Vielä pitäisi jaksaa ennenkuin ilta on täällä..
Mutta tulipa mieleeni eräs seikka, minäpä tiedän, mitä tulen tekemään joka ikinen äitienpäivä niin kauan kuin elän: Vien kukkia Poikani haudalle. En kyllä ole ennen osannut ennustaa elämääni näin hyvin.
No kuitenkin, kummipojan villasukat ovat lähdössä postitse käyttäjälleen. Hyvin mielikuvituksettomasti samoja lankoja kuin edellisetkin, koko vähän suurempi. Tais tuo raitalanka olla vähän tummempaa violettia kuin viimeksi. Ja punnita taas unohdin, ei ole meikäläisen hommaa vaikka digivaaka taloudesta löytyykin.
Lankana taas siis Sandnesin Lanettia, puikot samat vanhat 2,5.. Olen minä niin kovin yllätyksetön ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti