Suruna

Kylläpäs on hyvä, että Suomessa surun väri on musta, eikä esimerkiksi valkoinen tai harmaa. Koska tämän rouvan työsurupuku olisi nyt kauniin kahvipilkullinen valkoisella pohjalla, mustassa ei niin näy. Aamun kunniaksi onnistuin roiskaisemaan puoli kupillista kahvia käsilleni, papereille, kännykälle.. Kylläpäs alkoi aamu hienosti.

Väreistä, tai paremminkin väristä vielä jatkan.
Yritän mustalla vaatetuksella ilmentää suruani, kun enhän voi vollottaakaan koko aikaa. Nykyisin on vain tämä musta vaatetus kärsinyt hieman inflaatiota, musta kun on aina vähän väliä muodissa. Myönnän, itsekin pukeuduin teininä - kauan kauan sitten - mustiin stretcheihin, mustaan nahkarotsiin ja taisipa hyvänä päivänä olla vielä paitakin musta, ja hiukset. Myöhäissyntyinen punkkari tai jotain varmaankin.
Mutta nyt, en halua pukeutua muuhun kuin mustaan. Harmillisesti vain kaapista ei nykyisin löydy enää niin paljon mustaa että olisi kovin kattava vaatevarasto. Voi kamalaa, on suorastaan pitänyt käydä ostamassa uusia vaatteita, että saan kesäpuvustonkin oikeaa väriä.. Tuskaa tämä shoppailu (sarkastisesti naurahti hän).

Sitten eilisiin nautintoihin, eli suklaaseen:
Kiivaan makukilpailun voitti hevosenmitalla Fazerin tumma Maya! Chili toi mukavaa kitkeryyttä (hyvällä tavalla) suklaaseen, eli lisäsi suklaan arvoa. Tuo vadelma esimerkiksi teki suklaasta vain enemmän karkkisen, suklaa maistui ihan samalta miltä kyseisen firman tavallinenkin 70%-tumma suklaa..