Tänään on tämän viikon viimeinen työpäivä, äitiyslomanjälkeisen ensimmäisen työviikkoni viimeinen päivä. Ja olen edelleen hengissä! Suurinpiirtein täysjärkinenkin. Enkä ole edes itkenyt silmiä päästäni, vain kerran päivässä tirautellut pikku itkut, tai no, kahdesti päivässä (mutta tänään en laisinkaan)(vielä).
Kuntoilusta käy jokapäiväiset työmatkat pyörällä ja kotimatka on kyllä sellaista vastamäkeä että voi sanoa vastusharjoitteluksi. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että siirryn nyt (toistaiseksi ainakin) kerran viikossa salilla -tahtiin. Lauantai aamut siis menee tästä lähtien kuntosalilla. Suunnitellaan taas muuta jos alkaa siltä näyttämään.
Sellaista tänne tänään.
(Eikä kiukuta enää, vaikka se tuttava on todennäköisesti edelleen yhtä typerä kuin mitä oli eilen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti