No niin.
Töissä taas.
Ja ilokseni huomaan että aurinko ei paista vieläkään! Hyvin hyvin lohduttavaa, sade ei siis ollut vain minun kiusakseni pääasiallinen säätila.
Tiedättekö mistä tietää että loma oli onnistunut? Siitä, että ei muista järjestelmänsä (saati sähköpostinsa) salasanaa aamulla konetta aukaistessaan. Minä muistin, mutta juuri siinä ja siinä melkein unohtamisen reunalla.
En edes myöhästynyt töistä.
Tulin tosin hyvistä aikomuksistani huolimatta autolla, suunnittelin pyöräilyä, mutta kun ropisi kovin niin päätin olla laiska ja kuiva. Aamulla heräsin hienosti kellon soittoon (no okei, kännykän herätykseen, kenellä on oikeasti enää vanhoja kunnon herätyskelloja?) ja muistin pukeakin päälleni - ja pesin hampaat ja söin aamiaisen. Hyvä minä!
Niin.
Eipä mulla kummallisempia.
Kunhan kummastelen omaa aamuani.
Huomenta vaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti