Hupsista

Livahti äsken yksi joulukalenterin sivu näkyville, eihän kukaan huomannut?
No jos näit, niin ethän kerro kenellekään..

***

Näin joulun lähestyessä muistuu mieleen viime vuosi, miten viime vuonna valmistauduin jouluun niin iloisissa tunnelmissa - jäin äitiyslomalle viimeinen päivä joulukuuta. Töissä oli viimeiset päivät, ne menivät suorastaan vihellellen, kotona pikkuhiljaa valmistelin joulua.. Siivous oli jaettu koko joulukuulle, ei tullut kiirettä eikä tullut liian raskaaksi (tämän teen toki jokainen vuosi). Ja puhuttiin miehen kanssa useasti siitä, että ensi jouluna meitä onkin neljä ja pohdittiin missäs ja miten me sitten joulu vietetään..

Vielä toistaiseksi en ole uponnut surun mustiin syövereihin, mutta pelkään että mitä tapahtuu sitten kun ehdin rauhoittumaan. Eli mitä tapahtuu joulunpyhinä? Nyt hiihdän paikasta toiseen työn merkeissä ja vapaalla ollessa on siivousta ja järjestelyä ja askartelua ja kaikkea mitä pitäisi tehdä ja ehtiä ja tehdä ja ehtiä ja tehdä.... Ajatukset pyörivät vauhdilla isoa oravanpyörää, pelkään pysäyttää.

Jouluaattona käymme haudalla (toki käyn siellä nytkin joka viikko, mutta siis), siellä viimeistään taas törmää todellisuuteen, minun pitäisi pitää huolta Pojasta kotona ja varjella joulukuusta joka varmasti kiinnostaisi juuri seisomaan oppinutta/opettelevaa..