Kyselyikä

Miten minä ikinä pystyn enää olemaan reilu lasteni välillä. Poika kun ei pysty enää koskaan tekemään virheitä, ei rikkomaan mitään, ei juoksemaan sisään kuraisilla kengillä, ei karkaamaan, ei piilottamaan äitin avaimia, ei nirsoilemaan ruuasta, ei sotkemaan isän papereita.. Poikamme on ja tulee olemaan virheetön. Esikoinen tulee ihan varmasti tekemään kaikkea tuota ja paljon muutakin.

Miten minä pidän huolta siitä, että mahdolliset seuraavat lapsemme eivät kuvittele että heitä ei olisi jos Poika eläisi. Miten minä onnistun kertomaan heille kuinka ainutlaatuisia he ovat ja kuinka paljon heitä rakastan, ja että heidän olemassaolonsa ei ole riippuvainen mistään aiemmin tapahtuneesta tai tapahtumatta jääneestä.

Miten selitän lapsilleni, että olen iloinen heistä, vaikka samanaikaisesti olisin surullinen ikävästä.

*huokaus*

Jatketaanpa muuten sarjaamme "Mitä luonnosta voi syödä". Eilen illalla keräsin itselleni teepannun täyteen valkoapilan kukintoja ja nautin apilateestä hunajan kanssa! Nautinto.. Kun olin lapsi, äitini keräisi aina kesäisin isot määrät apiloita ja osan niistä kuivasi, apilateetä kun on mukava juoda myös talvella.


Kiitos kuvasta kuuluu Vaasan valokuvailijoille ja Mauri Pelkoselle.