Vaikka kuolema ei itsessään ole ruma asia, sitä kaunistellaan, varsinkin jos tarkoitus on selittää lapselle miksi isoisä ei enää ole täällä tai miksei pikkuveli tullutkaan kotiin.
Puhutaan ajasta ikuisuuteen siirtymisestä, ikiunesta, enkeliksi muuttumisesta.. Jotkut menevät jopa niin pitkälle, että lapselle sanotaan isovanhempien vain menneen pitkälle lomalle. Aikuiset keksivät mitä mielikuvituksekkaimpia selityksiä lapselle, ettei vain tarvitse puhua asioista niiden oikeilla nimillä.. Jos ylipäänsä puhuvat, aikuiset ovat erittäin hyviä tosiasioiden unohtamisessa jos kyse on lapsesta.
Mitäs tuosta seuraa?
Lapsi voi pelätä nukahtamista jos siitä ei enää herääkään ja sitten haudataan, lapsi voi odottaa isovanhempia takaisin lomalta tai olettaa että kun mennään lomalle, mennään sinne missä isovanhemmatkin ovat.
Poika kuoli.
Esikoinen tietää myös, että Poika kuoli.. Poika ei nuku, Poika ei lähtenyt lomalle tai muualle asumaan, Poika kuoli ja siksi ei tullut kotiin. Meidän esikoisellemme kuolema on luonnollinen asia, siitä voi puhua.
Mietityttää vain, mitä tapahtuu kun esikoinen kohtaa tulevaisuudessa sellaisia aikuisia jotka eivät ole sinut elämän kiertokulun ja eritoten kuoleman kanssa.
5 kommenttia:
Hei, ja kiitos kommenteistasi blogissani :-) Tämä sinun blogisi sisältää niin paljon vakavaa asiaa että kiireissäni (ja itsekeskeisyydessäni?) en haluaisi nopeasti ajattelematta mitään kommentoida. Kuitenkin,ensin. Olen pahoillani menetyksesi johdosta, otan osaa suruusi. En voi kuvitella tilannettasi enkä osaa siihen paljon mitään sanoa. Tilanne on varmaan jokaisen vanhemman pahin painajainen.
Tuosta kuoleman kertomisesta lapselle. On totta mitä sanot mutta tuli myös mieleeni mitä kerran luin jostain kasvatusoppaasta? en muista mistä, että vasta yhdeksänvuotias pystyy ymmärtämään mitä kuolema tarkoittaa. En tiedä miten itse kertoisin aiheesta lapsilleni, ei ole vielä tullut tilannetta vastaan, mutta ehkä kertoisin totuudenmukaisesti niinkuin asiat ovat siinä laajuudessa kuin lapsen on se mahdollista ymmärtää, siis riippuen hänen iästään. Sopivasti niin että hän saa asiallista tietoa aiheesta mutta ei liikaa jos hän ei pysty tietoa ymmärtämään. Lasta täytyy suojella mutta turhaa pumpulissa pitämistä välttää. Luulisin :-) en ole mikään mallikasvattaja.
Hyvää jatkoa sinulle ja pärjäilehän. Tervetuloa blogivierailulle :-)
Kommentoin nyt kommenttiin. On aivan totta, että vasta koulukkaana tai sen jälkeen (usein puhutaan ekaluokkalaisista tai koulun aloittaneista) lapsi ymmärtää kuoleman "oikein" eli sillä tavalla kuin suuri osa aikuisista ihmisistäkin. Eli lopullisena peruuttamattomana kaikkien osana olevana.
Mutta se, että EI YMMÄRRÄ TÄYDELLISESTI ei tarkoita sitä, ettei kuolemasta saisi tai täytyisi puhua lapselle. Pienikin lapsi ymmärtää kuolleen ja elävän eron koskettamalla; kylmä on kuollut, lämmin elävä.
Kuolemasta puhuminen (kuten muutkin asiat, josta lapsille puhutaan) tottakai pitää sopeuttaa lapsen ymmärrykseen. Se tarkoittaa sitä, että hyvin pienen lapsen kanssa asiasta ei ehkä puhuta juuri mitään. Usein hyvä ohje onkin, että vastaa SIIHEN, mitä lapsi kysyy, älä lavertele. Lapsen kysymykset ovat usein hyvin konkreettisia, eivät he välttämättä halua maailmaasyleileviä vastauksia.
Keskustelua voi tarvittaessa vähän ohjailla tiettyyn suuntaan, mutta usein riittää, että kuolemasta puhutaan silloin, kun lapsi sen ottaa puheeksi. Lapselle kuolema ei ole tabu, elleivät vanhemmat ihmiset sitä sellaiseksi tee.
Kaksivuotias toteaa, vauvat nukkuu, ei herää (korjasin, että vauvat eivät nuku, vauvat ovat kuolleet). Kolmevuotias jo osasi sanoa, että henki ei kulje, sydän ei lyö, aivoissa ei liiku ajatukset.
(ja nyt ei kyllä muuten liiku mun päässä ajatukset, pitäisi mennä nukkumaan jo...)
Kiitos Sara kommentistasi.
Tietenkään lapsi ei ymmärrä kuolemaa heti välittömästi samalla tavalla kuin aikuinen, mutta se ei tarkoita sitä, että lapselle pitäisi asiasta valehdella. Se ei ainakaan edesauta ymmärtämistä.
Sahrami tuossa muuten sitten vastasikin fiksummin, joten eipä tässä sitten muuta..
Ai niin joo, tulen tulen, kiitos kutsusta.
Niin totta vasta kouluikäinen ymmärtää, mutta kiva että puhutte avoimesti asioista.. Se vaikuttaa. Veljentyttöni (6v) ei myöskään täysin ymmärrä mitä kuolema on (Isänsä hautajaispäivän iltana sanoi minulle että on miettinyt että "Mitä se kuolema on?") mutta uskon että avoimesta ilmapiiristä ja avoimesti surevasta voi syntyä myös jotakin ehyttä, aikanaan. Puhumattomuus sairastuttaa ihmisen..
Voimia edelleen, ja hyvää lomaa (kun luin että olette menossa lomalle..)!
Olet Mimou oikeassa kun kirjoitit:
"avoimesta ilmapiiristä ja avoimesti surevasta voi syntyä myös jotakin ehyttä, aikanaan."
Emme ole piilotelleet surua esikoiselta, kuten emme myöskään ole piilotelleet muitakaan tunteita. Toki pitää muistaa aina sanoa esikoiselle miksi itkemme kun itkettää, ettei hän luule sen johtuvan jotenkin hänestä..
Lähetä kommentti