Inhimillinen kosketus

Kolme naista sosiaalitiloissa.
Nainen A: Niin sä olitkin pitkään hoitovapaalla
Nainen B: Ei, kyllä mä olin syksyllä välillä töissä, olin tuossa tammikuusta toukokuuhun äitiyslomalla.
Nainen A: Siis mitä? Et sä sitten kauaa ollu.
Nainen B: En, kuolleen lapsen vanhemmat ei saa vanhempainvapaata (ja purskahtaa hiljaiseen itkuun)
Nainen A: Ai kauhea, emmätienny, voi kamala. Mä en oikeasti tienny.
Nainen C on hiljaa ja koskettaa kädellään B:n selkää

Sen verran tunnustan, että minä olin Nainen B..
Arvatkaapas kumman käytös lohdutti minua enemmän, A:n vakuuttelu siitä että hän ei tiennyt vai C:n kosketus?
Tietenkin C:n kosketus.

Joten pieni oppitunti heille jotka kohtaavat yllättäen surevan ihmisen jota on elämä potkinut päähän..
- älä vakuuta tietämättömyyttäsi, kyllä minä tiedän ettet sinä voinut tietää
- älä kiellä tapahtunutta, kyllä, se on kamalaa ja kyllä näin on jo käynyt
- älä ryhdy kertomaan omasta surustasi liittyen lemmikkeihin, vaikka sinä saatat surra koiraasi kuten perheenjäsentäsi, minä en voi lastani verrata koiraan
- jos sinulla ei ole mitään sanoja, se ei haittaa
- ole luonnollinen
- usein kosketus on paras lohdutus, halaa, jos se ei tule sinulta luonnostaan, kosketa