tiistai 5. elokuuta 2008

Hyshys osa 2

Tuttavani ovat raskaana.
Melkein järjestään jokainen.
Tai siltä ainakin tuntuu, nyt löytyy lähipiiristä ainakin neljä jolla on tänä vuonna vielä laskettuaika. Ja jos on niin vähän sukulaisia ja ystäviä kuin minulla, niin se on prosentuaalisesti paljon.

Ei se mitään, kyllä minä kestän, on pakko kestää (ja toivoa että jokainen heistä saisi kauniin suloisen tytön). Mutta he eivät tunnu uskovan sitä, puolet heistä nimittäin ei ole uskaltanut kertoa minulle että odottavat lasta. Olen kuullut joltain muulta ohimennen.

Jep. Tämä on taas tätä "jos siitä ei puhuta niin se menee pois" ajattelua. Minä varmaan menen rikki jos minulle kertoo tälläisiä asioita?

Hyvät ihmiset:
Se, ettette kerro, satuttaa enemmän kuin se jos jakaisitte tämän uutisen kanssani.. Olettehan kertoneet sen jo Kaikille Muille. Vai pelkäättekö, että kohtukuolema tarttuu? Rakkaat ystävät, kohdunsisäinen kätkytkuolema EI OLE tarttuva tauti, sitä ei voi saada kosketuksesta, puhelinsoitosta, keskustelusta.

Ja lisäksi, minä olen pahimman asian elämässäni jo käynyt läpi (tai edelleen käyn läpi, mutta pahin jo tapahtui), minä synnytin kuolleen lapseni ja hautasin hänet, se että sinä olet raskaana ei voi olla tuota faktaa pahempi tieto.

Ihmiset ovat typeriä.

4 kommenttia:

Hehkuvainen kirjoitti...

Ihmiset ovat typeriä. Varsinkin silloin kun yrittävät suojella toista (mitä he kohdallasi toki yrittävät, kömpelösti).

Ja tuo on niin hyvä pointti, että se sattuu todella paljon enemmän kuulla uutinen jostain kierroksen kautta kuin suoraan asianosaiselta.

Minua on monesti koitettu suojella. Erään miehen kanssa kävi niin, että tiemme olivat erkanemassa. Ei siksi ettemme olisi enää tykänneet toisistamme, vaan siksi että olosuhteet olivat sellaiset että toinen vain meni toiseen suuntaan kuin toinen. Tiesimme molemmat että "ero" on tulossa. Mies sitten omalla logiikallaan päätti, että hän alkaa "valmistella" minua siihen. Viimeiset yhteiset viikkomme hän vältteli minua, jotta minä "tottuisin siihen ettei hän ole paikalla". Miten idioottimaista! (Ja sen hänelle kerroinkin.) Näin minä jouduin kärsimään eron tuskaa kahdesti ja etukäteen. Aivan typerää.

Eksäni ei kerro minulle mitään uusista kuvioistaan. Eiväthän ne minulle mitään kuulukaan, mutta tekee kipeää kuulla niistä kuvioista sitten mutkan kautta. Ja minä aina kuulen, kun on yhteistä tuttavapiiriä. Että voisi vain sanoa suoraan. Sattuisihan sekin, mutta ei samalla tapaa.

Menipäs nyt pitkäksi. Mutta asiaa kirjoitit :).

Pelagia kirjoitti...

Minulle kävi aikoinaan oman keskenmenoni kanssa vähän samoin (vaikka kyseessä oli alkuraskauden keskenmeno ilman sen kummempaa dramatiikkaa) - erittäin hyvä ystäväni uskalsi kertoa olevansa raskaana vasta kun minä onnesta soikeena soitin kertoakseni, että olen uudestaan raskaana. Olimme sitten Kätilöopistolla kahden viikon välein poikiamme maailmaan saattamassa... Silloin ihmettelin sitä "silkkihansikaskäsittelyä", varsinkin kun luulin meidän tuntevan toisemme tosi hyvin, mutta jälkeenpäin asiaa pohtineena tuumin, että ei sitä kai koskaan voi tuntea toista niin hyvin, että voi olla liian hienotunteinen. Ymmärrän kyllä hyvin myös sinun tunteesi - itsekin inhoan kuulla jostain asiasta viimeisenä, olipa syy sitten mikä hyvänsä. Vaikea asia, miettipä sitä miten päin hyvänsä.

Tarun tekeleitä kirjoitti...

Just näin se menee. Me kuultiin kanssa toisaalta, että tuttu on raskaana. Oli max muutama viikko Sagan synnyttyä kuolleena.. No mesessä sitten kerrottiin, että tiedetään ja ei tarvi mitenkään pakoilla tai olla kertomatta, heinäkuussa syntyi.

Toinen taas niin auliisti kertoi tyttärensä keskenmenosta, mutta eipä sitten raskautumisesta. Meinasin jossainvaiheessa ihan ohimennen kysellä, mutta en sitten viittinyt udella. Tuli ilmi siinä vaiheessa kun sai tietää, että olen raskaana.

Marraskuussa syntyi toisillekkin tutuille poika (onneksi nämä kaikki oli poikia) ja tietenkin minä järkeilin asian näin "pakkohan kaikkien oli heti raskautua, kun meidän vauva kuoli! Ihan kiusallaankin, että varmasti tulisi vielä surkeempi olo!" No joo, ihanku kaikki ajattelis asioita MUN kantilta :D

Mrs.Marple kirjoitti...

Hehkuvainen: exäsi logiikka todella ontui ja pahasti. Tuolla todennäköisesti hän valmisteli itseään eroon eikä sinua vaikka toisin sitten itselleenkin vakuutteli.

Pelagia: Kyse ei ole edes siitä, että kuulisin viimeisenä, minulle ei kerrota ollenkaan suoraan.

Taru: Joo, itsekin ajattelen joskus noin, miten sen sanoisi, itsekeskeisesti. Että tokihan ne raskautuvat Vain Minun Kiusakseni..
x)

Kiitos kaikille ajatuksistanne!