi tämä näin kovasti otti sydämestä, miksei joku muu voisi viedä lyhtykynttilöitä? Kyllähän esikoinenkin on hoidossa päivät ja joskus isoäidillään tai kummeillaan, en minä hänestä ole mustasukkainen.. Mutta Pojan kynttilöistä.
Ehkä, koska se on ainoa mitä minulla on jäljellä.
1 kommentti:
Ymmärrän tuon hyvin.
Lähetä kommentti