Kaksi päivää sitten kirjoitin: Vanhemman rakkaus lastaan kohtaan ei ikinä kuole. Aloin sitten viime yönä miettimään rakkautta ja lapsiani.
Joku joskus sanoi, että jokaiselle lapselle perustetaan oma rakkaustili, jonne talletetaan rajaton määrä rakkautta. Jokaiselle lapselle omansa. Tuo siis tarkoittaa käytännössä sitä, että seuraavat lapset eivät vähennä rakkautta mitä tunnen aiemmin syntyneitä kohtaan. Jokaista lastani rakastan siis erikseen ja ainutlaatuisesti ja rajattomasti. Mutta kuitenkin rakkauteni on hieman erilaista.. Esikoista kohtaan tuntemani rakkaus on vaihtelevaa, vivahderikasta, alati kasvavaa, muuttuvaa, värikästä, ihan kuten esikoinenkin on. Edesmennyttä Poikaani rakastan myös rajattomasti, mutta se rakkaus on tasaisempaa, rauhallista sekä myös kaihoisaa.
Tulipa pohdittua myös keitä kaikkia muita rakastan ja millaisia ne tunteet ovat, ystäviäni, miestäni, äitiäni. Rajattomasti rakkautta eri muodoissaan.
Rakkaudesta ruokapöytään:
Meilläpäs on tänään ihan kotimaisia uusiaperunoita! Ei toki omasta maasta, mutta naapurikylän kaupasta. Nam! Kesän ensimmäiset uudetperunat, parhaimmillaan voin, aromatin ja sipulisilakoiden kanssa. Ja tästä saa vapaasti väitellä, sillä paljon helpompi on makuasioista väitellä kuin tosiasioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti