Ja lauloi minut suohon, ja syvälle.
Eikä siihen tarvittu kuin poikalapsi joka on nyt samanikäinen mitä Poika olisi. Ei siihen tarvittu kuin tapa jolla kyseinen lapsi katseli maailmaa, heilutteli käsiä ja potki jalkoja. Siihen ei tarvittu kuin pieni ajatus,
Noin isoksi Poikakin olisi jo kasvanut.
*huokaus*
Mutta sitten perjantaihin, ihan kaikki manaamani ei toteutunut.
- kukkaro ei jäänyt mihinkään, mutta kahvimaidon ja palasokerin unohdin
- bensa ei loppunut, mutta taivaalta tuli vettä
- leipominen onnistui
- esikoinen painoi kädenjälkensä peileihin ja ikkunaan, tiputtelin yhtä sun toista lattialle ja joku varmaan kävi kengilläkin sisällä, ja loput siivottiin vasta lauantaina kun aika loppui päivästä
- en minä enää mitään jaksanut ommella, ehkä joskus
Ja että tämä vaikuttaisi kunnon päiväkirjamerkinnältä, niin pitääpä vielä mainita, että käytiin esikoisen kanssa viemässä pikkuveljelle kukat haudalle eilen aamulla. Meillä oli vähän kiire, joku päivä pitänee mennä tarkistamaan kuinka vinoon tuli istutettua. Kasvaahan nuo..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti