Sussurraatio

Minulla on tilaaja!
Tai siis tällä blogilla on tilaaja, eipä käydä liian henkilökohtaiseksi. Vau! Kiitoksia sinulle, kuka ikinä oletkin *kumartaa*. Se jotenkin aina yllättää iloisesti, että joku haluaa kuulla (tässä tapauksessa siis lukea) mitä haluat sanoa (tässä tapauksessa siis kirjoittaa).

Kirjoittelen tätä taas töissä - tai siis edelleen vain luulet kuvittelevasi näin - joten en nyt saa kuvia tähän, mutta kunhan pääsen takas oman koneen ja kuva-arkiston ääreen niin saatte ihastella viime viikonlopun tuotoksia.

Otin ompelukoneen esiin, todella harvinaista nykyisin, ja korjasin isännän tee-paidan. Se nyt ei vielä kummoinen koetus ollut, vaikka trikoon kanssa ei homma toiminutkaan kuten jonkun enemmän yhteistyökykyisen (ei niin rullautuvan) kankaan kanssa. Mutta siinä kun se kone oli esillä, päätin ommella samalla kestokassin. Mulla on tällä hetkellä pussillinen (lähestulkoonroskiksestaotettuja) mallikangas-tilkkuja, sellaisia reilun metrin pitkiä roikkoja, varmaan puoli metriä tai hieman yli leveitä. Testasin sellaista kassiin, vuorikankaaksi laitoin mekosta aikoinaan jäänyttä satiinipuuvillaa (puuvillasatiinia?).

Aika nätti tuli, mutta en tiedä kuinka käytännöllinen. Se on vähän liian iso ollakseen käsilaukku/kesälaukku, mutta liian painava ollakseen pelkkä kauppakestokassi. Jos vaikka antais sen lahjaksi, niin jäisi pähkäily tulevalle omistajalle. Pohdin vielä, että josko siihen laittaisi jonkinlaisen napin taikka nauhat niin että saa sitä kassin suuta vähän suljetummaksi halutessaan..

Kaava oli oma ajatus, leikkasin sen vain jotenkin jo olemassa olevien kestokassien mukaisesti ja mittaisesti.

Psst: Kukas tietää kenen kirjoittamiin kirjoihin viestin otsikko viittaa (ompelukoneen surinan lisäksi)? Siinäpä yksi lempikirjailijani.

Psst osa kaksi: Tilasinpa sitten AdLibrikseltä kyseisen kirjailijan uusimman teoksen, samalla kuin muutaman surua käsittelevän. Kohta pitäisi postilaatikonkannen kolahtaa. Sitä odotellen.